sairastako?

sairasta? aine jonka kirjotin joskus kolmannel...........sairasta..xD

1.3.1903

Mitä täällä oikein tapahtuu...? Kertaanpas asiat vielä kerran. Olina matkalla koulusta kotiin. Juuri kun olin ottamassa avaimian taskustani. kaikki pimeni. Mutta miten minä tänne jouduin? Olen jossai häkissä lukittuna 13 ihmisen kanssa keskellä metsää. Minä olen selvästi nuorin maistä.
Olen yrittänyt kysyä kaikilta, mitä on tapahtunut, mutta kukaan ei tunnu tietävän yhtään minua enenpää. Jospa huomenna kaikki selviää.


2.3.1903

Sairasta. Liian sairasta.
Mitään uutta ei ole selvinnyt sitten eilisen. Mitään muuta, kuin sen, että meidät ovat napanneet verenhimoiset psykopaatit.
Aamulla, kaikki oli vielä samoin kuin eilenkin. Mutta keskipäivän auringon sarastaessa tapahtui jotain liian kamalaa. Kuusi mustiin pukuihin ja aurinkolaseihin pukeutunutta miestä tuli häkille. Me kaikki häkissä olevat ryntäsimme häkin reunalle huutamaan "Päästäkää meidät pois", ja kaikkea sen kaltaista.
He tulivatkin avaamaan häkin ovea. Ei vain samalla ajatuksella.
Yksi heistä jäi ulos, kolme tuli pitämään meitä sisällä samalla kun kaksi repi yhtä meistä, vanhaa naista, ulos häkistä. Kun hän oli ulkona, häkin ovi suljettiin ja nainen raahattiin ulos jääneen miehen eteen.
Kaksi yhä piti naisesta kiinni, kunnes salamannopeasti, mies veti veitsen taskustaan ja viilsi vanhan naisen kurkun auki neniemme edessä.
En tiedä mitä sanoa. Kukaan ei. Kukaan ei oli sanonut sanaakaan sen jälkeen.
Ruumis jätettiin häkin eteen. Onneksi tämä on kuitenkin tarpeeksi suuri häkki, ettei tarvitse katsella ruumista koko ajan.
Joku saisi nyt tulla pelastamaan meidät, kun kerran vielä 12 meitä on hengissä.


3.3.1903 Voi ei. Tänään on ollut vielä kauheampi päivä kuin eilen.
Ensinnäkin, taas ne miehet tulivat tänne. Ottivat tällä kertaa vanhan miehen. Tämän he sitoivat lähellä olevaan puuhun kiinni ja viilsivät pitkällä veitsellä hänelle viillon kaulasta alavatsaan. Siinä hän huusi ja kitui aikansa kunnes sekin sitten lakkasi.
Kun me olimme katsoneet tämän murhenäytelmän loppuun, huomasin että meitä oli siinä vain kymmenen.
Hitaasti käänsin päätäni taaksepäin kunnes huomasin sen. Se oli kauheaa. Suoraan takanani makasi nuori, ehkä 17v, mies, ranteet auki viillettyinä, verinen partaveitsi kädessään.
En tiedä mikä taoahtuu minulle ensin. Joko minutkin tapetaan, sekoan lopullisesti näistä asioista, tai kuolen nälkään. Mistä me tänne ruokaa saisimme?


4.3.1903

En pysty sanoin kuvaamaan kuinka minua kuvottaa.Olen oksentanut tänään kerran.
Tänään meni ehkä 30-vuotias kaunis nainen. Hänet riisuttiin alasti eteemme ja puukotettiin monesti, kunnes miehet taas lähtivät ja jättivät naisen siihen kuolemaan. Mitä tämä oikein tarkoittaan, joka päivä lähtee yksi?
Joku myös 30-vuotias mies teki tänään jotain liian oksettavaa, muttasamalla liian nerokasta. Hän vetäisi linkkuveitsen taskustaan, käveli hitaasti ranteensa auki viiltäneen uumiin luo ja rupesi tekemään häneen syviä viiltoja.
Ensin en ymmärtänyt mitä ihmettä hän teki, mutta sitten tajusin sen. Mies aikoi syödä hänet, joka oli tietenkin erittäin inhottava ajatus, mutta kun kaikki olimme siinä suunnilleen kuolemassa nälkään, kenelläkään ei ollut sitä mitään vastaan-
Lihaa riitti tarpeeksi, ehkä liikaakin, meille kaikille. Sen takia oksensin.


5.3.1903

Enää kahdeksan elossa. Sehän tarkoittaa että minulla on enintään kahdeksan päivää elinaikaa...? Ei. Täytyy olla joku keino selviytyä tästä. Nyt pitää vain keksiä miten.
Voin pahoin vieläkin eilisestä. Pelkkä ajatus siitä saa minut haluamaan oksentaa. Voisin työntää vain sormeni kurkkuun ja siinä se....Ei. Tarvitsen kaiken mahdollisen ravinnon nyt, mitä tahansa se sitten olikaan.
En nähnyt tämän päivän teurastusta, mutta kun heräsin, maassa oli naisen ruumiinosia. Ei niin paljoa siltikään, koska olihan siinä vain yksi ihminen. Ei ole kovinkaan hauskaa, kun melkein ensimmäinen asia minkä herätessään näkee on irtonainen naisen pää.
Kukaan täällä ei ole puhunut sitten ensimmäisen päivän.


6.3.1903

Murha oli taas tapahtunut nukkuessani. Ensimmäinen asia jonak herätessäni näin, oli hirtetyn naisen jalat häkkimme yläpuolella. Ehkä olen vihdoin sekoamassa, mutta näky ei liikuttanut minua ollenkaan.
Myös linkkuveitsimies oli herätessäni kuollut. Taisiis viiltänyt kurkkunsaauki.Söimme hänetkin. Kaduttaa, vaikka tällä kertaa en voi ollenkaan pahoin.
Kuusi jäljellä, milloin on minun vuoroni? Ehkä pääsen viimeiseksi, sillä olenhan vasta 11-vuotia styttö.
Minulla on outo olo. Ei minua okseta, mutta tuntuu jotenkin kummalta.


7.3.1903

Kun raavin itseäni tänään, kädestäni putosi pala mätääntynyttä lihaa. Mitä minulle oikein tapahtuu?
Tänään murhassa oli taas tiettyä mielenkiintoa. Kun miehet hakivat naisen häkistä, nuorempi nainen kiljui hänen peräänsä "Ei! Äiti!" ja oli tikahtua omiin kyyneleisiinsä.
Vanhemman naisen pää sahattiin irti. Samalla hetkellä Nuorempi nainen häkissä otti linkkuveitsen ja työnsi sen omaan sydämeensä. Hän maistui jo paljon paremmalta kuin ne aikaisemmat.
Nyt olen täällä kolmen miehen kanssa.


8.3.1903

Tänään on ollut taas outo päivä. Mies tapettiin taas kurkku auki viiltämällä. Itseasiassa nautin näystä.
Kaksi naista tuotiin häkkiin seuraamme. He ovat koko päivän kyselleet mitä täällä tapahtuu - ja sen kaltaisia kysymyksiä. Olemme kai molemmat unohtaneet puhumisen taidon kun emme kumpikaan pysty vastaamaan.
Ei ruokaa tänään.


9.3.1903
Minua naurattaa.

Heräsin.

Linkkuveitsi kädessä.

Partaveitsi toisessa.

Suu verisenä.

Katsoin ympärilleni.

Kaikki kuollet.

Puukotettuja.

Kuorittuja.

Kaluttuja.

Nauran.

...