Raiskauksesta ja muista nöyryyttävistä rikoksista selviäminen on varmasti vaikeaa ja työn ja tuskan takana. Miksi siihen pitää vielä liittää uhria halveksivaa ja syyttävää suhtautumista? Sillä poistetaan uhrin mahdollisuudet palata koskaan normaaliin elämään.
Miksi ihminen jota ei ole raiskattu, ajattelee että raiskatulla oli tapahtumaan tietty "omavastuu" tai että omalla toiminnallaan sen voi aina estää? Kyllähän luulisi että ainakin naiset ymmärtäisivät että se voi joku päivä käydä heillekin. Se, että vielä ei ole, ei tarkoita, että olisi jotenkin parempi ihminen, joka ei sellaisen kohteeksi koskaan voi joutua (ellei elä erakoituneena ).
Mitä sitten jos nainen oli baarissa ja nauttinut alkoholia? Ei sekään tarkoita sitä, että nainen olisi ollut elämänsä kaatokännissä. Kyllähän ei-raiskatutkin juo viinaa baarissa ihan samalla tavalla. Kyse voi myös olla tuurista. Hyvästä ja huonosta.
Raiskaus tai muu seksuaalinen nöyryyttäminen on itsessään jo traumatisoivaa. Miksi uhria pitää sosiaalisesti ison joukon (muut ihmiset) taholta vielä syyllistää, halveksia ja alistaa sillä että annetaan raiskatun ymmärtää että "mitäs jouduit, oma vika, ainakin osittain".
Raiskauksen uhri ei ole pyytänyt tulla raiskatuksi yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan ihminen. Ihmetyttää nämä tositarinat siitä, että miesystävä jätti kuultuaan raiskauksesta, koska nainen (tai naisen "tavara") oli pilalla. Tai koska nolottaa että oma naisystävä olisi raiskattu. Eihän se nainen itse ole itseään raiskannut. Nainen on sama ihminen kuin aina ennenkin, ei hän ole tehnyt mitään väärää, mitä taas ei voi sanoa raiskaajasta.
Ymmärrän, jos kumppania häiritsee se, että toinen on harrastanut seksiä ennen suhdetta monen henkilön kanssa.
En ymmärrä, jos nainen on joutunut joukkoraiskauksen kohteeksi ja tuleva kumppani syyttää naista siitä että moni mies on käynyt hänessä. EIHÄN SE NAINENKAAN KOSKAAN OLISI SELLAISTA HALUNNUT.
On aivan eri asia, onko ihminen tietoisesti tehnyt jotain, vai onko se tehty hänelle väkisin.
Miksi ihminen jota ei ole raiskattu, ajattelee että raiskatulla oli tapahtumaan tietty "omavastuu" tai että omalla toiminnallaan sen voi aina estää? Kyllähän luulisi että ainakin naiset ymmärtäisivät että se voi joku päivä käydä heillekin. Se, että vielä ei ole, ei tarkoita, että olisi jotenkin parempi ihminen, joka ei sellaisen kohteeksi koskaan voi joutua (ellei elä erakoituneena ).
Mitä sitten jos nainen oli baarissa ja nauttinut alkoholia? Ei sekään tarkoita sitä, että nainen olisi ollut elämänsä kaatokännissä. Kyllähän ei-raiskatutkin juo viinaa baarissa ihan samalla tavalla. Kyse voi myös olla tuurista. Hyvästä ja huonosta.
Raiskaus tai muu seksuaalinen nöyryyttäminen on itsessään jo traumatisoivaa. Miksi uhria pitää sosiaalisesti ison joukon (muut ihmiset) taholta vielä syyllistää, halveksia ja alistaa sillä että annetaan raiskatun ymmärtää että "mitäs jouduit, oma vika, ainakin osittain".
Raiskauksen uhri ei ole pyytänyt tulla raiskatuksi yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan ihminen. Ihmetyttää nämä tositarinat siitä, että miesystävä jätti kuultuaan raiskauksesta, koska nainen (tai naisen "tavara") oli pilalla. Tai koska nolottaa että oma naisystävä olisi raiskattu. Eihän se nainen itse ole itseään raiskannut. Nainen on sama ihminen kuin aina ennenkin, ei hän ole tehnyt mitään väärää, mitä taas ei voi sanoa raiskaajasta.
Ymmärrän, jos kumppania häiritsee se, että toinen on harrastanut seksiä ennen suhdetta monen henkilön kanssa.
En ymmärrä, jos nainen on joutunut joukkoraiskauksen kohteeksi ja tuleva kumppani syyttää naista siitä että moni mies on käynyt hänessä. EIHÄN SE NAINENKAAN KOSKAAN OLISI SELLAISTA HALUNNUT.
On aivan eri asia, onko ihminen tietoisesti tehnyt jotain, vai onko se tehty hänelle väkisin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajatus lähti oikeastaan liikeelle siitä, kun kuulin naisporukan juttelevan jostain tutustaan (joka siis ei itse ollut paikalla) ja kuulopuheiden mukaan tämä oli raiskattu. Raiskaaja oli mies jota nainen oli hetken aikaa tapaillut.
Pöydässä kävi kova jeesustelu ja kaikki tuntuivat tietävän, että miten ei ainakaan olisi naisen tullut käyttäytyä. Juttu meni jotenkin niin, että nainen ja mies oli käyneet elokuvissa, viettäneet aikaa ravintolassa treffeillä, ja mies oli saattanut naisen kotiin. Mutta oli sitten väkisin tullut sisälle asti ja sitä rataa.
"joo siis sehän on fakta numero yksi että miestä ei tulis päästää saatille." "Kannattaako juoda itteensä humalaan ja luottaa vielä aika tuntemattomaan ihmiseen""Hölmöilystä joutuu maksamaan" "Ehkä se ens kerralla osaa jo varoa" jne. tuli kommenttia.
Irvokkainta oli se, että nämäkin nuoret naiset pöydässä ovat itsekin käyneet treffeillä, lähteneet jopa baarista tuntemattoman miehen matkaan, juoneet itsensä niin humalaan, etteivät ole aamulla edes muistaneet että onkohan sitä tullut harrastettua seksiä jonkun kanssa jne. Mutta niitä muistellaan vaan villinä opiskeluaikana. Ja sanotaan, että "joo, no kyllähän mäkin kerran olen niin tehnyt, mutta ei mua sentään raiskattu"
Mutta kun joku toinen joutuu raiskatuksi niin arvostellaan heti uhrin käyttäytymistä. Vaikka uhri ei ole käyttäytynyt puoliksikaan niin typerästi kuin arvostelijat joskus.
ottaa päähän se, että nämä arvostelijat itse vetävät pään täyteen harva se viikonloppu, mutta kun joku toinen tekee niin pari kertaa vuodessa, niin sitä kauhistellaan ja arvostellaan heti että niin ei olis pitänyt käyttäytyä. "Siis eihän sitä nyt mennä känniin itseään juomaan, ja jonkun miehen seurassa"
Ehkä se ei ole pelkkää arvostelua, vaan selviytymistä ajatustasolla tilanteessa. Ts. samaistutaan uhrina olleeseen naiseen jollakin tasolla, ja pyritään omaa toimintaa muuttamalla muuttamaan myös tapahtumien kulkua. Saada onnellinen loppu.
Miestä naisystävän joutuminen raiskatuksi haavoittaa syvältä ja myös hyvin alkukantaisella tavalla. Tapahtunutta ei voi muuuttaa, eikä haava parane laastarilla. Tien löytäminen hyväksyttävään todellisuuteen voi tuntua toisista niin ylivoimaiselta, että helpompaa on paeta ja ehkä jopa kieltää naisen arvo.
Meissä ihmisissä on syvällä asioita ja tunteita, joita emme itse tiedosta, mutta jotka voivat hyvinkin voimakkaasti vaikuttaa toimintaamme hyvinkin erilaisilla tavoilla.
Varmasti on myös niitä miehiä, jotka jättävät heti naisensa, eivätkä koko elämänsäkään aikana ymmärtäisi muuta. Sellaisia ihmisiä taas on sukupuolesta riippumatta, ja heidän luonteenpiirteensä tällaiset puolet näkyvät kyllä muunkinlaisissa elämänasioissa...
Naiset valehtelee viimeiseen asti, on ihmeellinen juttu, jos nyt ajattelette mitä teidän naisenne nyt yleensä myötään pienissä asioissa, mitä sitten jossain tommoisessa.
Suurin osa kavereistani jotka ovat pelimiehiä kaikin tavoin, on joutuneet vaikeuksiin väitettyjen "raiskausten" vuoksi, eli ämmät jää kiinni perseenjakamisesta niin on otettu "väkisin" kun ei myönnetä edes itselleen faktoja.
Ja yleensä kaikki tahot uskovat heitä, mikä on käsittämätöntä.
En tarkoita mitään seksuaalirikollisia jotka puukolla raiskaavat jossain kujalla vaan näitä peruspaskanjauhajia.
Olen ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä jo pitkään ja tiedän mistä puhut, toki on poikkeuksia. Aina naiset "värittävät" omaksi edukseen asioita, niinkuin joskus miehetkin.
Nainen kun jää kiinni vieraissakäymisistä, sanooka hän koskaan et niin tapahtu ja se oli näin, ehei aina vika on jossain muussa kuin omassa itsessä.
Naiset oikeasti valehtelee itselleen koko ajan!
En ole mikään katkera naistenvihaaja tai petetty ym. vaan realisti ja onnellinen perheenisä joka on oikeasti nähnyt paljon maailmaa ja hyvää ja pahaa.
Mitäs sanottavaa sulla olis tosta alkuperäisestä aiheesta?
Kysehän oli siitä, että miksi ihmiset asettuvat arvostelevaan asemaan uhria kohtaan, vaikkeivat itsekään ole käyttäytyneet yhtään "fiksummin"...
Ja aika hassusti sanottu, että "jää kiinni" perseenjakamisesta... Mitäs kiinnijäämistä siinä on (siis jos EI ole varattu)? Seksinharrastamiselle on fikumpiakin ilmaisuja kuin "perseenjakaminen".
Mutta tosiaan, kyse ei ollut siitä etteikö uhri myöntäisi itselleen tosiasioita, vaan siitä että arvostelijat eivät myönnä itselleen sitä tosiasiaa, että eivät itse ole oman käyttäytymisen perusteella "oikeutettuja" arvostelijan asemaan.
"Ja yleensä kaikki tahot uskovat heitä, mikä on käsittämätöntä. "
Kappas ...ei raiskattuja raiskauksen väittäjiä muka uskotaan? Oletkos tutkinut asiaa? Minun tietääksen oikeasti raiskattuja ei uskota ja moni raiskaaja kulkee vapaana. Ja kaiken lisäksi siin kysellään mm. mitä sinulla oli päällä jne
siinäpä se onkin... kun on oikeasti raiskattu... nyyhkyttää tyynyyn tuskaansa ja kun uskaltaa avautua siitä, saa vaan syyllisen osan otsaansa..... mutta samaan aikaan nämä "perseenjakajat" voivat paksusti ja huijaavat jokaista minkä kerkeävät.... kaikki on hyvin niin kauan kunnes muija jää kiinni... sitten alkaa se loputon paskanjauhanta ja äärimmäisyytenä oikeusjuttu "raiskauksista" ja "seksuaalisesta loukkaamisesta"...
.. sen jälkeen ei oikein tiedä mitä sanoisi, kun aletaan väittää ylimieliseksi arvostelijaksi... mikäli vähän faktoja kertoo... en lähtisi ensimmäisenä päitä katkomaan satunnaiselta pettämisestä kiinni jääneen muijan petitoverilta, ennen kuin hieman enemmän asiasta tietää....
edelleenkään... yhtään oikeita raiskaajia säälimättä... heitä ei sääli kuin valtiovalta ja ihmissuhteilla leikkivät sekatavarakauppiaat...
Raiskaaja kun väittää, että vapaaehtoisesti se.
Raiskaaja kertoo , että uhri on pimahtanut jne...
Kertoopa jotain uskottavaakinjoukkoon ja kaveriporukka on parhaassa tapauksessa todistamassa tapahtumaa, vaikkei olleet edes paikalla todellisuudessa. Tuollaista se on useimmiten.
Raiskattu saa kantaa häpeän ja trauman tapahtuneesta.
Näin on. Raiskaaja pääsee aina helpommalla.
Minua vielä ärsyttää se, että nainen ei saisi pukeutua millään tavalla provosoivasti, koska muutenhan hän muka viestittää "tulkaa miehet, haluan seksiä!" Naisten pitäisi liikkua ulkona kaavuissa ja erittäin 'epäseksikkäästi' ettei vain herättäisi miehissä mitään reaktiota.
Minusta on kamalaa kuulla, että vieläpä naiset itsekin ajattelevat näin. Olenko minä ainoa, joka ei hae baareista seksiseuraa, vaikka meikkaan ja pukeudun "ykkösiin"?!
Koska raiskatuilla ei näytä olevan mitään toimivaa oikeusturvaa niin ehdotan naisia turvautumaan samalla mitalla väkivaltaan - se näyttää olevan ainoa keino. Jos vain mahdollista niin kantaa laukussa jonkunlaisia aseita.
Mielummin maksaa raiskaajalle korvauksia "kivusta ja henkisestä kärsimyksestä", kuin että joutuisi itse kärsimään epäoikeudenmukaisuudesta ja raiskaustraumoista lopun elämänsä.