Moi!
Mulla on maailman ihanin bestis, jonka mä olen tuntenut vuoden ajan. Mä muutin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja elämäni alkoi tavallaan alusta, koska olin joutunut jättämään kaikki entiset kaverini... Sitten tutustuin luokkalaiseeni tyttöön ja huomasimme, että me tulimme todella hyvin toimeen keskenämme. Olin koko elämäni ajan etsinyt sitä todellista ystävyyttä ja tässä se nyt oli. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja vähitellen hän jätti entisen kaveriporukkansa. Olen sellainen ihminen, että minulle riittää yksi paras ystävä ja välillä saatan olla liian omistushaluinen... Nyt kuitenkin lukion alettua ystäväni on ottanut vähän etäisyyttä minusta (tai ainakin minä tunnen niin) Me saatamme suuttua aivan pikkuasioista, mutta sovimme "riitamme" nopeasti. Olen kysynyt ystävältäni haluaako hän enää olla kanssani ja hän on vastannut, että kyllähän sinä sen tiedät... Hän ei koskaan sano mitään suoraan ja hänen on vaikea näyttää tunteitaan, mutta uskon sen johtuvan ongelmista, joita hän on saanut kohdata. Kesällä hän sanoi minulle todella kauniisti, että hän ei halua ketään uutta ystävää elämäänsä, koska minä riitän hänelle=)
Kuitenkin viimeviikolla luokkamme eräs tyttö jutteli kanssamme ja yhtäkkiä ystäväni pyysi tätä kanssamme erääseen tapahtumaan, jota olin odottanut todella paljon ja halusin mennä sinne vain bestikseni kanssa. Ystäväni ei kysynyt minulta mielipidettäni(kuten oikeastaan koskaan aikaisemminkaan) Hän sanoi myös sinä päivänä, että hänen mielestään me voisimme alkaa olemaan kolmestaan tämän uuden tytön kanssa. Minä en pitänyt ajatuksesta ja kerroin sen hänelle, mutta hän vain suuttui minulle ja sain kuulla olevani todella kauhea ihminen. Ehkä olenkin mustasukkainen, mutta olen ennenkin saanut kokea, millaista on olla kolmaspyörä ja pelkkä ajatuskin siitä saa minut vakuuttuneeksi, että olen mieluummin yksin. Ystäväni ei ole koskaan käyttäytynyt tällain ja pelkään, että hän on totaalisen kyllästynyt minuun. Ehkä en ole ollut hänelle riittävä ystävä, ehkä olen tehnyt jotain väärin... Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa sivusta, kun uusi tyttö vie paikkani? Olen kärsinyt puolen vuoden ajan masennuksesta(Johtuu vanhemmistani) ja ystäväni on tukenut minua koko sen ajan ja olen itsekin yrittänyt auttaa häntä parhaani mukaan hänen ongelmissaan. Pelkään, että murrun taas. En ole vielä valmis ottamaan uutta ihmistä elämääni, vaan minun on ensin selvitettävä omat sotkuni. Toivoisin vain, että bestikseni seisoisi vierelläni loppuun asti. Ystäväni on saanut päähänsä, että tällä uudella tytöllä ei ole kavereita ja siksi meidän pitäisi olla hänen kanssaan, mutta tiedän, että se ei pidä paikkaansa. Toivon, että kelpaisin vielä ystävälleni...
Mulla on maailman ihanin bestis, jonka mä olen tuntenut vuoden ajan. Mä muutin vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja elämäni alkoi tavallaan alusta, koska olin joutunut jättämään kaikki entiset kaverini... Sitten tutustuin luokkalaiseeni tyttöön ja huomasimme, että me tulimme todella hyvin toimeen keskenämme. Olin koko elämäni ajan etsinyt sitä todellista ystävyyttä ja tässä se nyt oli. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja vähitellen hän jätti entisen kaveriporukkansa. Olen sellainen ihminen, että minulle riittää yksi paras ystävä ja välillä saatan olla liian omistushaluinen... Nyt kuitenkin lukion alettua ystäväni on ottanut vähän etäisyyttä minusta (tai ainakin minä tunnen niin) Me saatamme suuttua aivan pikkuasioista, mutta sovimme "riitamme" nopeasti. Olen kysynyt ystävältäni haluaako hän enää olla kanssani ja hän on vastannut, että kyllähän sinä sen tiedät... Hän ei koskaan sano mitään suoraan ja hänen on vaikea näyttää tunteitaan, mutta uskon sen johtuvan ongelmista, joita hän on saanut kohdata. Kesällä hän sanoi minulle todella kauniisti, että hän ei halua ketään uutta ystävää elämäänsä, koska minä riitän hänelle=)
Kuitenkin viimeviikolla luokkamme eräs tyttö jutteli kanssamme ja yhtäkkiä ystäväni pyysi tätä kanssamme erääseen tapahtumaan, jota olin odottanut todella paljon ja halusin mennä sinne vain bestikseni kanssa. Ystäväni ei kysynyt minulta mielipidettäni(kuten oikeastaan koskaan aikaisemminkaan) Hän sanoi myös sinä päivänä, että hänen mielestään me voisimme alkaa olemaan kolmestaan tämän uuden tytön kanssa. Minä en pitänyt ajatuksesta ja kerroin sen hänelle, mutta hän vain suuttui minulle ja sain kuulla olevani todella kauhea ihminen. Ehkä olenkin mustasukkainen, mutta olen ennenkin saanut kokea, millaista on olla kolmaspyörä ja pelkkä ajatuskin siitä saa minut vakuuttuneeksi, että olen mieluummin yksin. Ystäväni ei ole koskaan käyttäytynyt tällain ja pelkään, että hän on totaalisen kyllästynyt minuun. Ehkä en ole ollut hänelle riittävä ystävä, ehkä olen tehnyt jotain väärin... Mitä minun pitäisi tehdä? Katsoa sivusta, kun uusi tyttö vie paikkani? Olen kärsinyt puolen vuoden ajan masennuksesta(Johtuu vanhemmistani) ja ystäväni on tukenut minua koko sen ajan ja olen itsekin yrittänyt auttaa häntä parhaani mukaan hänen ongelmissaan. Pelkään, että murrun taas. En ole vielä valmis ottamaan uutta ihmistä elämääni, vaan minun on ensin selvitettävä omat sotkuni. Toivoisin vain, että bestikseni seisoisi vierelläni loppuun asti. Ystäväni on saanut päähänsä, että tällä uudella tytöllä ei ole kavereita ja siksi meidän pitäisi olla hänen kanssaan, mutta tiedän, että se ei pidä paikkaansa. Toivon, että kelpaisin vielä ystävälleni...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on no joo vähä sama juttu ku sulla. Me ollaa kolme kaverii ja sit toine mun parhaasta ystävästä on yhen uuden tyypin kanssa kaveria. Että musta aina tuntuu pahalta ku ne kulkee nii onnellisina ja nauraa toistensa jutuille ja nii mä oon tosi masentunu, ku pelkää menettäväni tän ystävä ja mun toineki ystävä on aikas surulline. Se aina väitää et me ollaa se parhaat frendit... JA pyh! Se vois olla vaikka lesbo sen kans! Mä vaa oon itkeny joka yö... Että tää elämä kolhii...
Joo mulla on sellanen bestis tai miten nyt sen sanois.. se takertuu ihan kokonaan ja jos oon jonkun muun kanssa ni se on heti että vittu eksä enään oo muun bestis.. siis mustasukkanen..
Itte oon sellanen että viihdyn monen ihmisen kanssa ja onhan se kiva olla välilä sen ns. bestiksen kanssa mutta kun se takertuu niin saatanasti..
Ymmärrän ihan hyvin teijän bestiksiä että ne haluu ottaa vähän välii, ette kai te oo naimisiin menossa :P
Koittakaa olla vähän vähemmän takertuvii niin te ainakin menetätte ne kaverit se on nimittäin vitun rasittavaa ku joku besaa siinä koko ajan ku koira..
Joo mut hyvää jatkoo kumminkin. Elkää kumminkaan ottako itteenne tosta, toi oli vaan mun mielipide ja toisilla toi mielipide saattaa olla eri..