Toissailtana koin sen jälleen;
tunsin näkymättömän läsnäolon,
kuin hento tuulenvire olisi
pyyhkäissyt huoneen läpi.
Se ei koskaan tiedä hyvää.
Tälläkin kerralla lohduttava käsi
laskeutui otsalleni
pyyhkäisten poskeani mennessään.
Sanattomasti se kertoi,
että kaikki on hyvin,
eikä minun pitäisi huolehtia
muiden murheista,
kun en pidä huolta itsestänikään.
Kaikki järjestyy aikanaan.
(Tämä ei ollut runo, pila, vihje eikä tarina. Tämä vain oli.)
tunsin näkymättömän läsnäolon,
kuin hento tuulenvire olisi
pyyhkäissyt huoneen läpi.
Se ei koskaan tiedä hyvää.
Tälläkin kerralla lohduttava käsi
laskeutui otsalleni
pyyhkäisten poskeani mennessään.
Sanattomasti se kertoi,
että kaikki on hyvin,
eikä minun pitäisi huolehtia
muiden murheista,
kun en pidä huolta itsestänikään.
Kaikki järjestyy aikanaan.
(Tämä ei ollut runo, pila, vihje eikä tarina. Tämä vain oli.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
... ollutkaan runo. Oli se sitä siltikin. Yhtä syvältä sen ainakin minä tunsin. Itse saman niin usein kokeneena. Kun todellakin pieni vire, tietoisuus jonkin läsnäolosta saa olon hetkeksi rauhoittumaan.
Voivallisesti ja puhtaasti sen minun mielestäni kerroin, niinkuin parhaissa ruonoissa.
Levollisuutta päivääsi.
Todellinen runo vois olla oikea termi, kiitokset kauniista kommentistasi. :)
näissä asioissa vaikka nainen olenkin.....
onneksi en tyhmä.
joten ei hätää. :)