Pitäisikö muka koko ikänsä pinnistellä jonkun asian puolesta ja toista vastaan? Kuitenkaan ei ole varmaa, että mikään yksi kannanotto olisi edes oikeudenmukainen ja tarpeeksi hyvä.
Minä uskon uudelleen arviointiin. Ja vähempään pinnistelemiseen.
Mites te muut? Onko teillä elämäntehtävä, jota kunnianhimoisesti ajatte?
Minä uskon uudelleen arviointiin. Ja vähempään pinnistelemiseen.
Mites te muut? Onko teillä elämäntehtävä, jota kunnianhimoisesti ajatte?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kai jo tehty, ja uudellen arviointi on mahdotonta - olen saanut lapseni kunnialla maailmalle..
Kummallista....minulla ei oikeastaan ole ollut koskaan tietoista tunnetta jostain muusta tärkeämmästä elämäntehtävästä...yksi suuri projekti vain..
Itselläni samoin.
Elämäntehtävänäni olen kokenut lasteni kasvatuksen ja hoivaamisen. Ja sepä on ollutkin rikasta elämää.
Nyt, kun lapseni tulevat omillaan toimeen, koen tehtäväkseni olla se tuki ja turva, vanha (50v. :)) pullantuoksuinen äiti.
Lasten lapsia kun vielä saisi ;), mutta ellei, niin ei sekään mikään ongelma ole. Maailmahan on täynnä noita kirkassilmäisiä ja avoimia veitikoita, joista saa hyviä kavereita, kun niitten kanssa touhuilee.
eriskummallinen ihminen/äiti kun en koe elämäntehtäväkseni yksinomaan lasteni kasvatusta ja hoivaa. Minä koen elämäntehtäväni paljon laajemmin. Koen siihen myös puolisoni rinnalla elämisen niin myötä kuin vastamäessä, ystävieni kanssaelämisen, työni hoitamisen ja vapaa-aikanikin, koko elämäni. Kun kerta tämän elämän olen saanut, niin koen että minun on tehtävä siitä itselleni elämisen arvoinen elämä jota vanhana kiikkustuolissa muistella.
ajat sitten. sydämen asialla ollaan.
Hyväsydämisyys voi olla kaikkein energiatehokkain tila.?
On katkolla huomenna.
Parantamista riittää. ;)
Jatketaan siis - puhumista. ;)
miksi elämän pitää olla joku tehtävä.Elämä on elämistä varten ja kaikki muu on exstraa.
humalassahan se.
Elämäntehtäväkseni olen määrittänyt sen, että haudallani olisi mahdollisimman monta itkijää.