Lapseni on todella huono syömään ja muutenkin ongelmia syömisen kanssa. Se onkin sitten aiheut-
tanut ongelmia koulussa ja olenkin tämän alkusyk-
syn aikana joutunut hankauksiin pojan opettajan
kanssa. Pojalle olen sanonut, että kaikkia ruokia
pitää ainakin maistaa ja näin hän on sanonut teh-
neensäkin. Opettajan mielestä sitä ei ole tapahtu-
nut, vaan poika istuu ruokalautasensa ääressä
maistamatta ollenkaan. Sitten poika on kertonut,
että opettaja sanoo, että lautanen on syötävä
tyhjäksi ja jos hän ei opi syömään, niin hän
palauttaa pojan eskariin (on siis eka luokalla).
Näistä asioista olen kirjoittanut asiallisia vies-
tejä reissuvihkoon. Opettajan viimeisin kommentti
ei sitten niin kovin asiallinen enää ollutkaan.
Hän on kuulema kyllästynyt kotoa tuleviin viestei-
hin jotka koskevat pojan ruokailua...minun kuulema
pitäisi opettaa lapseni syömään (sitä olenkin
yrittänyt tehdä monella eri keinolla) ja hänen
mielestään pakottaminen on siihen oiva keino....
hän on kyllästynyt katsomaan, kun poikani istuu
koko ruokailun ajan koskematta ruokaansa (ja poika
itse sanoo ainakin maistavansa jokaista ruokaa) ja
tämä kuulema vie ruokahalun muiltakin oppilailta.
Nyt hän on sitten ottanut käyttöönsä sellaisen
keinon (vai onko se jo rangaistus), että kun poika
ei kerran syö, niin hänet hätistellään ulos
ennen ruokatunnin alkua ja siellä hän sitten on
koko ruokailun ajan.
Poika on aivan ymmällään ja hänellä on edelleen
kouluun lähtemisvaikeuksia ja juuri tuon syömis-
homman takia.
Onko tämä oikein opettajan taholta? Mitä voisin
tehdä; otanko yhteyttä esim. rehtoriin?
Tilannehan ei voi jatkua tällaisenaan.
tanut ongelmia koulussa ja olenkin tämän alkusyk-
syn aikana joutunut hankauksiin pojan opettajan
kanssa. Pojalle olen sanonut, että kaikkia ruokia
pitää ainakin maistaa ja näin hän on sanonut teh-
neensäkin. Opettajan mielestä sitä ei ole tapahtu-
nut, vaan poika istuu ruokalautasensa ääressä
maistamatta ollenkaan. Sitten poika on kertonut,
että opettaja sanoo, että lautanen on syötävä
tyhjäksi ja jos hän ei opi syömään, niin hän
palauttaa pojan eskariin (on siis eka luokalla).
Näistä asioista olen kirjoittanut asiallisia vies-
tejä reissuvihkoon. Opettajan viimeisin kommentti
ei sitten niin kovin asiallinen enää ollutkaan.
Hän on kuulema kyllästynyt kotoa tuleviin viestei-
hin jotka koskevat pojan ruokailua...minun kuulema
pitäisi opettaa lapseni syömään (sitä olenkin
yrittänyt tehdä monella eri keinolla) ja hänen
mielestään pakottaminen on siihen oiva keino....
hän on kyllästynyt katsomaan, kun poikani istuu
koko ruokailun ajan koskematta ruokaansa (ja poika
itse sanoo ainakin maistavansa jokaista ruokaa) ja
tämä kuulema vie ruokahalun muiltakin oppilailta.
Nyt hän on sitten ottanut käyttöönsä sellaisen
keinon (vai onko se jo rangaistus), että kun poika
ei kerran syö, niin hänet hätistellään ulos
ennen ruokatunnin alkua ja siellä hän sitten on
koko ruokailun ajan.
Poika on aivan ymmällään ja hänellä on edelleen
kouluun lähtemisvaikeuksia ja juuri tuon syömis-
homman takia.
Onko tämä oikein opettajan taholta? Mitä voisin
tehdä; otanko yhteyttä esim. rehtoriin?
Tilannehan ei voi jatkua tällaisenaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko syömisongelmat alkaneet vasta koulussa?
Jos ei, niin on turhaa syytellä siitä opettajaa. Syökö lapsesi kotona? Söikö eskarissa? Mitä ja miten te kotona ruokailut hoidatte?
Tällaisiin ongelmiin ratkaisut löytyvät usein kotoa. Jos vielä kotona lapsen kuullen asiaa vatvotaan niin, että opettaja saa siinä ohella arvostelua osakseen, niin luuletko että se parantaisi asian?
Se mitä poika kotona kertoo, ei aina välttämättä ole ihan koko totuus. Kahden pojan isänä tiedän tämän enemmän kuin hyvin.
Sovi opettajan kanssa, että pääset kouluun katsomaan (salaa poikasi huomaamatta) miten hän ruokailussa käyttäytyy. Varmasti opettaja suostuu tähän. Sitten näet itse mikä on todellinen tilanne. Pahinta tässä tilanteessa on tukea pojan syömättömyyttä ja moittia opettajaa tai kouluruokaa.
Ota mieluummin yhteyttä omaan poikaasi kuin rehtoriin. Tee lapselle selväksi miten koulussa tulee ruokatunneilla käyttäytyä.
Ei kouluun tarvitse salaa mennä; koulu on avoin vanhemmille koska vain. Sinne vaikka heti maanantaina katsomaan ruokailutilannetta, ei sitä tarvitse kysyä, että saako tulla.
...lapselta salaa.
Hei !
MInullakin on poika joka on aina syönyt huonosti ja tiedän tunteesi. Meillä tilanteeseen on vaikuttanut pojan lukaisat vauva ja alku leikki.iän allergiat.
Mielestäni opettaja ei saa laittaa poikaasi ruokailusta pois, koska jokaisella oppilaalla on oikeus kouluruokaan. Jos olisin sinä, menisin keskustelemaan opettajan kanssa kasvotusten, olen muuten sitä mieltä, että huono syömäisen lapsen poistaminen pöydästä on aina viimeinen keino tässä asiassa. Opettaja on ilmeiseti hyvin nuori ja lapseton...
No jos asiallisesta keskustelusta ei ole hyötyä tai sitä ei synny mielestäni sinun kannattaisi ottaa yhteyttä rehtoriin ja ehkä myös terveydenhoitajaan. Olen onnellinen kun meillä ongelmat ovat pikku hiljaa taakse jäänytttä elämää... Et kertonuut onko lapsesi ollut tarhassa kuinka kauan, mutta ilmeiseti ainakin esikuolun. Tämä tuli mieleen siitä, että toisten lasten esimerkki on tässäkin asiassa paras opetus keino. Kun olin tarha aikana huolissani lapsen syömisestä minulle tarhassa vakuutelitiin että asia on OK siellä.
Tsemppiä teille tässä asiassa ja jaksamista, toivottavasti saat opettajan ymmärtämään tilanteen. Myös lapsen lahjominen auttaa kummasti joskus, vaikka huono keino onkin...
Hansuli
Hei. Älä ihmeessä ryhdy oikopäätä syyttämään lastasi syömättömyydestä.
Miten lapsi ylipäätään voi olla johdonmukaisesti syömättä. Voisiko taustalla olla vaikkapa kiusaaminen. Esimerkiksi joku pöydässä kertoo
pojan ruoassa olevan jotain sellaista mikä vie herkemmältä (tai keneltä tahansa) ruokahalut.
Minusta opettaja on toiminut väärin. No, meitähän on joka junaan - opettajiakin.
Ihan pahaa tekee, kun ajattelee tilannetta siellä koulussa. Kannattaa ottaa yhteyttä vaikkapa terveydenhoitajaan, onhan ruokailu terveyteen kuuluva asia.
Oli hyvä ehdotus, että menet itse salaa seuraamaan ruokailua.
Onnea asian selvittämisessä, johtuu se sitten mistä tahansa.
11v pojan vanhempi
on katkaistava mahdollisimman pian.
Mielestäni ei ruokailusta pitäisi tehdä noin kovaa hälinää. Ei kotona ei koulussa.Mutta näinpä vaan tässä itse kukin on tehnyt.
Lapsi kyllä syö sitten kun syö.
Mutta älä anna mitään karamellia vaan hedelmiä sekä paljon vettä.
Se on usein lapsen protesti tuo ruokailu ehkä ainoa keino saada jotakin huomiota tai sitten muuten voi huonosti.
Me vanhoina konkareina monen lapsen kasvattajana olemme kokeilleet eri tapoja saada lapsi syömään. Yksi tepsii yhteen toinen toiseen jne...
Mutta kun istutaan ruoka pöydässä oli se sitten kotona koulussa tai kylässä niin mitään sellaisia narinoita ei hyväksytä että - en syö, hyi ku pahaa, miksi ei hampurilaista, lautanen lentää lattialle jne..
Jos haluaa istua seurassa mutta ei syödä niin on seurallinen eikä häiritsevä. Muuten poistuu kiltisti pöydästä ja kiittää.
Kyllä on tullut kelloon eri äänet muutaman päivän päästä ja jopa ruokakin rupeaa maistumaan. Emmekä kehu vielä alussa ollenkaanjos vaikka on syönyt hyvin.
Lapsi itse usein kehuu itseään ja silloin kiitetään ja ollaan positiivisia kun kehitys on myönteinen. Parempi viikko syömättä kuin vuosien tappelu syömisen kanssa.
Muuten onhan kouluhoitaja, lasten neuvola sekä lastenpsykiatrinen klinikka, me käymme juuri tällähetkellä siellä kasvattitytön (10v). On tehty ruoka lista viikko kerrallaan ja se lapsen kanssa sitten selitetty hiukan miksi syödään niin monipuolisesti ja koulun ruokalista on mukana että ei tule samaa ruokaa illalliseksi. Rupeaa muuten toimimaan!
Koulussa syö mitä syö eikä kukaan puutu hänen syömiseen muuten kuin lapsen tietämättä opettaja lähettää sähköpostia viikottain. Syönyt tai ei syönyt ja mitä söi. Tämäkin vaan jos ehtii 23 lapsen lautaset nähdä. Mutta ei puhu sen kummemmin syömisestä lapselle mitään. Lapsi ei saa häiritä se on tehtävä selväki hänelle.
Meillä meni niin pitkälle että esim. minulta meni ruokahalu se oli niin työlästä.
Lapsella on tiedetty ongelma, eli ongelmia koska onhan hänet huostaan otettu koska häiriintynyt koti ja kasvuympäristö, ruokaa sai jos sai.
Yksi monista henkisten paineiden purkautumisista on tottelemattomuus, itsensä kurittaminen/pahoinpiteleminen sekä juuri syöminen. Siihen reagoivat kaikki koti, vieraat, koulu jne... En meinaa että lapsellasi on näin vaikeasti asiat mutta esim. että näin lapsi reagoi. Eikä me aikuiset aina ymmärretä tilannetta. Lapsi on kuin pelkkää tuntosarvea kun vain osaisi antaa sanoina tunteet esiin.
Älä moiti lapsellesi opettajaa se vaan pahentaa tilannetta.
Lapsesi ehkä on maistanut ruokaa kun on vaan katsonut sen päälle. Näin ainakin meillä tekee ja vielä tosissaan väittää vastaan että olenhan maistanut!
Älä edes kysy lapselta, maistoitko?
Ottakaa siis rauhallisesti vaikka se varmaan on ensin vaikeaa. Aivan kuin lapsella aloittaa syöminen se panee vastaan varsinkin jos siitä on tullut ongelma ja "ase" joka koskettaa ja antaa reaktion.
Osa näistä vastauksista oli sellaisia joita osa-
sinkin odottaa eli syy tähän tilanteeseen on mi-
nussa. Ja varmaan osaksi onkin, mutta sitä tässä
yritin kysellä onko opettajalla oikeus "uhkailla"
lasta, jos tämä ei syö....ja onko oikeus pistää
ulos ruokatunnin ajaksi?
Lapseni huonoon ruokahaluun ja muihinkin ongelmiin
ovat olleet olemassa jo vauvasta asti. Niitä on
yritelty selvitellä lääkärienkin kanssa, mutta
muuta syytä ei ole löydetty kuin todella herkkä
oksennusrefleksi. Hänelle tuottaa vaikeuksia palojen ja murusten syöminen. Kuitenkin ahkerasti ollaan kotona harjoiteltu. Ruokailu
on todella hidasta mutta jokaisesta pienestä edis-
tysaskeleestakin on oltu todella ylpeitä.
Opettajalle olen kertonut näitä ongelmista, mutta
lopputulos on nyt se mikä on eli lapsi viettää
ruokatunnit ulkona.
Mutta kiitos teille, jotka kannustitte!
näitä tavanomaisia syömis ongelmia. Nyt kun valaisit lisää että tämä on aivan toista kuin syömisprotesti.
Koska olet informoinut opettajaa lapsesi syömis vaikeuksista niin silloin mielestäni opettajan pitäisi auttaa lasta ja antaa hänelle rauhallinen ruokailuympäristö.
On todella tällaisessa ongelmassa autettava lasta syömään omassa rauhallisessa ympäristössä.
En tiedä minkä kokoinen koulu on jossa poikasi käy.
Täällä meillä on esikoululuokasta - 9 luokkaan ja kaikkiaan noin 800 oppilast. Eka luokkalaisia oli 93 ja nyt kun tämä meidän kasvattitytär käy neljättä luokkaa niin oppilaita on 102 jotka jaettu neljään luokkaan. Täällä on laitettu lapsia syömään pieniin ryhmiin aina tarpeen vaatiessa tai yksin kouluavustajan kanssa. Useammiten syömis häiriöt menevät sitten ohi. Vaikka ei meidän kohdalla ainakaan vielä.
Olen ollut monta kertaa mukana koulussa ja myös syömässä. Kun olen mukana niin ei mitään pahempaa ongelmaa mutta enhän voi olla jatkuvasti koululla.
Ei opettajan pitäisi missäänmuodossa kurittaa, uhkailla eli rangaista poikaasi, se mielestäni pahentaa poikasi syömis tilannetta ja nieleminen on entistäkin vaikeampaa. Hanki lääkärin lausunto jos ei muuten saa apua koulun taholta. Yhteistyö opettajan kanssa on se kaikkein paras mutta kohdatkaa kasvotusten ja koulun rehtori mukana samoin kouluhoitaja joka toivottavasti on perehtynyt asiaan syömishäiriöt.
Aloita uudelleen kuin nollasta.
Teillä ja pojallasi on 3 lukuvuotta yhdessä opettajan kanssa ja opettaja vanhemmat yhteistyö on hyvin tärkeä. Toivottavasti löytyy yhteinen nimittäjä.
Me onnistuimme!
Et SAA hyväksyä tilannetta, että lapsesi viettää ruokatunnit ulkona! Ota ihmeessä yhteys terveydenhoitajaan ja pyydä häntä keskustelemaan opettajan kanssa, jotta tämä ymmärtäisi, kuinka väärin on pistää lapsi pois ruokailusta. Jos poikasi istuu ruokapöydässä rauhassa eikä häiritse muita, on vain hänen oma asiansa, syökö hän. Kaikki eivät syö suunnattomia määriä ja kasvavat ja kehittyvät silti normaalisti.
Mutta muista, että kotona rauhallisessa tilanteessa valvot, että lapsi syö ruokaa. Älä vain sorru korvaamaan aterioita kaikenlaisilla herkkuvälipaloilla. Kunnon ravitsevaa ruokaa, vaikka vain pieni määrä, on tarpeen päivittäin.