kyllä oli taas tekemistä että naama pysyi peruslukemilla!!!
yksi suomenajokoirien kasvattaja tuossa juuri äsken kertoi että koira on kuollut. ei näyttänyt tippaakaan surulliselta.
ja lause meni näin: "ainiin, heli on sit koullu eile. mut oon tänään menossa kattomaan yhen pentui. toivottavasti sieltä löytyy joku lupaava metsähirmu."
ai että sieppasi!!! sen mielestä kun koira kuolee, ni uus vaan tilalle. ei ees surenut sitä. sille on tärkeää vaan pelkkä metsällä käyminen ja palkintojen voittaminen! muutenkin, sen koirilla on tosi huonot oltavat kopissaan. koppi on jääkylmä, ei mtään peitettä ja ahdaskin vielä, ettei siellä mahdu edes kääntymään. ja vielä kaksi koiraa tunkee sinne.eikä se varmaan edes ikinä jää silittelemään yms. niitä. en kyllä ymmärrä sen touhuja!!!
yksi suomenajokoirien kasvattaja tuossa juuri äsken kertoi että koira on kuollut. ei näyttänyt tippaakaan surulliselta.
ja lause meni näin: "ainiin, heli on sit koullu eile. mut oon tänään menossa kattomaan yhen pentui. toivottavasti sieltä löytyy joku lupaava metsähirmu."
ai että sieppasi!!! sen mielestä kun koira kuolee, ni uus vaan tilalle. ei ees surenut sitä. sille on tärkeää vaan pelkkä metsällä käyminen ja palkintojen voittaminen! muutenkin, sen koirilla on tosi huonot oltavat kopissaan. koppi on jääkylmä, ei mtään peitettä ja ahdaskin vielä, ettei siellä mahdu edes kääntymään. ja vielä kaksi koiraa tunkee sinne.eikä se varmaan edes ikinä jää silittelemään yms. niitä. en kyllä ymmärrä sen touhuja!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joillekin koira on työkalu. voivat olla kiintyneitä, mtuta eivät pidä sitä lapsen asemassa niin kuin moni tekee..Ja työkaluna oleminen ei tarkoita sitä, että etteivät hoitaisi niitä.
toisille tosiaan koira ei ole niin perheenjäsen kuin toisille. Toiset pitävät koiraa juuri "työkaluna", käyvät metsällä ym.
Kuulostaa kyllä aika tunteettomalta jos sivulauseena heittää tuommoisen tiedon, mutta toiset haluavat että heillä on koira koko ajan, eli heti toisen kuoleman jälkeen ottavat uuden. Ja jos on vielä kasvattaja niin varmasti tottunutkin siihen että "koirat kuolee".
Tunteetonta tai ei. Joillekin koira on harrastus eikä se perheen "lapsi" niin kuin monelle muulle. En tarkoita etteikö he ole kiintyneitä siihen vaan, että he triedostavat vaan että se on eläin ja tietävät että ne kuolee 10 vuoden päästä (noin). Mitä siitä tulis jos joka akvaariokalan perään pitäisi itkeä vollottaa. Nekin on eläimiä.(Harmittaahan se että 10 vuotta ollut kala kuolee, mutta siihen pitää osata varautua).
Osa ihmisistä osaa ajtella myös sen rakkaan koiransa samalla tavalla kuin muutkin eläimet. Elämänkiertokulku on näin. Mikään muu ei ole pakko kuin kuolla.
Ehkä säkin ymmärrät asian sitten kun on ikää ja elämänkatsomusta tullut enempi :)
minä ymmärrän että maailman ei tule kaatua koiran kuolemaan, sehän on "vain" koira. Mutta minulla koira on ainakin erityisessä asemassa ja melkein tärkeintä elämässäni. Koira on minulle perheenjäsen, ei harrastus. Ymmärrän myös sen että kaikilla ei ole näin. Ehkä vähän turhan karkean vertauksen tuossa teit (kala vs koira) mutta ymmärsin mitä sillä hait.
Tätä näkee usein varsinkin maaseudulla ulkokoirilla. Koira on pihavahti, metsästyskaveri, lenkkitoveri, mutta ei kuitenkaan varsinainen perheenjäsen, vaan nimenomaan se lemmikki.
Se, ettei sen perään volloteta päivätolkulla ei tarkoita etteikö siitä silti olisi välitetty. Ja varsinkin keski-ikäiset osaavat jo kontrolloida hyvinkin suruaan, sitä ei muille välttämättä näytetä. Elämän kiertokulku tiedostetaan ja siihen varaudutaan, niin päästään nopeammin ja helpommin yli siitä.
Ei se ole mitenkään julmaa, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä useamman on ehtinyt menettää. Kyllä siihen turtuu iän myötä.
sehän on selvää kuka on suomen kärjessä koirarotuihin katsottaessa ja siellä metsästyspuolellahan sitä TYHMÄÄ ja kaikki tietoista UHOAVAA suomen miestä löytyy pilvin pimein....koirista viis mutta kunhan saa uhota ja rintakaarella kertoilla kun meidän tyttö sitä ja meidän paras astuja sitä jne. toivottavasti ei uusi kasvava sukupolvi olisi enää tällasta kun nää nykyiset PSKT ....