tota mun elämä on kurjaa..siin tapahu montaki asiaa..ne ei vaa oo pelottavii..niist saa streesejäki..mä taidan olla välillä kovis ett saisin peittää tunteitani..kukaa ei tiedä milt must tuntuu..kertominen ei auta..jos joku kokeis sitä mitäs mä oon nii vasta sillo tietäs..parempi ettei tiiä sillä se ei oo kokenu..joka ilta pakko itkee..mut uus päivä nii aina uusi sama kipu..mä en tiiä..taisin syntyä ett saisin kärsiä..mä jos ny alasin kirjottaa kaikkee nii ei siihen tulis loppuu ja vaik joku lukis nii ei ymmärtäis...oon ulkomaalanen..vaik itsesanon oon ok näkönen..mua sanotaa kauniix..mut uskokaa pois mua kauneus ei auta..ei mul oo pua jos jätkät rakastuu tai pitää musta ku elämäs tapahtuu sellasii..ett joskus halus vaa ett kaikki loppuu siihen..ettei jaxa...mä yritän parhaani..kellee vois puhuu..kaikille muttei haluu..ei voi..vain puhuminen siitä repii mua..oon kokenu melkein kaikkee paisi huumetta ja raiskausta..ja ett oon raskaana näin nuorena..mut muuta kuin sotaa oon..mut ei sota oo pahin asia tääl..kuiteski mua helpottaa tän kirjotaman jälkee ny..
KOMENTOIKAA JOTAAN!!!!mä kiitän kaikkia...muute mun motto on -vauvat eivät itkisi syntyessään jos elämä ei sattuisi-ja toinen on-tuhlaa rahat kunnes voit sillä mitäs niillä teet haudassa-
KOMENTOIKAA JOTAAN!!!!mä kiitän kaikkia...muute mun motto on -vauvat eivät itkisi syntyessään jos elämä ei sattuisi-ja toinen on-tuhlaa rahat kunnes voit sillä mitäs niillä teet haudassa-
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkä väärällä palstalla, mut eihän se oo kauhee rikos. :)
Jos haluat vaihtaa ajatuksia & maileja vähän
vanhemman pojan kanssa, [email protected]
Voi ei kun tuli paha mieli tosta sinun kirjotuksesta. Mutta näin vanhempana voisin kertoa että kuin väärin se sitten onkin niin elämään kuuluu ikävä kyllä kaikkea paskaakin välillä.
Se että elämä välillä tuntuu ylivoimasen raskaalta ja hyödyttömältä on osa kasvamisen kipuja, vanhempana jo osaa arvostaa myös synkempiä hetkiä koska tietää kokemuksesta että paistaa se aurinko välillä risukasaankin.
Kumpa sulla olis joku kaveri jonka kanssa voisit jutella elämän kivuista, säryistä ja myös niistä onnen hetkistä niin varmaan jaksaisit paremmin ja voisit katsella elämääsi myös välillä ulkopuolisin silmin ja näkisit että eihän tässä nyt kaikki asiat ihan päin p.... ole.
Muistele välillä niitä hetkiä jolloin olet ollut onnellinen ja yritä tähdätä samoihin asioihin tulevaisuudessa, sillä jokainen on kuitenkin oman onnensa seppa ja me itse muokkaamme tulevaisuutemme, sen takia ei saa luovuttaa liian helposti.
Tämä paasaus varmaan tuntuu ikävystyttävältä mutta ei voi mitään.
Toivon ja lähetän sulle positiivisia ajatuksia ja voimia tulevaisuuteesi.
Vanha viisauskin sanoo: ei olisi ylämäkiä ilman alamäkiä.
T: Hanska
Hyvä Niina
Kärsin suunnattomasti lukiessani kirjoitustasi. Haluaisin auttaa Sinua, mutta tunnen itseni niin voimattomaksi.
Toivottavasti saat jotain tukea siitä, että ajattelen Sinua ja liitän Sinut rukouksiini.
Matti
Kirjoituksesi oli rehellisen tuntuinen,siksi vastaan sinulle, Niina 15 v.
Nuorena kokee asiat joskus liiankin rajuina,mutta olen sitä mieltä,että sittenkin kannattaa tämä elämä elää,niin kauan kuin sitä meille täällä annetaan.
Isäni sanoi meille lapsilleen usein,että nyt on tämä aika, sitten tulee toisenlainen aika, kun jokin asia tuntui meistä jopa ylivoimaisen vaikealta. Näinhän se sitten tapahtuikin.
Toivon,että kestät tämän hetken raskaat kokemukset ja uskon,että tulet kokemaan vielä paljon onnellisiakin aikoja. Elämä menee joskus hyvin erikoisia reittejä,mutta me näemme niin vähän matkaa eteenpäin.
Toinen kirjoittaja täällä lupasi rukoilla puolestasi. Se on hieno lupaus ja minäkin uskon,että sinun elämässäsi on jo alkanut käänne parempaan. Säilytä elämänhalusi, vielä saat nauraa
ja iloita oman elämäsi rikkaissa vaiheissa.
Kuule Niina,koitahan ajatella vähän valoisammin.Olen itse kokenut todella kovia elämässäni....minulla on 3 lasta joita äitini kasvattaa koska en itse kykene,olen sairastanut vakavaa masennusta vuosikausia.olen läheisriipuvainen,minulla on ongelmia alkoholin kanssa.Naimisissa olen ollut kolme kertaa kaikilla lapsillani on eri isä.Olen menettänyt ystäviäni huumeille.....elämääni mahtuu niin paljon kauheuksia ettet uskoisi jos kertoisin.....pahan masennuksen aikana yritin itsemurhaa jossa en onnistunut.....mutta jotain se opetti minulle....sen että kaikkien meidän elämä on arvokas ja niin paljon kuin joskus masentaakin niin emme koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Minulla on vielä kaiken kokemani jälkeen uskoa elämään .Olen sinua 20 vuotta vanhempi jos jaksan vielä uskoa niin sinunkin täytyy jaksaa....positiivistä on se että kirjoitit tuntemuksistasi......siitä se lähtee
Oletko kunnossa Niina?Olen huolissani.
hei ihn oikeest kiitos teille kaikille...on mulla kamuja tääl missä asun ja ympäri suomea ett ympäri maailmaa..muttei se siitä johdu..oon puhunu..muttei se auta..koska mä en puhu silloo koska tahansa esim..vaa silloo ku mul on vaikeeta..no se on yleensä illalla..no mähän oon asunu suomessa jo 2ja puoli vee..mul on suuripiirtäen kaikki mitä tartten mut puolet puuttuu..mul on piokaystäväki muttei se auta jos mä puhun sillee..mä en valehdele..mä aina sanon jos tein väärin..mut pahin virhe täs tapauxes on se ett tein isoi kännykkä laskui..alkohoholii että tupakkaa oon kokenu emut siltikää en juo enkä polta..huumetta enkä nuuskaa käytä..enkä aio kokeilla..mieluummin kuolisin..mä ny aion yliopistoon mutt on liia aikasta aattella sitä...mut kuiteskii..no..mustikka..mä oon tääl tai siis kotoon mut ku ei aina ehti netille..ku aina mietin ja piirrän..piirtäminen todel auttaa..ett musiikki..mä aattelin joku kertaa ku on aikaa kirjottaa yhen osan elämästäni..no ku niit on sillee paljo nii ei oikee voi kirjottaa..ei tulis loppuu..mut yhen osan..yx asia mikä mätää on se ett oon ulkomaalanen..muttei se mua ny nii paljo haittaa..tuntuu silt kuin olisi eri ihminen mut se ei paljo mitää muuiden verrattuna..no hei tota kiitti ett vastasitte mut mä tuun otan ton mailii osotteen ja vastalien..mut ny pakko mennä kouluun..en haluu myöhästyy..KIITOS..t.hitaasti hyvää tulee..Niina
oli kiva kuulla sinusta....huomaatko että maailmasta löytyy tuntemattomiakin ihmisiä jotka välittävät.aikaisemmin en kertonut että kahdella lapsellani on ulkomaalainen isä.minulla on myös paljon ulkomaalaisia ystäviä,josta johtuen ymmärrän heidän ongelmiaan.jos haluat lähetellä mulle sähköpostia tai muuten vaan juetustella tai vaikkapa kysyä neuvoja olisin tosi iloinen.sähkoposti osoitteni on:[email protected]
no mä kirjotan yhen sen osan elämästäni.. ku me muutetii suomee nii kaikki alussa oli ok..mut sit ku oltii tääl vuoden ajan ja muutetii tosee kaupunkii hesan lähel alko tapahtuu kummia..niin ku äiti sairastui..se ei ollu pahaa mut aikaa meni ja äiti tuli enemmä ja enemmää kipeex..se oli oikee kaunis ja kaikki mut yhtä äkkii se olikki kauhee laiha..se ei halunnu sairaalaa koska ei tykkäny..vasta ku se ei pystynny kävelee se lähti sairaalaa..nii siel kerrotii ett sil on joku maha syöppä..se puhui koko ajan ett se paranee ja ett haluu elää mun ja veljeni vuoksi..se kävi leikkauxis nii kaikki oli ok..se paino 30kg ja sil ei ollu hiuxii..ja kukaa ei kertonu meil mitää..meiä mummo tuli käymää suomes..nii ku oli kesäloma äiti halus lähtee kotimaahan..mä en tajunu alus mitää mut se koko ajan kyseli ett mä tuun mukaa..veli ei ois voinu tulla koska äidist piti huolehtii tulo matkal ku se oli heikko..nii kuiteski ku oltii peril siel kaupungis missä mä synnyin..se oli ihanaa..mä aloin itkee onnest..kaikki perheest äitin veli ja siskot oli ja muummo siäl..ja kaikki..ne alko itkee ku ne näki äidin..hän oli lähettäny niil aina kuvii mut ei se samaa ku oikeest..sen sairaus ja sairaalan jutskat kesti varmaa yli vuoden..mä vaa höpisin perheel ett ny kaikki on ok kyl äiti lihoo viä jne..mä kävin ulkona moikkkaamas kamuja..olin niiten kaa koko ajan..sit sain tutustuu yhen jätkää johon ihastuin..se on ny 19vee..se oli blondi..ihastuin siihen heti ja me sovitii aika ett tavataa huomis aamulla..me tutstutii tosi oudol taval..se vaa alko puhuu ku mä olin ulkon yxin jne..mut sitä ennen äitii vietii sairaalaa ku se ei kestäny enää..enkä mäkää..hän polti ja lääkäri ei kielttäny mitää tupakist..mä en viäläkää tajunu mitää vaa huusin sil aina ett lopeta tupakointi..ei oo terveellist..nii ne sairaalat oli surkeita..mä rukoilin joka ilta..mutta sit aamul ku mä olin yxin kotoon..ku mä olin siäl mun äidin veljel ja sen vaimol ja niiden tyttärellä..äidin veli on 33vee,vaimo27,ja tytär 7vee..no mun serkku lähti jonneki ulos..mä jäin yxikseni ku porukka oli töissä..mä olin nii ilone ku aattelin ett tänää mul on tapaaminen..pitäs silittää vaatteet ..käydä suihkussa..ja käydä sairaalassa..yhtä äkkii joku tulee sisää..se oli äidin veli..se sanoo tuutu mukaan mummon luoxe ku meen vaihtaa vaatteet,,..mä pidin enooni aina niin komeena ja rakastan sitä paljo..mä sanoin etten lähe..mun pitää silittää vaatteet,käydä suihkus,vaihtaa omat vaatteet,ja käydä kattoo äitiä..se sano ettei sun tartte tehä mitää..tuu ny mukaa niimpä mä koko ajan väittin omaani..sit ku se tuli vesast mä olin sen edessä ja kysyin ett mix..ok,mut mix????sit se katso maahan..ja muhun ja sanoi..ett sun äiti kuoli..mä en viäläkää tajunnu mitää vaa huusin ett MITÄ?????sun äiti kuoli se vastas..mä sanoin ettei voi olla totta..mä en uskonnu korviani..ei,ei mun äiti ei oo kuollu..ei se voi mitenkää tarkottaa sitä ett mä en nää sitä enää koskaa...mun äiti on vain 39vee..ei hän..sä erehdyit..juoksin huoneeseen itkemää..hän tuli ja halas ja mä näin kyyneleet sen silmis ku se sano ett itke pois...me mentii mummolle ja mä yritin olla itkemättä mut ku näin ett porukka istui ympyräs pääst pitäen..itkee hiljaa etten mä huomas mitää..aloin itkee ja juoksin..yx tuli lohduttaa mutse ei voinu olla totta..se ei voinu olla mun elämä..sit ku mä pistin mustat vaattet mninki lopult tapaa sitä jäbää..käveltii yhee paikkaa mis ei ollu paljo ketää..mä vaa itkin..ku tulin sinne siäl oli porukkaa joka koko ajan sano ett otan osaa..jne..ja viäl tänää mä syytän itteeni..mun äidin kuolemast ei oo ku jotaa 3kk..mä syytän itteeni siitä ku se oli sairas nii en kehtannu lähtee senkaa kaupaa ku se oli nii laiha,ett suutuin jokasest asiast..ja paljo muuta..nyt mä kadun ja tuun aina katumaan..mä alan vihaa itteeni ett mul oli murrosikä ja ett mä käyttäydyin kuin lehmä..nyt mä haluasin pyytää anteex ja tekisin mitä vaa jos se olis tääl..tää on tosi tarina..ja mailatkaa mul te jotka annoite osotteene tähän osotteeseen [email protected]
ku mä en itte muista mailaa ku mul on tosi monta kamuu ja serkkuu joiden kaa mailaan..en mieluummin tuntemattomien kaa mut no mä luotan teihin..yritän..ja kiitos..ja tää tarina on vaa yx osa monestaki eikä täs kaikki mun piti hyppiä joiden kohtien yli kosk sit tulis pitkä..t.me
Saako nyt nauraa..? :D
joo..mix ei sais nauraa..naura pois jos helpottaa..ei se mua inakaa haittaa..kyl mä uskon ett jotkut ei usko mut hei,emmä siit suutu..siitä vaa ku naurat..
niin..mut ei se auta paljo jos heti alkaa huutaa toiselle..järkevämpi jättää asian sikseen..toinen haluaki riidellä..mut emmä pakota ketää uskomaa mun kirjottamaa juttuu..se on totta,mut emmä voi sanoo ett uskokaa..kaikil on omat mielipiteet..ja voi olla ett kirjotin yhen jutun väärin..mä en ollu raskaana enkä oo..no tahoisin ett annatte kommentei..kiitos...
huomata että näinkin tänne kirjoitettu ahdingon huudahdus saa asiallisia vastauksia.
Rukous.