Bi-perheelliset

ainakin hajosi eli jäin yh-isäksi.se touhu meni sellaisiin mittasuhteisiin ettei ollut järkevää jatkaa jo lastenkin vuoksi...

..vain yritykselle! Kokemusta on; avioerohan siitä tuli, todella harva (kukaan?) pystyy elämään ns. kaksoiselämää ja vieläpä tyytyväisenä.

TARKOISTUSTAHAN teillä ei ole varmaan rikkoa mitään olemassaolevaa, katsohan sitten parin vuoden päästä missä menette..ei kukaan itseään kunnioittava ja toista aidosti rakastava henkilö siedä kolmatta osapuolta suhteessaan.

Ja mitäs jos satut rakastumaankin tähän naisystävääsi? Tuskinpa sänkyyn hyppäisit hänen kanssaan ihan kevyin perustein. Sen jälkeen on nuppisi taatusti sekaisin, ja elämä miehesi kanssa ei ehkä olisikaan niin auvoisaa, ennustan.

Suosittelen suhdetta naisen kanssa, mutta ennen sitä on parempi putsata pöytä eikä pitää naista ns. varalla, sillä sitähän sinä tekisit samalla avioliitossa ollessasi.

Olin ja olen n.4-kymppinen, naimisissa oleva äiti-ihminen. Pari vuotta sitten tutustuin kaltaiseeni naiseen, ihastuin ja rakastuin, eikä rakkaus suinkaan ollut yksipuolista. Halusimme toisemme, mutta emme halunneet luopua perheistämme ja epäilyistä huolimatta saimme luotua toimivan "suhteen" tälle pohjalle. Seksi ei ollut meille kummallekaan tärkeä asia, mutta henkinen yhteytemme sitäkin tärkeämpi. Emme myöskään halunneet toimia miestemme selän takana, joten kerroimme heille, missä mentiin: että rakastimme toisiamme, mutta emme aikoneet mennä suudelmia pitemmälle. Ne riittivät meille erinomaisesti, samoin käsi-kädessä kävely ja yhdessä nukkuminen. Miehille tämä oli ok, ja mitä lapsiin tulee, heidän läsnäollessaan emme koskaan olleet muuta kuin "ystäviä".
Suhdetta kesti n. 1,5 vuotta, eikä se loppunut siksi, että itse tilanne olisi ollut jotenkin hankala tai mahdoton.

Olen sitä mieltä, että kahta ihmistä ei voi rakastaa samaan aikaan! Pelkään, että tilanteessasi hullaannut tästä naisesta niin, että et pysty jakamaan yhtä intensiivisiä tunteita enää miehesi kanssa.

Itse seurustelin mukavan ja kunnollisen miehen kanssa, mutta löysin samoihin aikoihin myös naisen, joka sai polveni tutisemaan...

Olen seurustellut tämän naisen kanssa nyt yli 10 vuotta. Mies jatkoi elämäänsä jonkun muun naisen kanssa, joka halusi keskittyä vain häneen...

Bi-seksuaalisuus on siitä paskamaista, että sitä ei tunne kuuluvansa tavallaan kumpaakaan leiriin. Ja itsehän tästä tilanteesta kärsii kaikkein eniten. Vaikka toisaalta - tuplaahan se mahdollisuudet löytää SEN OIKEAN, kun ei tarvitse välittää sukupuolesta:)

Haluaisin toivottaa Sinulle onnea ja onnitellakin Sinua siitä, että olet onnistunut luomaan tuollaisen onnellisen asetelman elämääsi. Pääasiahan on, että maailmassa on ihastumisia ja rakkautta! Mutta ole varovainen, ettet menetä kumpaakin rakastamaasi ihmistä!

Olen perheellinen nainen, minulla on ollut pari vuotta suhde toiseen nyt myös perheelliseen naiseen.Molempien miehet tietävät tilanteen eivätkä ollenkaan ole pahoillaan ovat jopa matkan varrella ystävystyneet keskenään. vietetään saunailtojakin silloin tällöin koko sakki lapset mukaan lukien, mutta silloin onkin seksi kaukana kuvioista eli ei ole edes mielessä käynyt mikään kimppakiva. Toki soisin miehelleni saman vapauden jos hän sitä haluaisi...Tosin soisin hänelle toisen naisenkin ilo mielin mutta silloin haluaisin olla mukana :) Ainoa kerta kun seksuaalisuuteni on aiheuttanut hankausta mieheni kanssa oli sellainen kun tielleni sattui mielettömän takertuva nainen joka alkoi vaatia minua tilille vapaa-ajastani jos en sitä viettänyt hänen kanssaan...lopetin suhteen ja sen jälkeen olenkin tehnyt selväksi että perheeni tulee aina ensin.