Tarvitsin hyviä neuvoja, naapurillani on sairas aviomies,lapsia heillä ei ole.Mies ei luota keneenkään muuhun kuin vaimoonsa ja vaimo on nyt uupumassa, ystäviä heillä ei ole.Vaimo vahtii miestään koko ajan ja ei saa nukuttua kun mieskään ei nuku, mutta miestä ei saa vielä sairaalaan eikä laitokseen, kun sairaus ei ole vielä niin vakavalla asteella.
lapseton aviopari
sairas
9676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jo vakavaa.
Tässä on tulos viime aikojen sos.ja terv. ministeriön aikaansaannoksista. Tehdessään päätöksiä niissä ei kuunnella ammattihenkilöiden kokemusta, tietoa ja mielipidettä ei edes kysytä. Sama on tulos jos minä poropeukalo korjaisin automaattiviritteistä autonmoottoria.
Kansalaiset saavat kärsiä tyhmistä päätöksistä. Viittaan äsken esillä olleeseen kotihoidossa olevien kipulääkityksen korvattavuuden poistamisesta. Siinä voi kulua 100€ - 1000€/kk, ja se on jo suuri raha. Päättäjät eivät tiedä, kun eivät ole kokeneet, miltä kovat kivut ja vaikea sairaus aiheuttavat koko lähipiirissä.Ahdistus ja taloudelliset vaikeudet ovat tuttu vieras perheissä.
Ilmeisesti kirjoittaja on todella vaikeassa elämän tilanteessa, ja näytetään STOP merkkiä kun pyytää apua tilanteeseen. Järjellä ajateltuna, eikö yksi sairas olisi parempi ottaa hoitoon ennekuin heitä on kaksi! Jokaisella on sietokyvyssä raja.
Kirjoittaja oli naapuri. Eikä tässä nyt kaivat ruikutusta kun ei mikään toimi vaan ohjeita sille naapurille.
Ap:lle: yritä saada se vaimo sosiaalitoimistoon juttelemaan. Sieltä voi saada apua, kyselisi edes omaisenhoitotuesta. Raha ei kyllä auta, mutta ehkä sillä saisi järjestettyä itselle vähän helpotusta. Jos itse jaksat, niin kysy missä hän eniten apua tarvitsee.
Tuota omaishoitajatukea voi saada odottaa vuosia. Melkein 80 -vuotias isäni hoitaa kotona 100% näkövammaista Parkinssonintautia sairastavaa äitiäni. Ja on tehnyt tätä "palkatonta" 24h/vrk tapahtuvaa hoitotyötä jo pian viisi vuotta. Eikä kaupungilta edelleenkään löydy varoja omaishoitajatukeen, tai "sijaista", että isäni saisi muutaman päivän kuukaudessa vapaata. Ei ne välitä siitä, miten jaksaa tuon "työrupeaman" alla. Sitten vasta herätään, kun vahinko on jo tapahtunut.
Ennen oli kiertäviä sairaanhoitajia eli kansaomaisesti tippatätejä,jotka kävi kotona asuvien vanhusten luona. nyt on täällä pariskunnalle saatava kiireesti apua ennenkuin siellä ei ole ketä autettas. Terveysasumalle tai sosiaalitoimistoon pikaisesti yhteys. Se voi varmasti tehdä myös naapuri. Kaikilla on velvollisuus pitää huolta lähimmäisistään. Tässä tapauksessa sillä on kiire. Vastaavia tilanteita on nykyisin paljon. Jos toinen dementisoituu tai on lääkäri kammo tai muistavat vanhan kunnallikoti version niin tilanne on vaikea. Apua heille ja hopusti!
Hoitaja kupsahtaa yllättäen, kyllä hoidettavan on sitten pakko mennä laitokseen ja saattaa viettää siellä useamman onnellisen vuoden.
Joskus avioparien suhteet ovat niin alistavia, että toisella ei ole muuta keinoa kuin sairastua. Avuttomuudella voi taas hallita ja ulkopuolisia määräilijöitä ei kaivata.
Se on hyvä, jos naapuria sen verran silmälläpitää, että elossa ovat. On hienotunteisuutta olla puuttumatta...
Olen ollut ja olen vieläkin samassa tilanteessa kun naapurisi.
Olen nyt alkanut viedä miestäni lyhytaikaishoitoon.
Me naiset ollaan sellaisia että muiden etu tulee laitettua aina omansa edelle.
Liika uupuminen ei ole hoitajalle eikä hoidettavalle hyvä asia.
Tiedän kuinka vaikeaa on viedä vastahakoista hodettavaaa pieneksikään ajaksi vanhainkotiin tai hoitopaikkaan.
Ei ole hyvä olla oikein mitenkään.
Minä sinnittelin myös ilman apua aivan liian kauan.
Kyllä apua saa mutta on oltava jyrkkänä, minä sanoin että en jaksa enää päivääkään jos ei välillä saa hengähtää.
Hoitopaikka löytyi, nyt pidän vapaapäivän joka viikko.
Se on aika kallista mutta kun väsyy tarpeeksi ei rahalla ole merkitystä.
Ei kukaan tule apua tarjoamaan jos ei itse pyydä.
Tuttu tilanne. Haluaisin auttaa, mutta mistäpäin Suomea te olette? Itse asun pääkaupunkiseudulla, Aikaa on ja auto on käytettävissä. Joskus tunninkin tai parin lepo riittäisi puolisolle ja senaikaa minulla juttuja riittäisi, mikäli "potilas" hyväksyy. Olen myös tarkka ja huolellinen, jos lääkitystä vaaditaan, tietenkin ohjeen mukaan. Kertokaa lisää, kuka tällaista apua tarvitsisi. Raha ei ole este.
Kun olet huolissasi, niin ehkä sinulla olisi mahdollisuus edes käydä vaimon puolesta ostoksilla tai muilla asioilla?
Tietääkö kunnan sosiaalitoimi tms. taho tilanteesta?
Monissa kunnissa on esim. ruokahuolto järjestetty, niin että ateriat tuodaan kotiin. Maksaa siitä tietysti pitää, mutta edes jonkun kerran kuussa voisi saada helpotusta taloustöissä.