Mitä mieltä?

Mies tuijotti silmiään uskomatta kohmeisia käsiään. Ei niinkään siksi ettei kyennyt ymmärtämään näkemäänsä, vaan pikemminkin tuntemaansa. Hengitys höyrysi jäätävässä ulkoilmassa, ohikulkijoiden päät olivat painuneet viiman voimasta kumaraan, kuin suojaksi. Mies olisi nauranut noille kaikille typeryksille, jos hänellä ei olisi nyt ollut muuta mietittävää.

Kädet. Ne olivat jääkylmät, siinä ei ollut mitään ihmettelemistä. Mutta väri..! Mies käänteli hitaasti kämmeniään, silmät seurasivat tyhjän oloisina vuoroin kumpaakin. Nehän olivat punertavat! Miten tämä oli mahdollista. Kuin tavallisen pulliaisen kylmästä kärsineet kourat, hänellä! Hän tunsi kuinka raivo taas kuohahti jostain syvältä, korventaen sisältäpäin kohoten ylemmäs, nuollen hipaisten liekkien lailla jokaista sopukkaa ennenkuin sai täyden vallan muutoin niin tyynessä mielessä.Miten se saattoikin olla niin piinaavaa, sen tiedostaminen, mitä seuraavassa sekunnissa tulisi tapahtumaan. "Ei taas, ei.." kerkesi hän mielessään parahtaa.

****

Onko tässä kirjotustyylissä paljon parantamisen varaa? Kehittelin tämän nyt äkkiä kasaan, mutta siitä käy aika hyvin ilmi tapani kirjoittaa... ja tahtoisin nyt kuulla rehellisen mielipiteen. Jaksaisko tuommoista kauaa seurata?
3268
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

"Mies tuijotti silmiään uskomatta kohmeisia käsiään."

Olet surrealisti?

Äänestä
  • kylläjoo.

    Äänestä

Täähän on loistavaa tekstiä, oikeasti!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


noviisi kirjoitti:

Mies tuijotti silmiään uskomatta kohmeisia käsiään. Ei niinkään siksi ettei kyennyt ymmärtämään näkemäänsä, vaan pikemminkin tuntemaansa. Hengitys höyrysi jäätävässä ulkoilmassa, ohikulkijoiden päät olivat painuneet viiman voimasta kumaraan, kuin suojaksi. Mies olisi nauranut noille kaikille typeryksille, jos hänellä ei olisi nyt ollut muuta mietittävää.

Kädet. Ne olivat jääkylmät, siinä ei ollut mitään ihmettelemistä. Mutta väri..! Mies käänteli hitaasti kämmeniään, silmät seurasivat tyhjän oloisina vuoroin kumpaakin. Nehän olivat punertavat! Miten tämä oli mahdollista. Kuin tavallisen pulliaisen kylmästä kärsineet kourat, hänellä! Hän tunsi kuinka raivo taas kuohahti jostain syvältä, korventaen sisältäpäin kohoten ylemmäs, nuollen hipaisten liekkien lailla jokaista sopukkaa ennenkuin sai täyden vallan muutoin niin tyynessä mielessä.Miten se saattoikin olla niin piinaavaa, sen tiedostaminen, mitä seuraavassa sekunnissa tulisi tapahtumaan. "Ei taas, ei.." kerkesi hän mielessään parahtaa.

****

Onko tässä kirjotustyylissä paljon parantamisen varaa? Kehittelin tämän nyt äkkiä kasaan, mutta siitä käy aika hyvin ilmi tapani kirjoittaa... ja tahtoisin nyt kuulla rehellisen mielipiteen. Jaksaisko tuommoista kauaa seurata?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu