Taakse jäänyt kuudenkymmenen vuoden aika on sisältänyt monia pieniä "syntejä", joista olen kärsinyt huonoa omaatuntoa ja katumusta. Olen myös saanut iloita monista synneistä kieltäytymistän. Olen pitänyt itseäni vahvana ja hyvänä ihmisenä.
Nyt minulla on todennäköistä aikaa korkeintaan kaksi vuotta. En ole ollenkaan varma ihmisyyden erinomaisuudestani, enkä siitä olenko katunut oikeita asioita. Katumus alkaakin nostaa päätään ja huomauttelemaan tekemättä jääneistä synneistä.
Kuinka ikätoverini koette asian?
mikä elämässä
eniten kaduttaa
15
1097
Vastaukset
- reetta2
On vaikea ottaa kantaa toisen henkilön "omantunnon" asioihin. Ehkä hiukan valottaa asiaa jo 50v sitten poismenneen isomummon ohjaus, jätä taaksesi ne asiat joille et voi tehdä enää mitään ja älä ala elämässäsi olemaan mikään yleissurija ja jos olisin tehnyt niin silloin mahdollisuuksien kuvittelija. Jokainen tekee virheitä kukaan ei ole täydellinen.
Katumus on tuttu kaveri tilanteessasi, sitä miettii hyvinkin tarkoin, mitä olen tehnyt elämälläni jonka kerran olen saanut, millaisena sen olen elänyt. Tätä Jaakobin painia sitä itsekukin käy näillä vuosilla silloin tällöin.
Jos katumus pakkaa päälle, siitä on jaksettava nousta ylös tavalla tai toisella, siihen ei ole hyvä jäädä itsesäälissä pyöriskelemään, elämä jatkuu katumuksen jälkeenkin.
Hyvä on tiedostaa olen tällainen kun olen paremmaksi en voi tulla. Kuka voi määritellä mikä on ihmisyyden mitta. Ehkä parasta on elää elämää sellaisena kun se itsestä tuntuu hyvältä ja se on täysin henkilökohtainen asia. Turhaa on surra päivää mennyttä jos ja jos ajattelulla, tämä ja huominen on aina uusi mahdollisuus.- minä
Mietin miten elämäni olisi voinut mennä JOS olisin nuorena antanut erään nuorukaisen opettaa minut tanssimaan. Olisinko edes täällä vai missä? Usein olen elämäni aikana miettinyt näitä asioita. Oli ns.tahkojalka ja rivo,piikit pystyssä aina. Halusin kotiseudulta pois. Pääsin! Toisaalta miksi lähdin. Silloin oli elämäni tilanne se etten kestänyt siellä oloa. Äiti ei päästänyt Norjan kalatehtaalle eikä Ruotsiin. Nyt on kaikki takana. Harva tietää mitää lapsuudestani tai nuoruudesta. Tässä ja nyt ei ole erikoista. Lapset aikuiset ja heillä lapsia. Sairauksia on jonkin verran muttei mitää vakavaa. Kaipa se kohtalo toi mun tähän elämään. Kattelen mitä tulee vielä vastaan. Ei mulla ole kovin pahoja muistoja tänä aikana elämässäni ollut. Tulevasta en onneksi tiijä. Elämää ei voi elää uudelleen. Vai voiko ? Kuka tietänee... :)
- Elämä on
Sanot, että sinulla on kaksi vuotta. Vihjaat, että sinulla on jokin sairaus.
60-kymppinen ei ole valmis ihminen. Jos ymmärsin oikein, niin sinulla on kaksi vuotta aikaa kypsyä. Käytä aika mieluummin elämäsi selvittämiseen, tulevaisuuteen valmistautumiseen, tasapainon saavuttamiseen ja välien selvittämisen muiden kanssa kuin katumiseen. - Se, mikä on tehty on tehty. Ainoa asia, jota kannattaa katua on se, ettei ole "elänyt". Siitä tuskin on kohdallasi kysymys.
Me elämme tällä hetkellä iankaikkista elämäämme. Ihmisen kuuluu elää elämänsä maailmassa olonsa aikana. Meille on annettu tämä maanpäällinen elämämme, joka jatkuu kuoleman jälkeen, ja se pitää ELÄÄ. Emme ole täydellisiä. Parasta on pitää hyvät välit yläkerran isännän kanssa. Hänen kanssaan voi selvitellä myös puuttensa ja katumuksen aiheensa. - joutuu
kaikkein eniten katumaan tekemättä jääneitä syntejään.
Sinulla on vielä kaksi vuotta aikaa korjata asiantilaa!- Pääsky64
jos teitää lähtö aikansa.Rukouksessa sanotaan varjele minua äkki kuolemelta.Siksi varman että saa korjata mitä voi.Minulla on aina matkassa ikoni ja rukous nauha.
Jotain aavistusta jos tulee sellainen hetki.Nähdesäni ne käy mielessä pieni rukous tai huokaus,omasta putteellisuudesta.
Toivomus anteeksi saamisesta. Eipä sitä muuhun tiedä sinua kehottaa.Älä silti tee liian hyvää kuvaa minun hengellisyydestä. - alkuper.
Niin huomasit aivan oikein koko asian jujun. Tekemättä jääneet syntini ovat merkittävimmät katmuksen aiheet. Olet oikeassa, juuri siihen on minulla vielä aikaa täysin riittävästi.
- ii-li
Pääsky64 kirjoitti:
jos teitää lähtö aikansa.Rukouksessa sanotaan varjele minua äkki kuolemelta.Siksi varman että saa korjata mitä voi.Minulla on aina matkassa ikoni ja rukous nauha.
Jotain aavistusta jos tulee sellainen hetki.Nähdesäni ne käy mielessä pieni rukous tai huokaus,omasta putteellisuudesta.
Toivomus anteeksi saamisesta. Eipä sitä muuhun tiedä sinua kehottaa.Älä silti tee liian hyvää kuvaa minun hengellisyydestä....pahalta kuolemalta? Minulle asia on selitetty juuri niin kuin sanot: Paha kuolema on äkillinen eikä ehdi tehdä selviksi tilejään Jumalan eikä ihmisten kanssa.
Minä en kuljeta mukanani ikonia enkä rukousnauhaa. Tosin vuoteeni lukulampussa roikkuu rukousnauha, mutta en minä osaa antaa sille sen enmpää arvoa kuin muillekaan matkamuistoille.
Syntiensä katuminen on tietysti tarpeellista anteeksisaamiselle Jumalan edessä, mutta uusi päivä tuo taas uudet kujeet. Minun mielestäni ei kenenkään pidä kiduttaa itseään katumuksella.
Saatanaa nimitetään syyttäjäksi, se syyttää ja syyttää, jotta ihminen rypisi katumuksessaan eikä pääsisi armon piiriin. Vain armo voi pelastaa. Kun on saanut syntinsä anteeksi, niin "Jumala on heittänyt ne selkänsä taakse", vai miten se nyt menikään. Kun kerran Jumala on ne unohtanut, niin tietysti itsenkin pitäisi unohtaa ja keskittyä muuhun. Armo pitää ottaa vastaan, ei siitä muuten mitään iloa ole. - Pääsky64
ii-li kirjoitti:
...pahalta kuolemalta? Minulle asia on selitetty juuri niin kuin sanot: Paha kuolema on äkillinen eikä ehdi tehdä selviksi tilejään Jumalan eikä ihmisten kanssa.
Minä en kuljeta mukanani ikonia enkä rukousnauhaa. Tosin vuoteeni lukulampussa roikkuu rukousnauha, mutta en minä osaa antaa sille sen enmpää arvoa kuin muillekaan matkamuistoille.
Syntiensä katuminen on tietysti tarpeellista anteeksisaamiselle Jumalan edessä, mutta uusi päivä tuo taas uudet kujeet. Minun mielestäni ei kenenkään pidä kiduttaa itseään katumuksella.
Saatanaa nimitetään syyttäjäksi, se syyttää ja syyttää, jotta ihminen rypisi katumuksessaan eikä pääsisi armon piiriin. Vain armo voi pelastaa. Kun on saanut syntinsä anteeksi, niin "Jumala on heittänyt ne selkänsä taakse", vai miten se nyt menikään. Kun kerran Jumala on ne unohtanut, niin tietysti itsenkin pitäisi unohtaa ja keskittyä muuhun. Armo pitää ottaa vastaan, ei siitä muuten mitään iloa ole.rukousnauhan.
Helsingin lähellä jossain sellainen katolinen rukoushuone jossa kävin.
Olisin viihtynyt siellä pitempäänkin oli hyvä tuntoista.
On se nytkin matkassa joskus laitoin isoihin helmiin oman rukouksen.
Monille ystävilleni se on kun punaisen vatteen näyttäminen.Ovat eri uskontokunnista.
Sinä tiedät mikä on ihmisen osa tässä armontaloudessa.Se helpottaa omaa ratkaisua minkä sitten on tehnytkin.
Minun matka ikoni on pyhä kolminaisuus. ikoni vuodelta 1411.Andrei Rublev. se on pienikokoinen.
Sama ikoni on kupungissa katolisen kirkon seinässä.Muistaakseni.Sitten se oli muualla jos ei siellä.
Ikonit olen saanut lahjaksi kaikki.Katselen aina anikvari liikkeissä vanhoja ikoneja.Vien niitä lahjaksi uuteen kotiin.
- tapani'
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Voi muuttaa vain asennoitumistaan siihen.
Elä elämääsi siten, kuin olet tähänkin mennessä elänyt. Iloitse jokaisesta päivästä, jonka saat elää. Lue iltarukous ja esitä hiljainen kiitos siitä, että olet saanut elää senkin päivän iltaan saakka.- reetta2
Tässä flunssan kourissa, palelee, ylemmät hengitystiet tukossa, niiskuttaa, yskittää ja muutenkin on tosi rähjäinen olo, ajatteluttaa monenmoiset asiat. Jaakobin painia tässä aamutuimaan.
Tapanin kirjoitus pani ajattelemaan, mitä merkitsee olla kiitollinen, kiittää jokaisesta päivästä? Muistelen vihkipapain antamaa muistolausetta:"Olkaa aina iloiset, rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää joka tilassa."
Tuota lausetta olen pyöritellyt moneen kertaan mielessäni, kiittäkää joka tilassa. Elämässä on monia asioita, joissa kiittäminen elämän tilanteesta, joutuu koetukselle, kiittääkö tässä pitäisi tällaisen ahdistuksen keskellä, hyvä kun jaksaa jotenkin työn ja perheen hoitaa.
Tuskin kukaan jaksaa kiittää ikävistä asioista, Tsunamista, manjäristyksistä, laivojen uppoamisista, sodista senparemmin kuin omalle kohdalle sattuneista sairauksista ja pahoista vastoinkäymisistä. Yksin niistä on selvittävä läheisten auttamana.
Mielessäni pyörii Dietrich Bonhoeffer´in runon sanat, jotka hän kirjoitti ollessaan pidätettynä keskitysleirillä v 1944."Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt." Tuskin Bonhoeffer´kaan oli kiitollinen kohtalon tielle tuomasta ahdistavasta tilanteesta.
- Yli 60-vuotias
En ole katunut koskaan mitään, ehkä ihmiset katuvat elämätöntä elämäänsä. Olen elänyt ja tehnyt kaiken täysillä koko ikäni ja nautin myös yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Jokainen päivä on lahja. Ei kenelläkään ole 2 vuotta jäljllä, huomisesta ei tiedä kukaan, tämä päivä on ehkä viimeinen. Katuminen on kaikkein turhinta, mihin elämänsä voi tuhlata. Elä nyt juri tämä päivä iloisena ja onnellisena!
- elämä on
Minua hirvittää,kun ihmiset sanovat, etteivät kadu mitään. Miten se on mahdollista? Onko joku voinut elää 60 vuotta niin oikein,ettei koskaan ole tehnyt esimerkiksi väärin toista kohtaan ja joutunut sitä katumaan?
Minusta kyse on siitä, ettei halua/osaa tunnusta virheitään. Jos ei kadu, ei voi ottaa opikseenkaan. Samalla tavalla on käynyt häpeälle: sitäkään ei kukaan enää tunnusta tuntevansa.
Minä olen kyllä katunut - kovastikin. Katumiseen ei tietenkään saa jäädä rype,ään, vaan on jatkettava eteenpäin.
Katumiseen liittyy myös anteeksianto ja -saaminen, myös itselleen.
- Paluumuuttaja
Tuli 20 vuotta sitten tuotua perhe Ruotsista Suomeen, paikkakunnalle, joka houkutteli kampanjalla paluumuuttajia. Meitä tuli 8 perhettä sinä vuonna. Mieheni oli naapuripitäjästä syntyisin.
Jos olisi osannut aavistaa, mihin joutui, ei olisi tullut. Pahinta oli ihmisten vihamielisyys ja kateus. Hyvää oli, että oli saanut kokea lasten syntymät ja lapsuuden muualla sekä oppia kielen. - kunnes
koneisto pettää
- Markeliina
kaduttua monen monia asioita, joita on tullut tehneeksi tai on jäänyt tekemättä. Häpeääkin olen tuntenut joistakin tapahtumista, mutta en minä niitä vatvo iankaikkisesti.
Katson, että olen ne mielessäni läpikäynyt ja enkä kuitenkaan ole ketään pahemmin loukannut,niin voin menneet hyvin unohtaa ja elää todella tätä päivää ja nauttien tulevista päivistä.
Senkin tiedän Kaikkivaltias Jumala on armahtavainen, joten siltäkin osin voin jatkaa luottavaisena kulkuani, kunnes lähdön hetki koittaa.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi383682Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal323257- 692888
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak912730- 351758
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no811709- 241549
- 281517
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231484- 281478