Mihin katosivat isät

Sitä sopii kysyä miehiltä. Mielummin hillutaan vapaana ja tehdään oman pään mukaan kuin otetaan vastuuta ja sitoudutaan naiseen ja lapseen...Näin mulla ainakin! En ymmärrä miksi se on niin vaikeaa elää yhdessä perheenä, jos itsekin sitä lasta on halunnut. Mulla lapsen isä sanoi, että on pettynyt naisten suhteen niin monta kertaa. On kuulemma siksi tällä hetkellä tyytyväinen sinkkuna oloon. Miksi sitten hakee seuraa, jos kerran on tilanteeseensa tyytyväinen? En oikeen ymmärrä miesten ajatusmaailmaa.

..vaikka eräältäkin äidiltä joka ei ensimmäistä kertaa tehnyt miehestä etä-isää taas uuteen mieheen rakastuttuaan. Allekirjoittaneen lapsi ei vielä käy koulua eikä lapsen isä asu kerrostalossa. Tämä isä elää vuoroviikoin lemmikkien kanssa ja vuoroviikoin saa nauttia myös lapsensa seurasta.
Ravintoloissa tätä isää ei juurikaan näy. Kun sai asuntolainat ristikseen, niin lapsettomina viikkoina tarvitsee tehdä ylitöitä ja lapsellisina viikkoina ei tietenkään baareissa juosta. Lapsen äidin sen sijaan voi bongata parikin kertaa viikossa ravintolasta (omalla hoitoviikollaan tarvii tosin lapsenvahtia).

Tällä isällä ei ole uutta vaimoa, ei ole edes ex-vaimoa kun ei halunnut kiirehtiä naimisiinmenolla. Äidillä tuntuu olevan kovempi vauhti, kihloihin meni samantien kun muisti ilmoittaa lapsensa isälle löytäneensä uuden. Edellisen kanssa ehti naimisiin, mutta puolen vuoden päästä mieli oli jo muuttunut.

Ensisijainen huoltajuus tietenkin kuuluu äidille. Siitäkin huolimatta että lapsi on isällä enemmän.
Alussa hoidin vain viikonloput, mutta halusin mieluummin vuoroviikot, koska arki on minulle tärkeämpi. Äiti sen sijaan haluaa lapsen mieluummin juhliin.

No minut löytää täältä, ellei sitten halua tulla etsimään työpaikaltani tai lähimetsästä koiralenkiltä.

50 - 70-luvuilla osalla miehistä häntä viitoitti elämää hyvin vahvasti, mutta silloin ei eroaminen ollut niin helppoa kuin nykyään, jos tuli edes kysymykseenkään. Samoin vähäinen vapaa-aika vietettiin perheenkesken, nykyään "oma aika ja harrastukset" tuntuvat olevan tärkeimmät jaksaakseen taas työelämää.

Kun katson tämän päivän perhettä, tuntuu kuin heidän olisi saatava muutamassa vuodessa kaikki se sama mammona, jonka 50-luvun perhe hankki koko elämänsä aikana ja se on pois jonkun salkänahasta. Ylenpalttinen raadanta ja rehkiminen siirtyvät suoraan pariskunnan väleihin, koska kellepä muulle sitä kiukuttelisi väsymystään kuin puolisolleen.

Lastenhoito ja kasvatus jää samasta syystä kokonaan (usein) äidille, eli yhteistä säveltä ei ehkä synnykään ja siitä se alkaa...alamäki.

vaihtavista naisista. Suurin osa miehistä haluaisi pysyä kyllä yhden perheen miehinä, mutta kun nainen pettää aika herkästi, ja vaihtaa 'parempaan'. Mietippä sitä.

Aika hyvin kiteytetty tämän päivän tilanne:
Tänään nähdään ympäristössä pidemmän aikaa vallalla olevan käsityksen mukaan tehtyjä päätöksiä: äiti useimmiten on parempi huoltaja.
Isät lienee monessakin tapauksessa "alistuneet" vallalla oleviin käsityksiin ja ottaneet askeleet takaviistoon hyväksyen tilanteen johon on syynä myös jonkinlainen äiti-myytti - Äiti on ilman kyseenalaistamista se, joka rakkaudellaan ja suojeluvaistollaan turvaa lapsensa hyvinvoinnin.

Isät jäävät POSITIIVISISSA yleisissä keskuskeluissa taka-alalle, vähemmälle huomiolle. Eikö heitä ole vai eivätkö he halua osastaan suurta numeroa tehdä?
Tälläkin palstalla etupäässä kirjoittelevat yh-äidit. Niinkö on harvassa yh-isät vai eivätkö he tätä palstaa seuraa ja kannanottojaan julki tuo?

50-, 70-luvun perhe... Siihen ei liene paluuta. Nykyaikana kun molempien vanhempien on "pakko" tehdä monessakin tapauksessa töitä ja sovittaa työ ja perhe-elämä mutkattomasti toisiinsa.
Molemmilta perheen vanhemmalta vaaditaan itsensä tuntemista, hyvää omanarvontuntemusta, joustavuutta, kompromissien tekemisen taitoa, pitkää pinnaa, vastuuntuntoa... kunnioitusta.
Kaipa ihminen oppii, ennemmin taikka myöhemmin...

Että mihin ne todelliset äidit on kadonneet? Kun nykyään yhä enenevässä määrin alkaa olemaan niin, että äidillä on monta lasta ja jokaselle lapselle eri isä. Ennehän kyseisenlainen naista yleisesti paheksuttiin, jopa yhteiskunnan puolelta tiettyjä toinenpiteitä tehtiin lasten osilta.

Hetken huumassa mennään naimisiin ja hetken mielijonteesta erotaan, pitää olla "trendikäs".
Nykyään kun ei tarvita sitä "syyllistä" löytää ja tuomita.


Kunniotan suuresti pareja, ken on pystynyt karikot kiertämään ja pitkämielisyyttä osoittamaan riidoissa ja kiistoissa.

50 ja 70 luvulla eläneet loogisesti ajattelevat naiset?

Normaaleja perheitä katsotaan nykyisin varsin pitkään, jos isä sattuu olemaan perheessä. Kouluissakin ihmetellään, et onks teillä isä??? Ennen se oli eiks teillä ole isää??
Tai työpaikoilla, et vieläks sul on sama mies, tai monesko mies on menossa? Ennen oli häpeellistä jos olit eronnut.

Niin se maailma muuttuu. Äidit vaan ei muutu, ne pysyy, tai joutuu pysymään samoissa kaavoissa tuli vastaan mitä tahansa.
Isät ne ottaa irtiottoja paremman elämän toivossa, ja vapauden kaipuun riistäminä.
Lapset leijailevat todellisen ja kuvitteellisen valtavirran välimaastossa, miettien, kumpaa tietä kuljetaan, jottei elämä olisi tulevaisuudessa yhtä solmussa kuin isällä ja äidillä.

Ja tämä tällaiseksi julistautunut henkilö on se joka hyväksyy lait. Omat välit lapsen isään on hyvät. Se ilmeisesti on riitettävä kaikille. Mutta niin kauan kuin isää syrjitään erotilanteissa, niin kauan kun lailla annetaan yksinäisille naisille oikeus hedelmöityshoitoon, mutta yksinäisiltä miehiltä kielletään kohdunvuokraus, ei tasa-arvo eikä perheen normalisointi tule toteutumaan.

Olisi mukava saada tältä glopaalin hyvinvoinnin ensisijaisena pitämän hallituksen ja ylimmän arvokeskustelujohtajan tuottama oikeudenmukainen kaava jolla elatusmaksut määritellään. Tämä laki jota sorvasivat 20 vuotta ja saivat nyt esittelyyn olisi normaali kansalaiselta sujunut paremmin minuutissa.

Maalaisjärki olisi sanonut: "kaikille tai ei kenellekkään"

20 vuoden tulos: "naisille kyllä, ei miehille missään muodossa, varuilta kielletään seksin ostokin, jottei mies voi lapsen sijaan saada edes seksiä."

Kuinka mies voisi arvostaa isyyttään jos lainsäätäjätkään ei sitä arvosta. Mikäli nainen on näin paljon parempi kasvattaja sekä korvaa isänkin niin miksi sitten huudellaan isien perään, etteivät ole lasten kanssa?

minä rakastuin yh-tyttöön, joka ei tosiaankaa kaivannu mitää turvallisuutta. Itse olisin ollut valmis hänen kanssaan tekemään lisää lapsia ja olemaan hänen rinnallaan vaikka loppuelämän. Mutta tyttö kaipaa vapautta ja baarielämää..joopa joo..tuo kotiinsa sit miehiä panemaan samallla kun oma pikkutytär katselee vieressä..onko muilla yh:lla tälläistä