Tikinpoisto on tehty ja tytöt eivät edes inahtaneet kun nostin ne pöydälle- uudessa kodissa ne tutkivat paikkoja kun lähdin ne katsoivat ikkunassa ja olivat lähteneet piiloon välittömästi kun katosin autoineni .
Kyllä minä tiedän että kaikki kääntyy hyväksi ja tytöt kehräävät uudessakin kodissa, antavat hieroa varpaansa ja nauttivat elämästä.
Olen varmaan aika itserakas kun itken kodin tyhjyyttä ja siivoan kissanpölyt pois huushollista- löydän muutaman lelun ja itken.
On niin typerää kun on tämä allergia --- hemmetti se on ihan liian vahva minulla-miten selittää kahdelle kultaiselle karvakerälle että en voi elää niiden kanssa ...kun lapsetkin juuri ja juuri ymmärsivät.
No olenhan täällä palstalla jo aikaisemminkin vuodatellut tunteitani mutta .....pitäkää huoli lemmikeistänne.
Kyllä minä tiedän että kaikki kääntyy hyväksi ja tytöt kehräävät uudessakin kodissa, antavat hieroa varpaansa ja nauttivat elämästä.
Olen varmaan aika itserakas kun itken kodin tyhjyyttä ja siivoan kissanpölyt pois huushollista- löydän muutaman lelun ja itken.
On niin typerää kun on tämä allergia --- hemmetti se on ihan liian vahva minulla-miten selittää kahdelle kultaiselle karvakerälle että en voi elää niiden kanssa ...kun lapsetkin juuri ja juuri ymmärsivät.
No olenhan täällä palstalla jo aikaisemminkin vuodatellut tunteitani mutta .....pitäkää huoli lemmikeistänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei saa itkettää... mulla tulee suru puseroon kun ajattelenki et joutusin eroon mun kissoista! pelkään allergiaa enemmän ku mitään muuta. se ois kauheeta! ei muuta ku jaksamista sulle!
Juu allergia on tosi kurja juttu ja toivonkin että kokemaani ei muiden tarvitsisi kokea.
Onhan elämässä vastoinkäymisiä, mutta kaikki mikä ei tapa niin vahvistaa- on onni että kissojen uusi omaihminen todellakin välittää ja hän sai nyt tytöistä uudet kaverit.
Kissamaista kevättä teille kaikille !
Varmasti ihan kamalaa. mutta kyllä varmasti kisulisi voivat hyvin ja onnellisena siellä uudessakin kodissaan.. tänään lähdin kotoota jä jätin kissanpentuni ensimmäistä kertaa yksin kotiin (6 tuntia) ja tunne koko päivän oli kamala! Tulin kotiin tippa linssissä mutta täällä se vaan koisi niinkuin ei mitään.. :)
niin ei muuta kuin voimia!
Minä olen allerginen kissoille (hilseelle). Minulla on ollut kissa 15,5 vuotta ja muutama kuukausi sitten hankittiin sille pentu kaveriksi, koska allergiaoireeni eivät olleet kovin pahat. Pärjään tosi hyvin, kun ota yhden antihistamiinitabletin päivässä, ei mitää ongelmia ole ollut. Rakastan kissojani maaaaaaaaailman eniten, joten olisi katastrofaalisen järkyttävää joutua niistä luopumaan. Eli en ikimaailmassa niistä luovu, vaikka allergia onkin...
Onneksi voit elää ystäviesi kanssa- olen onnellinen puolestasi. Minulla vaan ei onnistunut kun allergia puhkesi on oireet niin massiiviset että yksi antihistamiini- tabletti ei tuntunut missään.
Lääkärini olis voinut tehä kissoista siedätyhoidon (alan spesialisti), mutta hän totesi riskien olevan liian suuret minun tapauksessani koska minulla on muita allergioita erittäin vahvoina (ei tosin eläimille). Onneksi joitakin allergikkoja voidaan jo auttaa tänä päivänä ja yhteiselo onnistuu- minun kohdallani ei.
Olen taas miettinyt miten tytöt voivat ovatko nukkuneet ja syöneet...oloni on parempi siis fyysisesti mutta lapset, mieheni ja minä emme oikein osaa olla vielä ilman Miuta ympärillä...
... ajattelinkin että sulla on aika paljon pahemmat oireet kun mulla, jos kerran jouduit kissastasi luopumaan kokonaan. Et varmasti sitä tehnyt ihan pienin perustein.
Olen todella kiitollinen molemmista karvapalleroistani. He ovat perjeenjöseniämme siinä missä ihmislapsetkin (meillä ei siis ole muita lapsia kissojen lisäksi). Kissat saavat kaiken huomioni ja kohtelen heitä lapsinamme. Rakastan molempia punaisia poikiani niin paljon, että sydän melkein pakahtuu...
Toivottavasti selviät kisusi menettämisestä, ja kyllähän sä selviät! Voitko käydä välillä katsomassa kissaasi siellä sen uudessa kodissa? Vai tuntuisiko se vaan pahemmalta, sydäntä raastavalta. Kissa on kuitenkin varmasti päässyt hyvään ja onnelliseen kotiin, ainakin niin toivon!
Aina jostain syystä on monia ihmisiä, jotka eivät voi enää elää yhdessä lemmikkieläimen kanssa. Kun esim. allergia puhkeaa ja oireet käyvät lääkityksestä huolimatta sietämättömiksi tai yhä vaikeutuvat, ei enää ole paljon vaihtoehtoja käytettävissä. Rakkaasta korvaamattomaksi koetusta karvaisesta perheenjäsenestä on pakko luopua, jotta oma terveys pysyisi edes jonkin moisissa kantimissa. Elämässä tapahtuu peruuttamaton muutos, eikä vanhaan ihanaan yhteiseloon nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa ole paluuta. Kerrassaan karmea kohtalo vannoutuneelle kissaihmiselle. - Eihän sellainen voi olla koskaan reilua. - Sen ymmärtää täysin vain saman kohtalon kokenut.
Tottumus on toinen luonto, kuten sanotaan, eikä vanhoista tottumuksista heti pääse eroon. Ne pitävät yllä syvää kaipuuta siihen minkä on menettänyt. Kotiin tullessa ei ole kukaan naukaisemassa ja rientämässä ovelle vastaan tulijaa. Kaapeista löytyy vielä vanhoja lemmikien leluja ja valokuvat muistuttavat onnellisista yhdessä eletyistä päivistä. Pakastimessa ja jääkaapissa on enemmän tilaa, kun eläimen ruokaa siellä ei enää ole tutussa nyt tyhjässä paikassa. Liha-annoksia ei tarvitse ottaa sulamaan eikä pilkkoa ruokakuppiin. Jääkaapin oven avaaminen ei aikaansaa tuttuja naukaisuja tai vähäisintäkään liikahdusta huoneistossa. On aivan liian hiljaista, jotenkin epätodellista.
Kukaan ei ole tunkemassa syliin, kun illan hiljaisina hetkinä kirjoittelet tietokoneellasi. Poissa on myös painon tunne peitteen jälkopäässä, kun heräät yöllä ja käännät kylkeäsi. Vain unen häivähdyksen verran leikit lemmikkisi kanssa, kunnes aamun valjetessa olet jälleen yksin. Ehkä tapaat vielä eläinystävääsi tämän uudessa kodissa ja rauhoitat kolkuttavaa omaatuntoasi vakuuttamalla itsellesi lemmikin olevan hyvässä hoidossa. Jätät mielessäsi lopulliset jäähyväiset tuolle rakkaalle, mutta kuitenkin haaveilet mahdollisuudesta pitää hänet lähelläsi.
Ajatus luopumisen tuskasta sai minut miettimään näitä elämän vääjäämättömyyksiä ja vääryyksiä omasta näkökulmastani. Mikään asia ei ole itsestään selvyys, kun sitä peilaa tapahtumien mahdollisuuksilla: ..jos?... Voinko vain tyynesti hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa….jos?.. Sen näkee vain silloin kun sen kokee. Vaikka tänään asiat olisivatkin kuinka hyvin, voi huominen muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Silloin pitää asiat laittaa erilaiseen tärkeysjärjestykseen.