voiko tunnustaa?

Olen miettinyt tätä paljon myös nyt kun tänä vuonna olen tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole tunteneet minua teinivuosista asti.
Minulla taas on päivastainen tilanne kuin edellisellä kirjoittajalla -ehdin muutaman vuoden ajatella olevani lesbo ennenkuin tapasin ihanan ihmisen joka on kumppanini edelleen kohta neljän vuoden jälkeenkin, hän vain on toista sukupuolta. Pitkään en määritellyt itseäni miksikään, nyt pidän itseäni biseksuaalina.
Kaikki läheiset ihmiseni, jotka olen tosiaan tuntenut noista "lesbovuosista" asti, tietävät koko historiani ja heidän kanssaan voi olla ja puhua ihan vapaasti.
En halua mitenkään peitellä tätä biseksuaalisuuttani. Se on minulle tärkeä osa persoonaani. En häpeä sitä. On vain vaikea ottaa sitä puheeksi ihmisten kanssa, joillä vieläpä oletettavasti on takana "normaali" seksuaalihistoria ekoine poikakavereineen jne. Vaikka tietäiskin heidät ihan suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Tuntuu, ettei minun toisaalta tarvi seksuaalisia mieltymyksiäni kenellekään selitellä, mutta toisaalta tuntuu, että olisi parempi olla jos ihmiset ympärillä tietäisivät.

Osaksi on sitten tämä. Jos sanot, että olen lesbo, niin okei, sitten olet. Useimmilla ihmisillä on nykyään aika selkeä telkkarista imetty käsitys (joskaan ei välttämättä mitenkään oikea) siitä mitä on olla homo tai lesbo.
"Biseksuaali? Häh? Koittasit päättää! Vai haluatko molemmat? Pettäjä luopio!" Jos olet naisen kanssa olet lesbo ja jos miehen kanssa hetero (joka yrittää kerätä trendipisteitä teeskentelemällä biseksuaalia...)

Minusta biseksuaalisuus ja se tunnustaminen on paljon monimutkaisempaa ja hämmentävämpää kuin lesbouden tunnustaminen (olen tehnyt molempia, joten tiedän:) Riippuu tietysti kenelle kertoo, jos se jolle kertoo, on käyttänyt -kuten esim. allekirjoittanut ja varmaan moni muu- koko lukion,tai jonkun muun ajanjakson, näiden asioiden miettimiseen kavereidensa kanssa, sillä on ehkä paremmat valmiudet ymmärtää mistä on kyse.

ankka84 kirjoitti:

Olen miettinyt tätä paljon myös nyt kun tänä vuonna olen tutustunut ihmisiin, jotka eivät ole tunteneet minua teinivuosista asti.
Minulla taas on päivastainen tilanne kuin edellisellä kirjoittajalla -ehdin muutaman vuoden ajatella olevani lesbo ennenkuin tapasin ihanan ihmisen joka on kumppanini edelleen kohta neljän vuoden jälkeenkin, hän vain on toista sukupuolta. Pitkään en määritellyt itseäni miksikään, nyt pidän itseäni biseksuaalina.
Kaikki läheiset ihmiseni, jotka olen tosiaan tuntenut noista "lesbovuosista" asti, tietävät koko historiani ja heidän kanssaan voi olla ja puhua ihan vapaasti.
En halua mitenkään peitellä tätä biseksuaalisuuttani. Se on minulle tärkeä osa persoonaani. En häpeä sitä. On vain vaikea ottaa sitä puheeksi ihmisten kanssa, joillä vieläpä oletettavasti on takana "normaali" seksuaalihistoria ekoine poikakavereineen jne. Vaikka tietäiskin heidät ihan suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Tuntuu, ettei minun toisaalta tarvi seksuaalisia mieltymyksiäni kenellekään selitellä, mutta toisaalta tuntuu, että olisi parempi olla jos ihmiset ympärillä tietäisivät.

Osaksi on sitten tämä. Jos sanot, että olen lesbo, niin okei, sitten olet. Useimmilla ihmisillä on nykyään aika selkeä telkkarista imetty käsitys (joskaan ei välttämättä mitenkään oikea) siitä mitä on olla homo tai lesbo.
"Biseksuaali? Häh? Koittasit päättää! Vai haluatko molemmat? Pettäjä luopio!" Jos olet naisen kanssa olet lesbo ja jos miehen kanssa hetero (joka yrittää kerätä trendipisteitä teeskentelemällä biseksuaalia...)

Minusta biseksuaalisuus ja se tunnustaminen on paljon monimutkaisempaa ja hämmentävämpää kuin lesbouden tunnustaminen (olen tehnyt molempia, joten tiedän:) Riippuu tietysti kenelle kertoo, jos se jolle kertoo, on käyttänyt -kuten esim. allekirjoittanut ja varmaan moni muu- koko lukion,tai jonkun muun ajanjakson, näiden asioiden miettimiseen kavereidensa kanssa, sillä on ehkä paremmat valmiudet ymmärtää mistä on kyse.

Lue lisää

kysymys siitä, kenelle asian kertoo. Viittaan kirjoittamaasi, että on helpompaa kertoa ihmisille olevansa lesbo kuin bi - itse olen taas kokenut täysin päin vastoin.

Omalle ystävä- ja tuttavapiirille kertoessani olen kokenut, että minun on helpompaa kertoa olevani bi, kuin lesbo. Syyt ovat juuri edellisessä (omassa kirjoituksessani) kirjoittamani. Eli on esimerkiksi edelleen sellainen potentiaalinen mahdollisuus elää ns. "normaalia" elämää.

Muille lesboille kerrottaessa on taas puolestaan parempi vaihtoehto kertoa olevansa lesbo, sillä kuten jo mainitsin, valitettavasti bi-seksuaaleilla on joissain ympyröissä hieman huono maine.

Kaikki kuitenkin elävät siinä omassa ystävä- ja tuttavapiirissään... Omat läheiseni eivät olleet koskaan törmänneet keneenkään eri tavalla seksuaalisesti suuntautuneeseen - olin heidän koko maailmansa ensimmäinen "erilainen". He eivät olleet etukäteen aavistaneet asiaa eivätkä prosessoineet sellaista mahdollisuutta mielessään. Silloin koin heidän ottavan helpommin vastaan "lievemmän" ilmaisun, eli hyväksyvän helpommin minut biseksuaalina kuin lesbona.

Joissain toisissa piireissä olisin varmasti törmännyt noihin "Etkö osaa päättää?" kysymyksiin. Näin kenties etenkin sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat jo tuttuja näiden asioiden kanssa.

Yksi kirjoittaja jo antoikin sinulle neuvon kuulostella tilannetta ja ystäväsi suhtautumista seksuaalisiin vähemmistöihin. Se on järkevä neuvo, jollet ole varma uskallatko paljastaa itseäsi noin vain. Keskustelujen aloittaminen hedelmöityshoidoista on ehkä vielä liian kiperä aihe - monet hyväksyvät täysin seksuaaliset vähemmistöt mutteivat voi hyväksyä ajatusta lapsista samassa yhteydessä.

Mutta varmasti keksit jonkin toisen tavan lähestyä asiaa - voithan esimerkiksi todeta, että esim. joku koulukaverisi on kertonut sinulle olevansa homo ja katsoa, miten kaverisi asiaan suhtautuu. En tietenkään tarkoita, että mainitsisit kenenkään olemassa olevan kaverisi nimeä. :)