Asumme kyttääjien luvatussa talossa. Naapureina eläkeläisiä, ilmeisesti entisiä maalaisia, kun pitää nyt jo puuttua joka asiaan.
Tähän asti kaikki mennyt tosi hyvin, kun ei ole jaksanu stressata heidän touhuamisistaan ja naureskellen katsonut heidän "pihaparlamentteja", missä keksitään olemattomia valheita muista talon (lue nuorista) asukkaista.
Nyt vaan rupeaa jännittämään ensi kesä, kun perheeseemme syntyy vauva. Mitähän se tuo tullessaan. Onko kellään kokemuksia, miten tälläiset paatoutuneet kyttääjät suhtautuvat yhtäkkiä taloon syntyvään uuteen asukkaaseen.
Pelkään jo nyt, niitä ohjeita mitä alkaa tulla lapsenhoidosta, kasvatuksesta jne.
Tähän asti kaikki mennyt tosi hyvin, kun ei ole jaksanu stressata heidän touhuamisistaan ja naureskellen katsonut heidän "pihaparlamentteja", missä keksitään olemattomia valheita muista talon (lue nuorista) asukkaista.
Nyt vaan rupeaa jännittämään ensi kesä, kun perheeseemme syntyy vauva. Mitähän se tuo tullessaan. Onko kellään kokemuksia, miten tälläiset paatoutuneet kyttääjät suhtautuvat yhtäkkiä taloon syntyvään uuteen asukkaaseen.
Pelkään jo nyt, niitä ohjeita mitä alkaa tulla lapsenhoidosta, kasvatuksesta jne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun vauvamme syntyi..alakerrassa asui peruskyttääjä.syöksyi portaissa aina vastaan tai perään huutelemaan jotain.Lapseni oli todella itkuinen vauvana ei ollut koliikki mutta huusi päivät ja illat.kerran koiramme leikkivät keskenään ja niillä meni vähän rajummaksi se leikki jne jne vauva rupesi juuri silloin itkemään ja karjaisin koirille että lopettaavat...ei mennyt kuin muutama päivä kun alakerran kyttäri hyökkäsi portaissa vastaan ja kysyi että puriko meidän koirat vauvaa...ei purreet ei, sattuu itkemään aika paljon vastasin. no alakerran tädin kommentti oli että joo kyllä se teidän vauva paljon itkeekin. kerran se tuli raivoamaan kun lapseni on terve!(ei olisi saanut sitten ilmeisesti olla, hänen jollakin sukulaisella oli syntynyt down-vauva...)ja sitten kun lapseni oli jo isompi (asuimme eri kerrostalossa) ja olimme lähdössä tarhaan niin lapseni sai raivarit sitten rappukäytävässä ja ei mennyt kuin sekuntti kun alakerran lapseton yksinäinen nainen pölähti oviaukkoon huutamaan että kun niitä lapsia tekee niin niistä pitää huolehtia..empäs osannut mitään sanoa kun katsoa...mietin että onneksi emme asuneet siinä talossa enää kun toinen lapsemme syntyi....kyllä näitä valittajia riittää ja yleensä ne ovat keski-ikäisiä yksinäisiä nais ihmisiä kun valittavat.
Meille syntyi aikoinaan vauva, juuri tämmöisessä kyttääjien paratiisissa.
Vauvathan itkevät, milloin minkäkin syyn takia.
Nälän, janon, seurankipeyden, vaipan takia, tai sitten ollaan ihan oikeati kipeitä ja jonnekin sattuu.
Meillä kävi kerran oikein poliisit valveutuneen naapurin kutsumana tarkistamassa tilanteen, kun
parivuotias itki korvatulehdustaan ja huonoa oloaan; kuumetta ja flunssaa tämän tulehduksen lisäksi.
Kas kun meillä hakataan lasta.
Juu.
Lisäksi rattaat eivät naapureiden mielestä olleet koskaan oikeassa paikassa. Aina ne oli jonkun tiellä. Jos jätin ne ulos, joku valveutunut vei ne kellariin. Jos vein ne kellariin yhdistettyyn pyörä- ja vaunutilaan, löysin ne ulkoa, milloin mistäkin.
Hissiä tässä talossa ei ollut, jotta olisin saanut rattaat kotiin asti.
Kerran olivat sitten katsoneet asiakseen vääntää rattaista pyörät solmulle, jolloin minulla mitta täyttyi ja katsoin asiakseni avata ääntäni rappukäytävässä pahimmalle kyttääjälle.
Sen jälkeen saimme olla suhteellisen rauhassa.
Tosin emme talossaa 2 vuotta pitempään asuneet.
Sattuneesta syystä.
onnea vain senkin talon asukkaille. Ei ole ikävä.
Mitä teitte, kun poliisit tulivat taloon? Ette kai vaan jättäneet asiaa silleen? Kai ymmärsitte vaatia kaikki lain suomat hyvitykset aiheettomasta syyttelystä?
Miten tapauksen sattuessa tulee toimia? Kai poliisit auttoivat asiassa?
hämmästyksestä suu auki päästin tietysti poliisit sisään (olisi ne kai tulleet joka tapauksessa), juteltiin niitä näitä ja poliisit totesivat mikä tilanne oikeasti on.
Mitäs tuosta, onhan se tavallaan hyvä, että reagoidaan, jos lapsi kovasti itkee ja pitkään.
Ensin tilanne huvitti, jälkeenpäin raivostutti.
Yritin pitää naapurisopua jollain tavalla yllä ja annoin asian olla.
kerta ovat maalaisia,ne yleensä uhraavat joka vuosi ammoisille pellon jumalille yhteisön ensimmäisen vastasyntyneen..
sinuna muuttaisin jo..
naapureihisi, niin voit paremmin!