Ihmiset kirjava kansa

Ihmiset ovat rakentuneet kovin monenlaisista ominaisuuksista. Mietitäänpä vaikka puheliaita ja hiljaisia ihmisiä.
Puheliaat ovat yleensä seuran keskipisteitä, he saavat aikaan pulina-ilmapiirin, joka vahvistaa ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me miellämme puheliaisiin ihmisiin useinkin voimakkaan laumahenkisyyden imagon, uskokaa tai älkää tämä luo näille ihmisille joskus jopa paineita, koska he tiedostavat mitä heiltä taas odotetaan, vaikka aina ei tuntuisikaan olevan juttutuulella.
Usein puheliaat viihtyvät ihmisten keskellä, sillä he tietävät olevansa tässä lajissa hyviä. On myös olemassa toisenlaisia puheliaita ihmisiä: He myös loistavat ihmisten keskipisteenä ja ovatkin varsinaisia tunnelman kohottajia, kuitenkin heillä on sisäsyntyinen tarve välillä etääntyä kauas muista ihmisistä. Tällaiset ihmiset vetäytyvät joskus pitkille luontoretkille telttoineen, koska heidän sisäinen riippumattomuuden tarpeensa ajaa heitä sisäiseen dialogiin tasapainottuakseen. Vaikka puheliaaseen ihmiseen ei tällaisia piirteitä usein voitaisi ajatellakaan liitettävän, voi ”puheliaalla” olla myös voimakas tarve suojata oma reviirinsä esim. koti, vain ja ainoastaan läheisemmälle ihmiselle, johtuen ympäristön voimakkaasta imusta viihdytysareenalle.

”Hiljainen ihminen” ei välttämättä tarkoita, että ihminen olisi ujo, epäsosiaalinen tai epäonnistuja.
Vaikka ihminen on vähäpuheinen, hän saattaa omata ujostelemattoman luonteen. Hiljaisella ihmisellä on sosiaalisuuden suhteen aivan yhtä laaja taulukko kuin puheliaallakin. Hiljainen ihminen voi olla voimakkaasti ulospäin suuntautuva jopa voimakkaan laumahenkinen, riippumatta Luojan antamasta ”puhe lahjan” niukkuudesta. Hän voi myös olla yksinäisyydessä viihtyvä, joka sekään ei tarkoita epäsosiaalista luonnetta.

Hiljainen ihminen on hidas tuottamaan omia ajatuksia verbaaliin muotoon ja joskus käy niin että joku toinen kerkeää sanomaan juuri sen, mitä hänen piti tässä sanoa. Hän saattaa istua hiljaa ja kuunnella kun muut juttelevat, samalla tuntea itsensä hieman yksinäiseksi, koska hän ei saa tarvitsemaansa huomiota, tarvitsemiaan katsekontakteja ja yhteyden kontaktia sielulleen/mielelleen.

Kun ottaa harvoin puheenvuoron seurassa, saa taatusti kaikki vaikenemaan. Nyt hiljentyneen ryhmän silmät kääntyvät ”hiljaista” kohti, äänetönnä he seuraavat mitä sieltä nyt tulee, koska ääni ei ole tuttu.
Tästä taas seuraa, että puhuja vaivautuu, varsinkin jos kukaan ei osaa kommentoida mitenkään. Puhujalle tulee helposti ulkopuolisuuden tunne.

Me saamme syntymälahjoinamme paljon erilaisia piirteitä ja juuri siksi peräänkuulutan taas tätä oman itsensä opiskelua ja oman itsensä sellaisenaan hyväksymistä. Kun tunnistaa itsessään jonkun persoonallisen piirteen tässä esimerkkitapauksissani joko vähäpuheinen tai puhelias se on hyvä hyväksyä juuri sellaisenaan, ja sanoa itselleen minä olen tätä ja minä hyväksyn sen. Kun pääsee itsensä kanssa sopusointuun tasapainoon on paljon helpompi elää. Ilme on tyytyväinen ja tuntee olevansa omassa elämässään omalla paikallaan. Itsetunto vahvistuu ja muiden ihmisten tölväisyt eivät vie alas, koska se elämän voima on itsessä siinä että Minä olen ja Minä saan olla ja Minä tulen olemaan.