Vinkkejä harjoittelijalle! Olen ala-asteella, luokassa jossa on muutama häirikköoppilas, jotka aina silloin tällöin saavat raivokohtauksia, lähtevät pomppimaan pois paikoiltaan, kiroilevat ja vihoittelevat. Kuuluuko koulun järjestää heille jotain psykologista "kuntoututusta" vai saavatko he rauhassa häiritä muiden oppimista?
raivoavat
lapset....
6571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koulun tulisi tuollaisissa tilanteissa ottaa ehdottomasti yhteyttä kotiin ja keskustella asiasta vanhempien kanssa. Koulun pitäisi ohjata vanhempia ottamaan yhteyttä myös kasvatus- ja perheneuvolaan. Mikäli sellaiseen siis on tarvetta eli on syytä epäillä jotakin "vikaa". Koulun ei kuulu järjestää psykologista kuntoutusta, joskin erityisopettaja voi myös puuttua asiaan (ja hänen kanssaan tulee neuvotella myös tilanteesta). Asia voidaan ottaa esille myös oppilashuoltoryhmässä, mikäli siihen lupa saadaan.
Opettajat on tietoisia kyseisten oppilaiden koti-ongelmista mutta parannusta ei ole tapahtunut. Harjoittelijana ei ole oikeutta alkaa säätämään asioita...
...opettajien tekevän??? Ihmeen?
Niin se vain on, että vanhemmat ovat lastensa ensisijaiset kasvattajat. Itse olen alalla ja todennut, että jokainen osapuoli siirtää vastuun ongelmatapauksissa jonkin toisen hartioille. Kasvatusvastuu kuuluu ensikädessä vanhemmille. JOS he eivät tätä tajua, vaan kasvattavat ilman selkeitä rajoja, tai eivät kasvata ollenkaan(asenne: kyllä se siitä, kun ikää tulee), niin pulassa ollaan. Ammattilainen ilmaisee ongelman vanhemmille ja muille tahoille, mutta jos kotona ei vanhemmilla ole kapasiteettia tai tahtoa muuttaa perheen toimintaa, on asiaan hankala saada muutosta. ASian kanssa on vain opittava elämään. Se on surullista, mutta säästää voimavaroja, kun ei turhaan taistele tuulimyllyjä vastaan. Opettaja n ei siis kuulu mennä kenekään kotiin lapsista huolehtimaan.
Ja tämä koskee siis ISOJA ongelmia. Pienet kiukunpuuskat ja vähän isommatkin, jotka eivät toistu viikkotolkulla ja päivittäin, ammattikasvattaja kestää ja hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä auttamalla lasta pääsemään asian yli.
olen opettaja itsekin. Mutta ihmettelen asennettasi. Itse työskentelen päiväkodissa ja meillä kyllä ongelmiin suhtaudutaan aikalailla toisin, ratkaisukeskeisesti. Aina tietysti tulee niitäkin ongelmia, joiden edessä tuntee toivottomuutta.
Olet siis lastentarhanopettaja? Jaksaisitko vääntää tälle vanhukselle termin "ratkaisukeskeisesti"?
Kirjoita vaikka joku teoreettinen tapaus.
Edellisen kirjoittajan tekstistä en saanut sellaista kuvaa, että ongelmiin suhtauduttaisiin kevyesti. Jossain vaan tulee raja vastaan ja opettajan(kaan) ei ole syytä viedä työongelmia kotiin.
Nykyään vaikuttaa jo siltä, että koulun pitäisi ratkaista vanhempien tekemät virheet: opet soittelevat työajan ulkopuolella koteihin ja setvivät muiden perheasioita. Miksi?