Mikä kannattaa?

Olen opiskellut kohta 20 vuotta alkaen peruskoulun ensimmäisestä luokasta.

Mieheni ja hänen ystävänsä valmistuivat ammattikoulusta 18-vuotiaana eli melkein kymmenen vuotta sitten ja ovat siis olleet työelämässä jo pitkään.
Heillä on kaikilla omat asunnot/omakotitalot, auto sekä velkaakin maksettu jo jonkin verran pois.

Minä sen sijaan en omista mitään muuta kuin hajanaisia pätkätyösuhteita, muutamia kodinkoneita sekä opintopisteeni.

Mikäli tällä järjellä hakisin kouluun peruskoulun jälkeen, menisin ilman muuta amistoon, suorittaisin ehkä YO-tutkinnon siinä samalla ja sen jälkeen TÖIHIN ja TIENAAMAAN.

Opiskelu ja tutkinnon suorittaminen on ilman muuta pääomaa (tavallaan) mutta ei välttämättä takaa sinulle hyvää toimeentuloa ja varmaa työllistymistä. Aika monilla, kuten itsellänikin oli aikanaan periaattena se, että olen liian hyvä amistoon. Sinne menevät kaikki luuserit, joilla ei rahkeet riitä muuhun.

Noh, minunkaan papereillani ei korjailla putkia, asennella sähkötöitä tai huolleta autoja ja tienata niistä töistä mukava summa rahaa.

Kunnon duunari ei ole tyhmä mutta välillä tuntuu, että minä olen kun en osannut aikanani hakeutua ns. RAHAKKAILLE ALOILLE.
3437
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Menin sähköpuolelle ja valmistuin 19-vuotiaana ammattiin. Tuttavapiiristä meni muutama yliopistoon ja siinä vaiheessa tuli vähän naljailtua, että mä oon tienannu jo sen ja sen verran, ennen ku te edes valmistutte. Noh, nyt kolmikymppisenä palkka on ihan kohdillaan, noussukin ihan hyvin alkuajoista, mutta en kyllä huomaa eroa yliopiston käyneisiin. Yksikin kauppiksen käynyt kaveri rakentaa omakotitaloa ja ajaa suht tuoreella audilla. Palkasta en tiedä, mutta pankissa töissä. Luulisin, että amiksen ja yliopiston käyneet ovat loppujen lopuksi aika tasoissa rahan suhteen. Varsinkin näillä veroilla.

Äänestä
  • Ei tuossa valinnassa raha ole ainoa kriteeri. Itse ainakin mieluummin teen jotain toimistohommia liukuvalla työajalla kuin olisin 8-16 ulkohommissa jokin työväline kädessä.

    Äänestä

Itse olen tehnyt noita perusduuneja kesätöinä mm. paperitehtaalla ja ei se palkka päivämiehenä kovin kummoinen ollut: n. 10 eur/h ja vähän lisiä, siis alle 100 euroa päivässä kuitenkin. Työ oli tylsää, eikä siinä ollut mitään muuta motivaatiota kuin katsoa koska on taas seuraava tilipäivä, se oli kahden viikon välein. Itse asiassa tehtaalla taukohuoneessa kalenterissa oli aina merkittynä seuraava tilipäivä, kaikki kyttäsivät sitä. Muutamat kaverini ala-asteelta ovat toimineet noissa perusduuneissa sitten heti 3 v:n amiksen jälkeen ja aika puuduttavaa elämä on vaikuttanut olevan. Tosin he asuvat kerrostaloissa kuka omassa kuka vuokralla ja auto on joku perusauto ja tyttöystävä on useimmilla. Tuntuu, että hirveän paljon on jäänyt kokematta heillä elämässä ja tulee jäämään ja lisäksi ymmärrys maailmasta vähän yksinkertaiseksi ja elämä pyörii todella pienissä piireissä. Silloin tällöin käyvät laivalla ja se on kohokohta pari kertaa vuodessa ja sitä sitten muistellaan. Armeijassa ovat saattaneet käydä muualla ja sitäkin muistelevat ja puhuvat paljon, koska muutakaan ei kokemusta kotipaikkakunnan ulkopuolelta ole juuri. Sitten aina selittävät miten se ja tämä pomo teki sitä ja tätä ja miten sillä on sitä ja tätä mutta ei se oikeastaan ole kovinkaan pätevä, ei ainakaan tiedä niin paljon kuin he duunista. Eivätkä usko että kavereista jotka ovat olleet 5 vuotta teekkareina voisi tulla oikeasti pomoja tai tienata paljoa enempää kuin he.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Pitkä tähtäin kirjoitti:

Olen opiskellut kohta 20 vuotta alkaen peruskoulun ensimmäisestä luokasta.

Mieheni ja hänen ystävänsä valmistuivat ammattikoulusta 18-vuotiaana eli melkein kymmenen vuotta sitten ja ovat siis olleet työelämässä jo pitkään.
Heillä on kaikilla omat asunnot/omakotitalot, auto sekä velkaakin maksettu jo jonkin verran pois.

Minä sen sijaan en omista mitään muuta kuin hajanaisia pätkätyösuhteita, muutamia kodinkoneita sekä opintopisteeni.

Mikäli tällä järjellä hakisin kouluun peruskoulun jälkeen, menisin ilman muuta amistoon, suorittaisin ehkä YO-tutkinnon siinä samalla ja sen jälkeen TÖIHIN ja TIENAAMAAN.

Opiskelu ja tutkinnon suorittaminen on ilman muuta pääomaa (tavallaan) mutta ei välttämättä takaa sinulle hyvää toimeentuloa ja varmaa työllistymistä. Aika monilla, kuten itsellänikin oli aikanaan periaattena se, että olen liian hyvä amistoon. Sinne menevät kaikki luuserit, joilla ei rahkeet riitä muuhun.

Noh, minunkaan papereillani ei korjailla putkia, asennella sähkötöitä tai huolleta autoja ja tienata niistä töistä mukava summa rahaa.

Kunnon duunari ei ole tyhmä mutta välillä tuntuu, että minä olen kun en osannut aikanani hakeutua ns. RAHAKKAILLE ALOILLE.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu