Bichon frisen omistajat!!

Bichon frise on vilkas,seurakoira,välillä todella itsepäinen,todella söpö ulkonäöltään ja luonteeltaan,
lapsiystävällinen, ei pure ketään mutta saattaa haukkua riippuen yksilöstä, meidän yksilö istuu pöydällä ja katsoo ulos jos ei ole ketään kotona ja vahtii tarkasti tapahtumia ja kun näkee vieraan niin sitten alkaa kova haukunta.
Turkki pitää pestä/trimmata muutaman viikon välein.
Ystäväpiirissä todella monella on bisoni ja pennut menee yleensä heti kaupaksi joten kannattaa olla nopea ja kysellä ajoissa pentutilannetta.
Voin suositella rotua omasta puolesta kaikille myös jos on allergiaa niin kannattaa tutustua koska bisonit eivät samalla tavalla hilsettä ja karvaa kuin muut.

Itselläni on kuusi vuotias bichon frisé uros ja seurallisempaa koiraa saa hakea! Koirani istuu sylissä kaiket illat rapsuteltavana ja yöt se nukkuu vieressä. Jopa kylpyhuoneeseen on tultava mukaan kun käyn suihkussa.
Se on aina valmis lähtemään riippumatta siitä minne mennään ja kävellen vai autolla, pääasia on, että saa kulkea lauman mukana. Pahin rangaistus sille on jäädä yksin kotiin.
Koirani on hyvin rauhallinen, se kuuntelee mitä sille puhellaan ja ymmärtää aika paljon sanoja. Jos mainitsee jotain imurista se loikkii kiireesti häntä luimussa sängyn alle piiloon (imurointi ei ole sen lempi puuhaa). Koirani rauhallisuudesta kertoo myös se, että pentunakaan se ei tehnyt mitään tuhoja talossa. Huonekalut ja kengät ovat saaneet jäädä rauhaan.
Bichonit ovat hyvin ketteriä, mutta ainakin meidän vauva on niin laiska ettei agility sujuisi. Pallon noutaminen kiinnostaa ja toiset koirat, joista se on enemmän kuin vähän innostunut. Kuvittelee kai olevansa joka nartun ihanne poikaystävä...
Koirani ei ole kova haukkumaan. Se haukkuu innostuksissaan tai kun yrittää kertoa omistajalleen jotain ja jos ovikello soi. Muuten ei ole kova räksyttämään.
Bichonista ei lähde yhtä paljon karvaa kuin yleensä koirista, joten kämppä ei leijaile koiran karvoja. Turkin harjaan päivittäin ja pesen kerran viikossa. Trimmaan itse koirani noin kerran kuussa. Turkin hoito ei ole vaikeaa kun sitä ei päästä takkuuntumaan ja kurakelejä varten voi ostaa suojapuvun.
Ruuan suhteen bichon voi olla aika tarkka. Mikä tahansa pöperö ei kelpaa. Meillä kelpuuttaa kaupanruuista vain cesarin, muihin ei koske.
Koirani ei ole juurikaan tottunut lapsiin ja siksi välttelee niitä, ei tykkää kun lapset "riehuu" ja silittää kovakouraisesti. Koskaan ei ole kuitenkaan purrut tai murissut, yleensä vaan hakee turvaa minun luotani. Tuttujen lasten kanssa ei ole mitään ongelmia. Vieraiden aikuisten suhteen se on aluksi hieman varautunut, mutta kohta antaa jo silittää ja tunkee syliinkin.
Itse olen sitä mieltä, että en toiseen rotuun vaihtaisi, ainakin yksi bichoni täytyy aina olla kaverina!