Suomenruotsalaiset eivät ole

-jep,ne jotka ei käsitä asioita,eivätkä edes yritä ymmärtää,on sukua näille kiihkouskovaisille,jotka tällä hetkelläkin riehuu maailmalla..ilmeisesti lapsesta asti kieroon kasvatettuja,aivopestyjä.

Suomessa ei ole ”ruotsalaisia” eikä liioin ”suomenruotsalaisia”. No jaa, Ahvenanmaalla on muutama tuhat sitä väestöä, jolla voidaan osoittaa olevan vahva pohjanlahdentakainen ruotsalaisperimä. Ja Helsingissä lienee toistatuhatta oikeaa ruotsalaista.
Mutta muuten ne arviolta 1200-luvun tienoilla maahamme Tukholman valtakäskyillä siirtyneet tuhannet ruotsalaiset ovat menneinä vuosisatoina jo moneen kertaan naitu ristiin ja poikittain suomalaisen valtaväestön kanssa. Niinpä oikeampi termi näille suomalaisille on mielestäni ruotsinkielinen.

Lisäksi heitä lienee lähes puolet suomalaisista ruotsalaistuneita säätykierron houkuttelemina. Ruotsinkieliseksi muuttuminen kun avasi siirtomaa-ajan Suomessa ovia rikkaampaan elämään – ja monen kuvitelmissa vielä edelleenkin.

Lisäksi maahamme siirtyi 1700–1800-luvuilla jonkin verran väestöä Keski-Euroopasta ja Venäjän keisarikunnasta (käsityöläisiä, sotilaita, säätyläisiä) ja nämä tulijat identifioituivat vallasväkeen eli ruotsinkielisiin. Kieleltään indoeurooppalaisina heidän oli suomea helpompi oppia toinen indoeurooppalaisen kieliperheen kieli ruotsi. Lisäksi sääty-yhteiskunnassa tuo kieli toi ”aseman” silloin.

Siis puhu ruotsinkielisistä, älä ”ruotsalaisista” tai jostakin ”suomenruotsalaisista”. Sellaisia kun meillä ei olekaan. Etelä-Suomessa on kaksikielinen rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaispitäjiä”) ja Pohjanlahden rannalla on Etelä-Pohjanmaan kaksikielinen rannikko tai Vaasan rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaista pohjanmaata”).
Suomenkielisen väestön nuori ja siksi vielä heikko omanarvontunto ja siitä sekä historian rasitteista johtuva ruotsinkielisyyden parempana koettu arvostus on johtanut valitettavasti siihen, että nykyään yli 65 % suomenkielisen ja ruotsinkielisen keskinäisestä suhteesta (avio- tai avoliitto) syntyneistä lapsista rekisteröidään kaksikielisissä kunnissa ruotsinkielisiksi ja 80 % kaksikielisillä alueilla olevien ”sekakieliperheiden” lapsista pannaan ruotsinkieliseen kouluun.

Syynä on suomenkielisen vanhemman heikko omanarvontunto. Ruotsinkielisiin kouluihin pannaan paljon myös suomenkielisten perheiden lapsia vanhempien virheellisten kuvitelmien ja heikon itsetunnon seurauksena. Ruotsin kielen vahvempi status heikon itsetunnon omaavien suomenkielisten parissa ruotsalaistaa edelleenkin suomenkielistä väestöä. Kauan ne siirtomaa-ajan kirot tuntuvat kiusaavan.

copypaste. kirjoitti:

Suomessa ei ole ”ruotsalaisia” eikä liioin ”suomenruotsalaisia”. No jaa, Ahvenanmaalla on muutama tuhat sitä väestöä, jolla voidaan osoittaa olevan vahva pohjanlahdentakainen ruotsalaisperimä. Ja Helsingissä lienee toistatuhatta oikeaa ruotsalaista.
Mutta muuten ne arviolta 1200-luvun tienoilla maahamme Tukholman valtakäskyillä siirtyneet tuhannet ruotsalaiset ovat menneinä vuosisatoina jo moneen kertaan naitu ristiin ja poikittain suomalaisen valtaväestön kanssa. Niinpä oikeampi termi näille suomalaisille on mielestäni ruotsinkielinen.

Lisäksi heitä lienee lähes puolet suomalaisista ruotsalaistuneita säätykierron houkuttelemina. Ruotsinkieliseksi muuttuminen kun avasi siirtomaa-ajan Suomessa ovia rikkaampaan elämään – ja monen kuvitelmissa vielä edelleenkin.

Lisäksi maahamme siirtyi 1700–1800-luvuilla jonkin verran väestöä Keski-Euroopasta ja Venäjän keisarikunnasta (käsityöläisiä, sotilaita, säätyläisiä) ja nämä tulijat identifioituivat vallasväkeen eli ruotsinkielisiin. Kieleltään indoeurooppalaisina heidän oli suomea helpompi oppia toinen indoeurooppalaisen kieliperheen kieli ruotsi. Lisäksi sääty-yhteiskunnassa tuo kieli toi ”aseman” silloin.

Siis puhu ruotsinkielisistä, älä ”ruotsalaisista” tai jostakin ”suomenruotsalaisista”. Sellaisia kun meillä ei olekaan. Etelä-Suomessa on kaksikielinen rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaispitäjiä”) ja Pohjanlahden rannalla on Etelä-Pohjanmaan kaksikielinen rannikko tai Vaasan rannikkoseutu (eikä mitään ”ruotsalaista pohjanmaata”).
Suomenkielisen väestön nuori ja siksi vielä heikko omanarvontunto ja siitä sekä historian rasitteista johtuva ruotsinkielisyyden parempana koettu arvostus on johtanut valitettavasti siihen, että nykyään yli 65 % suomenkielisen ja ruotsinkielisen keskinäisestä suhteesta (avio- tai avoliitto) syntyneistä lapsista rekisteröidään kaksikielisissä kunnissa ruotsinkielisiksi ja 80 % kaksikielisillä alueilla olevien ”sekakieliperheiden” lapsista pannaan ruotsinkieliseen kouluun.

Syynä on suomenkielisen vanhemman heikko omanarvontunto. Ruotsinkielisiin kouluihin pannaan paljon myös suomenkielisten perheiden lapsia vanhempien virheellisten kuvitelmien ja heikon itsetunnon seurauksena. Ruotsin kielen vahvempi status heikon itsetunnon omaavien suomenkielisten parissa ruotsalaistaa edelleenkin suomenkielistä väestöä. Kauan ne siirtomaa-ajan kirot tuntuvat kiusaavan.

Tampereella on ruotsinkielinen koulu ja lapsien molemmat vanhemmat ovat useissa tapauksissa täysin suomenkielisiä. Turha puhua mistään heikosta omanarvontunnosta.