kaikki vaan valittaa että ei kannattais antaa lasta adoption tai älä adoptoi lasta... miksi?? lapsikauppa? ei se ihan lapsikauppa ole vaan adoptiovanhemmat jotuvat maksaa matkat lasten tarvikkeet ja jos se on ulkomailla tapahtuva adoptio niin tulkauksen joutuu maksaa ja kaikkee muuta.. ja se entä jos lapsesta ei tykätänkään tai ei tulee toimeen... se on ihan sama ku ite synnyttäis lapsen et pakosti tuu toimeen biologisen lapsen kanssa se on vaan tosi asia... olen ite adoptiolapsi enkä tuu toimeen oman adoptioäidin kanssa toimeen olemme vaan niin erillaisii ja molemmat tosi itseppäisii... vaikka olisin hänen biologinen lapsi ei tultais kuitenkaan toimeen koska ei ole mitään yhteistä.. pidetään erilaisista asioista ja se et mä olen 18 ja nyt on vuosi 2006 nykyisin on niin erillaista ku silloin ku vanhemmat ovat syntyneet tai ku ne oli nuoria... jotkut ei vaan tuu toimeen toiset voivat olla vanhempien kanssa tosi hyvissä väleissä... eräs adoptioystävnikin se on onnellinen sen adoptioäidin kanssa... ja mielummin lapsi adoptoitais ku jätettäis lasteenkotiin.. lapsi saa jonkun ihmisen joka halua rakastaa sitä lastenkodissa kukaa ei välitä ne vaan tekee työnsä et lapsella on katto pään päällä.. miettikää vähän toisella kannalla ja ne jotka valittaa onko teillä kokemusta adoptiosta??? jos on niin valittakaa sitten..
valittamista ja valittamista
tyttö
4449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näinhän se juuri menee... Eniten valittavat ne, jotka asioista eivät mitään tiedä! Ihmiset ovat valitettavasti hyvin ennakkoluuloisia...
En ymmärrä ollenkaan tätä ilmapiiriä, mikä tällä palstalla vallitsee. Siispä en tätä pahemmin viitsi edes seurata.
Ei elämä ole mustavalkoista, on onnistumisia ja epäonnistumisia. Minulla on kaksi ulkomailta adoptoitua ihanaa sisarusta, joiden elämä on mallillaan ja kaikki mennyt hyvin.
mä oon adoptiolapsi ja valitan. mun adoptio ainakin meni päin peetä. 16 vuotiaana pääsin vihdoin kotoota. 17 vuotiaana muutin 600 kilometrin päähän "kodista". sen jälkeen ei paljo olla oltu yhteyksissä. ei mullakaan synkannu porukoitten (adoptio) kans. oon opetellu pois siitä kauheesta mie-sie-murteestakii. ei adoptio oo aina paha, mut ei se oo niin ruusunen ihannetarinakaan kun aina lehdissä kirjotetaan ja näillä palstoilla väitetään. jollekin osuu paratiisi, jollekin helvetti, useimmille siltä väliltä. mulle osu siltä väliltä, mut silti valitan. eniten valittamista aiheuttaa tää adoptioruususuus. lue mikä tahansa adoptiokirja tai nettisivu, niin siinähän kuvataan adoptiota ihanana onnentarinana. vois tuoda esiin myös niitä helvettejä ja keskivertoa huonompii tarinoita. pitäs olla kaikenlaisii juttuja esillä. ulkopuoliset ihmiset aattelee adoptiosta silleen kun ne saa esimerkiks lehtijutuista kuvaa. ei oo kiva tulla kohdelluks semmosena onnenkäpysenä joka on saanu suomesta ikioman hyväntekeväisperheen.
Adoptioäitinä tietenkin haluaisin välttää kaikki hiukankin ilmiselvät karikot, joten voisitko hiukan tarkemmin selittää mikä meni mielestäsi vikaan ?
Kirjoitit '...ei oo kiva tulla kohdelluks semmosena onnenkäpysenä joka on saanu suomesta ikioman hyväntekeväisperheen....'
Siis vanhempasiko näin sinua kohtelivat - miten se näkyi arjessa ?
Mie-sie-murre nyt ei varmaankaan liity mitenkään adoptioon eikä kaikki tule toimeen biovanhempienkaan kanssa, varsinkaan murrosikäisenä ja/tai alle parikymppisenä. Eikä vanhempanakaan.
Eli mikä meni mielestäsi vikaan jos lasketaan pois nuo ns. tavalliset sukupolvien väliset kuilut, normaalit vanhemmista irtautumiskuviot, mielipide-erot yms. ?
Sulla on kyl niin tätimäinen tyyli etten jaksa sulle kommentoida. Ehkä tuo alk.per. ihminen jaksaa...