Mietiskelyä susista...

siinä teille asiallisenpaa tietoa kuin isoäitienne kauhu tarinat sudesta





Vaarallisia häirikkösusiako?! Tiedotusvälineisiin ja susikeskusteluun, ts. petopolitiikkaan on viime vuosina juurrutettu käsite "häirikkösusi". Tämä käsite on harhaanjohtava ja ennen muuta tarkoitushakuinen. Sen sisältämä viesti on asenteellinen ja petopoliittinen ja sillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Häirikkösudesta puhutaan aina silloin, kun sudesta halutaan antaa mahdollisimman kielteinen kuva ja tarkemmin, yleensä aina silloin, kun joku susi halutaan tappaa pois päiviltä. Silloin normaalisti ja perusluonteensa mukaisesti käyttäytyvästä sudesta yhtäkkiä tehdäänkin keskustelussa "häirikkösusi". "Häirikkösuden" kanssa on helpointa lähteä anomaan MMM:ltä poikkeuslupaa suden kaatoon - ja kuten olemme vuosikausia saaneet todistaa, lupa hyvin usein tulee.

Suden ihmistä häiritsevä käytös ei tee siitä samalla häirikkösutta. Toki on niin, että sellaisen suden, joka vaikkapa tappaa ihmisen kotieläimiä, kuten lampaita taikka koiran - käytös on ihmisen kannalta hyvinkin häiritsevää. Se on samalla myös mitä hyvänsä muutakin kielteistä, kuten vahinkoa tuottavaa. Ennen kuin susi luokiteltiin meillä riistaeläimeksi, sitä pidettiinkin vahinkoeläimenä. Samalla, kun luovuttiin tästä käsitteestä vahinkoeläin, tuli kieleen sen sijalle leimaava nimitys häirikkösusi.

Kun jostakin seuduille ilmestyneestä sudesta, joka useinkaan ei ole vielä edes saanut aikaan mitään vahinkoa, onpahan vain jossakin vilahdukselta nähty - heitetään ilmaan nimike "häirikkösusi", pyritään tällä aina tiettyyn päämäärään. Ja se päämäärä on se, että sudesta on päästävä eroon, se on tapettava. Kun susi on "häirikkösusi", niin sitä on ikään kuin helpompi käsitellä ja sen kohtalo on jo kuin etukäteen sinetöity. Häirikkösusihan on varmastikin juuri se perinteinen "paha" susi - ja pahalle sudelle ainoa oikea kohtalo on näissä ajatuksenjuoksuissa kuolema. Kukapa voisi mitenkään järkevästi puolustella "häirikkösutta".

Susi lienee niitä ainoita eläimiä, joiden nimeen on liitetty inhimillistävä ja ihmisen omista tarkoitusperistä kumpuava määre häirikkö. Kun kaalimadon toukat syövät ihmisen kaalimaalta kaalinlehtiä, niin kukaan ei ala puhua häirikkökaalimadoista. Selkeämpi esimerkki on hirvi. Kun hirvet juoksevat maantielle ja aikaansaavat kuolonkolareita, ei kukaan hiiskahdakaan häirikköhirvistä. Vuonna 2003 hirvikolareissa kuoli 11 ja vammautui 232 ihmistä, lisäksi peurakolareissa vammautui 48. Hirvikolareissa on kuollut satoja ihmisiä viimeisten 50 vuoden aikana. Kun porolauma tunkee maanviljelijän tiluksille, ei kenenkään mieleen tule alkaa puhua häirikköporoista.

Susivahinkojen suuruusluokka oikeassa mittasuhteessa. Suden ja kaikkien petoeläinten ihmisille aikaansaamat vahingot asettuvat näkyville oikeassa, varsin pienessä suuruusluokassaan, kun muistamme, että vuonna 2003 poronhoitoalueen eteläpuolella petoeläinvahinkoja korvattiin noin 120 000 eurolla. Samaan aikaan hirvi aikaansai vuositasolla noin 5 milj. euron - siis monikymmenkertaiset vahingot - pelkästään metsä- ja maataloudelle. Lukemattomat eläinkunnan edustajat, joiden käytös on muotoutunut vuosimiljoonien myötä niille lajityypilliseksi, aikaansaavat normaalilla ja lajityypillisellä käytöksellään myös ihmiselle, ihmisen kulttuurin kohdatessaan, vahinkoa - mutta eivät ne tällä perusteella ole häiriköitä. Vain susi, tuo ihmiskunnan kautta aikain vihatuin eläin, saa tämän häirikön leiman.

Onko häirikkökoiriakin olemassa? Häirikkökoiriakaan ei ole olemassa. Mutta kun puhutaan susien aiheuttamista vahingoista, niin yhdeksi vertailusisällöksi on hyvä ottaa koirienkin aikaansaamat vahingot. Koirat raatelevat vuosittain toisia koiria, poroja, lampaita ja ihmisiä - jopa ovat tappaneet Suomessakin viime vuosina ihmisen, kuten kävi koiransa taluttajalle Tampereella vuonna 2001. Kun sudet tappoivat elokuussa vuonna 2005 Haapajärvellä muutamia kymmeniä lampaita, ilmestyivät lehtiin otsikot verenhimoisesta raatelijasudesta, joka riehui seudulla tappamisen himossaan. Mutta kun kaksi koiraa vuonna 2003 aiheutti Asikkalassa peräti 75 lampaan kuoleman, tapahtuma kuitattiin varsin hillitysti - eikä häirikkökoirista kukaan hiiskahtanutkaan mitään.

Sudesta ei ole taloudellista hyötyä. Se, että sutta on perinteisesti totuttu ajattelemaan vain vahinkoeläimenä, johtuu osaltaan myös siitä, että sudesta ei ole katsottu olevan ainakaan enää aikoihin mitään taloudellista hyötyä ihmiselle. Vielä muinoin susi oli turkiseläin ja sutta metsästettiin sen turkinkin vuoksi. On helppoa huomata, kuinka jonkin eläimen merkitys ja status heti muuttuu, jos sitä aletaan käsitellä turkiseläimenä. Turkiseläin kuulostaa jotenkin hyödylliseltä ja ihan arvokkaalta, jos sitä vertaa häirikköeläimeen, joka tuntuisi olevan sanan sisällön ja värityksen kannalta eläinkunnan alinta ja tarpeettominta kastia ihmisen näkökulmasta.

Suden vaarallisuus ihmiselle. Susien aikaansaamia vahinkoja tarkastaltaessa on syytä muistuttaa mieliin se, että sudet eivät ole tappaneet tai vahingoittaneet ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen. Ja nuo tuolloisetkin, suden kontolle menneet tapahtumat ovat varsin epämääräisten todisteiden varassa, epäselviä kaiken kaikkiaan. Olivatko tuolloin asialla sudet, koirasudet vaiko aina vaaralliset kesyt sudet eli tarhoista taikka metsästäjien myyntivarastoista karanneet sudet, on oman tarkastelunsa vaativa asia. (Myyntivarastot: sudenpentuja pidettiin 1800-luvulla elävinä varastoissa odottamassa korkeampia tapporahoja). Sen sijaan lehmät ja hevoset ovat viimeisinä vuosikymmeninäkin surmanneet useita ihmisiä ja aikaansaaneet useita vakavia vammautumisia. Ja jotta suhteet ja suuruusluokat kävisivät täysin selkeiksi, niin on mainittava vielä, että keskimäärin joka vuosi Suomessa metsästäjät ampuvat yhden metsästäjän hengiltä. Ihmiset itse tappavat toisiaan mitä moninaisimmin tavoin ja pelkästään liikenteessä on kuollut viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa 20 000 ihmistä.

Ei häiriköitä, vaan rationaalisesti ja lajityypillisesti käyttäytyviä, järkeviä susia. Kun susi tappaa ihmisen kotieläimen, niin biologian, eläintieteen ja lajikäyttäytymisen näkökulmasta se käyttäytyy silloin hyvin järkevästi, kaikkea muuta kuin häiriköiden. Susi on petoeläin, joka saalistaa ravinnokseen muita eläimiä. Susi pyrkii saalistamisessaan mahdollisimman pienellä vaivalla saavuttamaan maksimaalisen hyödyn. Niinpä se valitsee saalistuskohteekseen eläimen, jonka se helpoimmin onnistuu saalistamaan. Näin sen saalistamista hirvieläimistä saalistuskohteita ovat vanhimmat ja heikoimmat, taikka peräti sairaat yksilöt. Parhaissa voimissaan oleva hirviuros on sudelle kaikkea muuta kuin helppo saalistuskohde. Sellaisessa saalistusyrityksessä suden omakin terveys ja henki on vaarassa.

Rationaalisuus eli vaivannäön minimointi saalistamisessa merkitsee sudelle myös sitä, että se käy myös ihmisen kotieläinten, etenkin lampaiden ja koirien kimppuun silloin, kun tällainen tilanne eteen tarjoutuu. Tällöin susi käyttäytyy, kuten saalistava petoeläin susi käyttäytyy - se ei häiriköi, se vain saalistaa - helppoa saalista. Tilastojen mukaan sudet veivät noin 20 koiraa ja 150 lammasta yhteensä 34 eri omistajalta koko Suomessa vuonna 2003.


IHMISEN OMA MYÖTÄVAIKUTUS VAHINKOJEN SYNTYMISEEN.


Ihminen itse on usein omilla toimillaan vaikuttamassa siihen, että sudet syövät kotieläimiä. Kaksi syytä on syytä erikseen mainita.

Susilaumojen häirintä ja hajottaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että susilauman normaalia elämää häiritään. Usein on ollut kyse viime vuosina siitä, että sutta metsästetään joko luvilla taikka salaa - ja samalla susilauma hajotetaan. Nuorimmat sudet joutuvat tällöin jäämään ilman oman lauman tarjoamaa suojaa ja menestymisen mahdollisuutta. Hyvin usein jopa juuri lauman vanhin ja viisain yksilö ammutaan. Nuorimmat sudet eivät yksinkertaisesti tule vielä toimeen omillaan, ne eivät osaa saalistaa. Tällöin, ne vauhkoina ja nälkäisinä voivat ajautua ja ihan hakeutua ihmisasutuksen lähistölle, jolloinka kohdalle osuvat kotieläimet ovat saalistuskohteita. Toimiva susilauma on etenkin nuorten susien kannalta, menestymisen ja hengissäpysymisen ehdoton edellytys. Ja juuri toimiva susilauma on se susien elämisen muoto, josta ihmisille yleensä on kaikkein vähiten mitään vahinkoa. Siksi susilaumaa, sen eläessä reviirillään jossakin syrjässä, ei tulisi koskaan häiritä. Susilauman häirintä on juuri yksi tehokas tapa saada susiyksilö mahdollisesti käyttäytymään ihmisen kannalta vahingollisesti.

Riittämättömät suoja- ja turvatoimet. Usein, suden aikaansaadessa vahinkoa ihmisen kotieläimille, on kyse siitä, että suoja- ja turvatoimet on tyystin laiminlyöty. Laiminlyönti ei aina ole tahallista. Sen voi aiheuttaa se, että susiin ei seuduilla ylipäänsä ole totuttu, niitä ei siellä mahdollisesti ole vuosikymmeniin ollutkaan - ja siksi ei ole osattu varautua.



VAHINKOJEN MINIMOINTI JA TORJUNTA.


Siellä, missä on susia, niiden kanssa on opittava elämään. Tämä tietää sitä, että kotieläimet on pyrittävä suojaamaan kaikin mahdollisin käytettävin menetelmin, jolloinka vahingot voidaan ainakin minimoida. Koskaan varmaan ei saavuteta tilannetta, jossa vahinkoja ja menetyksiä ei petoeläinten suunnalta ollenkaan tule. Ihmiset ovat valloittaneet maan niin täydellisesti ja tunkeneet kulttuurinsa niin kaikkialle, että susien elinalueiden supistuttua ja pirstouduttua näitä vahinkoihin päätyviä kohtaamisia suden ja ihmisen välille aina syntyy. Mutta vahingot voidaan minimoida.

Lampaat ja muu karja. Aitaaminen, vartiointi ja eläinten oikea sijoittaminen etenkin yöaikaan - nämä ovat kolme tärkeintä seikkaa karjan ja etenkin lampaiden suojaamisessa susilta. Susiaitoja lampaiden suojaksi on rakennettu viime vuosina jo muutamia kymmeniä. Nämä hankkeet on toteutettu yleensä talkoovoimin ja talkoisiin on osallistunut sekä sudensuojelijoita, että myös paikallisia metsästäjiä. Miten susiaita käytännössä rakennetaan ja toteutetaan, tarkat ohjeet löytyvät täältä.

Koirat. Koirien kanssa on otettava huomioon omat erityiset seikkansa. Koiraa ei tule susialueella laskea yksin irralleen. Koiraa ei tule jättää pihallekaan ilman häkkiä tms. korkeaa verkkoaitaa, etenkään öiseen aikaan. Koiralla metsästettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin: 1. Jos metsästät alueella, jolla susitietopuhelin toimii, käytä hyväksesi sen tietoja. 2. Käytä koirallasi tutkapantaa tms., jonka avulla voit paikantaa koirasi. 3. Älä pidä koiraa tarpeettomasti irti. Ota koira kiinni mahdollisimman pian ajon jälkeen. 4. Jos aiot samana päivänä esim. ampua useita jäniksiä ajokoiran avulla, ota koira kiinni ensimmäisen ajon jälkeen. Siirry usean kilometrin päähän toista ajoa varten. 5. Älä jätä koiraa yöksi metsään.



ERILAISET PELOT SYNNYTTÄMÄSSÄ HÄIRIKKÖSUSI-KÄSITETTÄ.


Erilaiset pelot ovat tiiviisti mukana susista puhuttaessa. On arvioitu, että kolmasosa suomalaisista pelkää sutta. He ovat varmasti helpoimmin liittämässä suteen käsitettä häirikkösusi. On myös lanseerattu, etenkin metsästäjien toimesta, keskusteluihin mukaan sellainen omituinen käsite, että jos sudet eivät riittävästi pelkää ihmistä, niin "tämä pelko on jollakin keinolla saatava ja suorastaan istutettava niihin takaisin". Tämähän on ihan järjetöntä ajattelua, etenkin kun tähän suositeltu ja käytetty keino on suden ampuminen. Kuollut susi ei taatusti voi pelätä enää mitään. Järkevää pelkoa kyllä tarvittaisiin, mutta ensisijaisesti metsästäjien koiriin. Useat koirarodut eivät enää ollenkaan pelkää sutta, ne ovat degeneroituneet ja menettäneet luontaisen pelkonsa ja varovaisuutensa - ja ovat siten usein itse syypäitä kuolemaansa, jouduttuaan suden suihin - ihmisen myötävaikutuksella. Villi susi on aina varautunut toisen suden, lajikumppaninsa ensimmäistä kertaa kohdatessaan - se tietää kohtaamiseen liittyvät vaarat, joita pitkälle jalostettu koira ei enää aina luontaisesti tunnista.


MITEN ON MENETELTÄVÄ VAHINKOA TUOTTANEEN SUDEN KANSSA.


Menettely meillä useimmiten silloin, kun susi on saanut aikaan tuhoa lampolassa, on ollut se sama ja tuttu. Sutta kohti on myönnetty poikkeuskaatolupa ja suden jäljille ovat syöksyneet metsästäjät kaatoaikein. Tämähän on itse vahinkoa ajatellen ihan älytöntä. Jos vahinko on jo sattunut, ei sitä enää näin jälkikäteen voida saada tapahtumattomaksi. Voidaan sanoa vakaasti, että tällaisessa tapahtumajärjestyksessä on kyse kostosta. Sudelle halutaan kostaa jälkikäteen sen teko, tappamalla se.

Ainoa oikea menettely on kuitenkin susivahinkojen torjunnassa edellä esitelty varautuminen, eli ennalta torjuminen. Jos suden tiedetään liikkuvan seudulla ja jos se jo on jopa vieraillut lampolassa, on sillä seudulla lampaat suojattava ja turvattava parhaan mukaan. Mitään muuta helppoa menettelyä ei ole. Jos vahinkoa aikaansaanut susi ehdottomasti tunnistetaan se nähtäessä juuri samaksi yksilöksi, voidaan sitä karkottaa erilaisin äänin ja paukkein - suden ampumisen on oltava aina se äärimmäinen ja viimeinen keino, johon tulisi turvautua vain äärettömän aniharvoin. Sillä on muistettava, että susia meillä on hyvin vähän. Suomeen mahtuu moninkertainen määrä susia nykyiseen, noin kahteensataan verrattuna. Susille todellakin on tilaa ja yhteiselo susien kanssa voi onnistua, kun sudet otetaan huomioon ja niillekin annetaan tilaa.

Susilainsäädäntökään ei puhu mitään "häirikkösudesta". Kaikissa suteen kohdistettavissa toimissa on syytä muistaa lainsäädännön ehdot ja velvoitteet - susien kohdalla ei todellakaan tule kepeästi jaella kaatolupia. Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2000 susi määriteltiin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, johon kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka ja erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Uhanalaisuuden kriteerit ovat populaation koko, joka on pienempi kuin 250 yksilöä, ja uhanalaisuuden syynä on pyynti eli metsästys ja laiton tappaminen. Tiivistetysti voidaan todeta, että susi on maassamme rauhoitettu eläin koko maassa ja koko vuoden, paitsi poronhoitoalueella se on rauhoitettu vain ajalla 1.4. - 31.10.

EU:n luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY) on luokitellut suden erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota tulisi suojella tiukin toimin (liite IV). Kyseisen luontodirektiivin 16 artikla ei sekään puhu mistään "häirikkösusista", vaan siitä, että merkittävien vahinkojen estämiseksi suden kohdalla voi tulla kyseeseen poikkeusmenettely. "Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä: b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta."

Suotuisaa suojelun tasoa suden kohdalla ei luontodirektiivin mukaisesti varmasti edistetä niin, että susiamme ammutaan kaiken aikaa kymmenittäin vuodessa. Ja edelleen, luontodirektiiviin viitaten - merkittäviä suden aikaansaamia vahinkoja nimenomaan estetään ennakolta aidoin ja muin ennalta ehkäisevin toimin ja varautuen, eikä jälkikäteen vahingon tapahduttua susiamme ampuen.

terveen suden ei koskaan iole todettu hyökänneen ihmisen kimpuun vaan neovat olleet sairaita susia tai ihmiseen tottuneita koirasusia

jos sitä kunnioittaa kirjoitti:

siinä teille asiallisenpaa tietoa kuin isoäitienne kauhu tarinat sudesta





Vaarallisia häirikkösusiako?! Tiedotusvälineisiin ja susikeskusteluun, ts. petopolitiikkaan on viime vuosina juurrutettu käsite "häirikkösusi". Tämä käsite on harhaanjohtava ja ennen muuta tarkoitushakuinen. Sen sisältämä viesti on asenteellinen ja petopoliittinen ja sillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Häirikkösudesta puhutaan aina silloin, kun sudesta halutaan antaa mahdollisimman kielteinen kuva ja tarkemmin, yleensä aina silloin, kun joku susi halutaan tappaa pois päiviltä. Silloin normaalisti ja perusluonteensa mukaisesti käyttäytyvästä sudesta yhtäkkiä tehdäänkin keskustelussa "häirikkösusi". "Häirikkösuden" kanssa on helpointa lähteä anomaan MMM:ltä poikkeuslupaa suden kaatoon - ja kuten olemme vuosikausia saaneet todistaa, lupa hyvin usein tulee.

Suden ihmistä häiritsevä käytös ei tee siitä samalla häirikkösutta. Toki on niin, että sellaisen suden, joka vaikkapa tappaa ihmisen kotieläimiä, kuten lampaita taikka koiran - käytös on ihmisen kannalta hyvinkin häiritsevää. Se on samalla myös mitä hyvänsä muutakin kielteistä, kuten vahinkoa tuottavaa. Ennen kuin susi luokiteltiin meillä riistaeläimeksi, sitä pidettiinkin vahinkoeläimenä. Samalla, kun luovuttiin tästä käsitteestä vahinkoeläin, tuli kieleen sen sijalle leimaava nimitys häirikkösusi.

Kun jostakin seuduille ilmestyneestä sudesta, joka useinkaan ei ole vielä edes saanut aikaan mitään vahinkoa, onpahan vain jossakin vilahdukselta nähty - heitetään ilmaan nimike "häirikkösusi", pyritään tällä aina tiettyyn päämäärään. Ja se päämäärä on se, että sudesta on päästävä eroon, se on tapettava. Kun susi on "häirikkösusi", niin sitä on ikään kuin helpompi käsitellä ja sen kohtalo on jo kuin etukäteen sinetöity. Häirikkösusihan on varmastikin juuri se perinteinen "paha" susi - ja pahalle sudelle ainoa oikea kohtalo on näissä ajatuksenjuoksuissa kuolema. Kukapa voisi mitenkään järkevästi puolustella "häirikkösutta".

Susi lienee niitä ainoita eläimiä, joiden nimeen on liitetty inhimillistävä ja ihmisen omista tarkoitusperistä kumpuava määre häirikkö. Kun kaalimadon toukat syövät ihmisen kaalimaalta kaalinlehtiä, niin kukaan ei ala puhua häirikkökaalimadoista. Selkeämpi esimerkki on hirvi. Kun hirvet juoksevat maantielle ja aikaansaavat kuolonkolareita, ei kukaan hiiskahdakaan häirikköhirvistä. Vuonna 2003 hirvikolareissa kuoli 11 ja vammautui 232 ihmistä, lisäksi peurakolareissa vammautui 48. Hirvikolareissa on kuollut satoja ihmisiä viimeisten 50 vuoden aikana. Kun porolauma tunkee maanviljelijän tiluksille, ei kenenkään mieleen tule alkaa puhua häirikköporoista.

Susivahinkojen suuruusluokka oikeassa mittasuhteessa. Suden ja kaikkien petoeläinten ihmisille aikaansaamat vahingot asettuvat näkyville oikeassa, varsin pienessä suuruusluokassaan, kun muistamme, että vuonna 2003 poronhoitoalueen eteläpuolella petoeläinvahinkoja korvattiin noin 120 000 eurolla. Samaan aikaan hirvi aikaansai vuositasolla noin 5 milj. euron - siis monikymmenkertaiset vahingot - pelkästään metsä- ja maataloudelle. Lukemattomat eläinkunnan edustajat, joiden käytös on muotoutunut vuosimiljoonien myötä niille lajityypilliseksi, aikaansaavat normaalilla ja lajityypillisellä käytöksellään myös ihmiselle, ihmisen kulttuurin kohdatessaan, vahinkoa - mutta eivät ne tällä perusteella ole häiriköitä. Vain susi, tuo ihmiskunnan kautta aikain vihatuin eläin, saa tämän häirikön leiman.

Onko häirikkökoiriakin olemassa? Häirikkökoiriakaan ei ole olemassa. Mutta kun puhutaan susien aiheuttamista vahingoista, niin yhdeksi vertailusisällöksi on hyvä ottaa koirienkin aikaansaamat vahingot. Koirat raatelevat vuosittain toisia koiria, poroja, lampaita ja ihmisiä - jopa ovat tappaneet Suomessakin viime vuosina ihmisen, kuten kävi koiransa taluttajalle Tampereella vuonna 2001. Kun sudet tappoivat elokuussa vuonna 2005 Haapajärvellä muutamia kymmeniä lampaita, ilmestyivät lehtiin otsikot verenhimoisesta raatelijasudesta, joka riehui seudulla tappamisen himossaan. Mutta kun kaksi koiraa vuonna 2003 aiheutti Asikkalassa peräti 75 lampaan kuoleman, tapahtuma kuitattiin varsin hillitysti - eikä häirikkökoirista kukaan hiiskahtanutkaan mitään.

Sudesta ei ole taloudellista hyötyä. Se, että sutta on perinteisesti totuttu ajattelemaan vain vahinkoeläimenä, johtuu osaltaan myös siitä, että sudesta ei ole katsottu olevan ainakaan enää aikoihin mitään taloudellista hyötyä ihmiselle. Vielä muinoin susi oli turkiseläin ja sutta metsästettiin sen turkinkin vuoksi. On helppoa huomata, kuinka jonkin eläimen merkitys ja status heti muuttuu, jos sitä aletaan käsitellä turkiseläimenä. Turkiseläin kuulostaa jotenkin hyödylliseltä ja ihan arvokkaalta, jos sitä vertaa häirikköeläimeen, joka tuntuisi olevan sanan sisällön ja värityksen kannalta eläinkunnan alinta ja tarpeettominta kastia ihmisen näkökulmasta.

Suden vaarallisuus ihmiselle. Susien aikaansaamia vahinkoja tarkastaltaessa on syytä muistuttaa mieliin se, että sudet eivät ole tappaneet tai vahingoittaneet ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen. Ja nuo tuolloisetkin, suden kontolle menneet tapahtumat ovat varsin epämääräisten todisteiden varassa, epäselviä kaiken kaikkiaan. Olivatko tuolloin asialla sudet, koirasudet vaiko aina vaaralliset kesyt sudet eli tarhoista taikka metsästäjien myyntivarastoista karanneet sudet, on oman tarkastelunsa vaativa asia. (Myyntivarastot: sudenpentuja pidettiin 1800-luvulla elävinä varastoissa odottamassa korkeampia tapporahoja). Sen sijaan lehmät ja hevoset ovat viimeisinä vuosikymmeninäkin surmanneet useita ihmisiä ja aikaansaaneet useita vakavia vammautumisia. Ja jotta suhteet ja suuruusluokat kävisivät täysin selkeiksi, niin on mainittava vielä, että keskimäärin joka vuosi Suomessa metsästäjät ampuvat yhden metsästäjän hengiltä. Ihmiset itse tappavat toisiaan mitä moninaisimmin tavoin ja pelkästään liikenteessä on kuollut viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa 20 000 ihmistä.

Ei häiriköitä, vaan rationaalisesti ja lajityypillisesti käyttäytyviä, järkeviä susia. Kun susi tappaa ihmisen kotieläimen, niin biologian, eläintieteen ja lajikäyttäytymisen näkökulmasta se käyttäytyy silloin hyvin järkevästi, kaikkea muuta kuin häiriköiden. Susi on petoeläin, joka saalistaa ravinnokseen muita eläimiä. Susi pyrkii saalistamisessaan mahdollisimman pienellä vaivalla saavuttamaan maksimaalisen hyödyn. Niinpä se valitsee saalistuskohteekseen eläimen, jonka se helpoimmin onnistuu saalistamaan. Näin sen saalistamista hirvieläimistä saalistuskohteita ovat vanhimmat ja heikoimmat, taikka peräti sairaat yksilöt. Parhaissa voimissaan oleva hirviuros on sudelle kaikkea muuta kuin helppo saalistuskohde. Sellaisessa saalistusyrityksessä suden omakin terveys ja henki on vaarassa.

Rationaalisuus eli vaivannäön minimointi saalistamisessa merkitsee sudelle myös sitä, että se käy myös ihmisen kotieläinten, etenkin lampaiden ja koirien kimppuun silloin, kun tällainen tilanne eteen tarjoutuu. Tällöin susi käyttäytyy, kuten saalistava petoeläin susi käyttäytyy - se ei häiriköi, se vain saalistaa - helppoa saalista. Tilastojen mukaan sudet veivät noin 20 koiraa ja 150 lammasta yhteensä 34 eri omistajalta koko Suomessa vuonna 2003.


IHMISEN OMA MYÖTÄVAIKUTUS VAHINKOJEN SYNTYMISEEN.


Ihminen itse on usein omilla toimillaan vaikuttamassa siihen, että sudet syövät kotieläimiä. Kaksi syytä on syytä erikseen mainita.

Susilaumojen häirintä ja hajottaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että susilauman normaalia elämää häiritään. Usein on ollut kyse viime vuosina siitä, että sutta metsästetään joko luvilla taikka salaa - ja samalla susilauma hajotetaan. Nuorimmat sudet joutuvat tällöin jäämään ilman oman lauman tarjoamaa suojaa ja menestymisen mahdollisuutta. Hyvin usein jopa juuri lauman vanhin ja viisain yksilö ammutaan. Nuorimmat sudet eivät yksinkertaisesti tule vielä toimeen omillaan, ne eivät osaa saalistaa. Tällöin, ne vauhkoina ja nälkäisinä voivat ajautua ja ihan hakeutua ihmisasutuksen lähistölle, jolloinka kohdalle osuvat kotieläimet ovat saalistuskohteita. Toimiva susilauma on etenkin nuorten susien kannalta, menestymisen ja hengissäpysymisen ehdoton edellytys. Ja juuri toimiva susilauma on se susien elämisen muoto, josta ihmisille yleensä on kaikkein vähiten mitään vahinkoa. Siksi susilaumaa, sen eläessä reviirillään jossakin syrjässä, ei tulisi koskaan häiritä. Susilauman häirintä on juuri yksi tehokas tapa saada susiyksilö mahdollisesti käyttäytymään ihmisen kannalta vahingollisesti.

Riittämättömät suoja- ja turvatoimet. Usein, suden aikaansaadessa vahinkoa ihmisen kotieläimille, on kyse siitä, että suoja- ja turvatoimet on tyystin laiminlyöty. Laiminlyönti ei aina ole tahallista. Sen voi aiheuttaa se, että susiin ei seuduilla ylipäänsä ole totuttu, niitä ei siellä mahdollisesti ole vuosikymmeniin ollutkaan - ja siksi ei ole osattu varautua.



VAHINKOJEN MINIMOINTI JA TORJUNTA.


Siellä, missä on susia, niiden kanssa on opittava elämään. Tämä tietää sitä, että kotieläimet on pyrittävä suojaamaan kaikin mahdollisin käytettävin menetelmin, jolloinka vahingot voidaan ainakin minimoida. Koskaan varmaan ei saavuteta tilannetta, jossa vahinkoja ja menetyksiä ei petoeläinten suunnalta ollenkaan tule. Ihmiset ovat valloittaneet maan niin täydellisesti ja tunkeneet kulttuurinsa niin kaikkialle, että susien elinalueiden supistuttua ja pirstouduttua näitä vahinkoihin päätyviä kohtaamisia suden ja ihmisen välille aina syntyy. Mutta vahingot voidaan minimoida.

Lampaat ja muu karja. Aitaaminen, vartiointi ja eläinten oikea sijoittaminen etenkin yöaikaan - nämä ovat kolme tärkeintä seikkaa karjan ja etenkin lampaiden suojaamisessa susilta. Susiaitoja lampaiden suojaksi on rakennettu viime vuosina jo muutamia kymmeniä. Nämä hankkeet on toteutettu yleensä talkoovoimin ja talkoisiin on osallistunut sekä sudensuojelijoita, että myös paikallisia metsästäjiä. Miten susiaita käytännössä rakennetaan ja toteutetaan, tarkat ohjeet löytyvät täältä.

Koirat. Koirien kanssa on otettava huomioon omat erityiset seikkansa. Koiraa ei tule susialueella laskea yksin irralleen. Koiraa ei tule jättää pihallekaan ilman häkkiä tms. korkeaa verkkoaitaa, etenkään öiseen aikaan. Koiralla metsästettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin: 1. Jos metsästät alueella, jolla susitietopuhelin toimii, käytä hyväksesi sen tietoja. 2. Käytä koirallasi tutkapantaa tms., jonka avulla voit paikantaa koirasi. 3. Älä pidä koiraa tarpeettomasti irti. Ota koira kiinni mahdollisimman pian ajon jälkeen. 4. Jos aiot samana päivänä esim. ampua useita jäniksiä ajokoiran avulla, ota koira kiinni ensimmäisen ajon jälkeen. Siirry usean kilometrin päähän toista ajoa varten. 5. Älä jätä koiraa yöksi metsään.



ERILAISET PELOT SYNNYTTÄMÄSSÄ HÄIRIKKÖSUSI-KÄSITETTÄ.


Erilaiset pelot ovat tiiviisti mukana susista puhuttaessa. On arvioitu, että kolmasosa suomalaisista pelkää sutta. He ovat varmasti helpoimmin liittämässä suteen käsitettä häirikkösusi. On myös lanseerattu, etenkin metsästäjien toimesta, keskusteluihin mukaan sellainen omituinen käsite, että jos sudet eivät riittävästi pelkää ihmistä, niin "tämä pelko on jollakin keinolla saatava ja suorastaan istutettava niihin takaisin". Tämähän on ihan järjetöntä ajattelua, etenkin kun tähän suositeltu ja käytetty keino on suden ampuminen. Kuollut susi ei taatusti voi pelätä enää mitään. Järkevää pelkoa kyllä tarvittaisiin, mutta ensisijaisesti metsästäjien koiriin. Useat koirarodut eivät enää ollenkaan pelkää sutta, ne ovat degeneroituneet ja menettäneet luontaisen pelkonsa ja varovaisuutensa - ja ovat siten usein itse syypäitä kuolemaansa, jouduttuaan suden suihin - ihmisen myötävaikutuksella. Villi susi on aina varautunut toisen suden, lajikumppaninsa ensimmäistä kertaa kohdatessaan - se tietää kohtaamiseen liittyvät vaarat, joita pitkälle jalostettu koira ei enää aina luontaisesti tunnista.


MITEN ON MENETELTÄVÄ VAHINKOA TUOTTANEEN SUDEN KANSSA.


Menettely meillä useimmiten silloin, kun susi on saanut aikaan tuhoa lampolassa, on ollut se sama ja tuttu. Sutta kohti on myönnetty poikkeuskaatolupa ja suden jäljille ovat syöksyneet metsästäjät kaatoaikein. Tämähän on itse vahinkoa ajatellen ihan älytöntä. Jos vahinko on jo sattunut, ei sitä enää näin jälkikäteen voida saada tapahtumattomaksi. Voidaan sanoa vakaasti, että tällaisessa tapahtumajärjestyksessä on kyse kostosta. Sudelle halutaan kostaa jälkikäteen sen teko, tappamalla se.

Ainoa oikea menettely on kuitenkin susivahinkojen torjunnassa edellä esitelty varautuminen, eli ennalta torjuminen. Jos suden tiedetään liikkuvan seudulla ja jos se jo on jopa vieraillut lampolassa, on sillä seudulla lampaat suojattava ja turvattava parhaan mukaan. Mitään muuta helppoa menettelyä ei ole. Jos vahinkoa aikaansaanut susi ehdottomasti tunnistetaan se nähtäessä juuri samaksi yksilöksi, voidaan sitä karkottaa erilaisin äänin ja paukkein - suden ampumisen on oltava aina se äärimmäinen ja viimeinen keino, johon tulisi turvautua vain äärettömän aniharvoin. Sillä on muistettava, että susia meillä on hyvin vähän. Suomeen mahtuu moninkertainen määrä susia nykyiseen, noin kahteensataan verrattuna. Susille todellakin on tilaa ja yhteiselo susien kanssa voi onnistua, kun sudet otetaan huomioon ja niillekin annetaan tilaa.

Susilainsäädäntökään ei puhu mitään "häirikkösudesta". Kaikissa suteen kohdistettavissa toimissa on syytä muistaa lainsäädännön ehdot ja velvoitteet - susien kohdalla ei todellakaan tule kepeästi jaella kaatolupia. Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2000 susi määriteltiin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, johon kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka ja erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Uhanalaisuuden kriteerit ovat populaation koko, joka on pienempi kuin 250 yksilöä, ja uhanalaisuuden syynä on pyynti eli metsästys ja laiton tappaminen. Tiivistetysti voidaan todeta, että susi on maassamme rauhoitettu eläin koko maassa ja koko vuoden, paitsi poronhoitoalueella se on rauhoitettu vain ajalla 1.4. - 31.10.

EU:n luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY) on luokitellut suden erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota tulisi suojella tiukin toimin (liite IV). Kyseisen luontodirektiivin 16 artikla ei sekään puhu mistään "häirikkösusista", vaan siitä, että merkittävien vahinkojen estämiseksi suden kohdalla voi tulla kyseeseen poikkeusmenettely. "Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä: b) erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseksi, jotka koskevat viljelmiä, karjankasvatusta, metsiä, kalataloutta sekä vesistöjä ja muuta omaisuutta."

Suotuisaa suojelun tasoa suden kohdalla ei luontodirektiivin mukaisesti varmasti edistetä niin, että susiamme ammutaan kaiken aikaa kymmenittäin vuodessa. Ja edelleen, luontodirektiiviin viitaten - merkittäviä suden aikaansaamia vahinkoja nimenomaan estetään ennakolta aidoin ja muin ennalta ehkäisevin toimin ja varautuen, eikä jälkikäteen vahingon tapahduttua susiamme ampuen.

Lue lisää

Aika huonosti pystyy metsästyskoiraa suojelemaan susilta. Juuri kuulin että,eilen oli kaksi sutta hyökänneet kaverini hirvikoiran kimppuun. Kaveri ei ollut kuin 200 metrin päässä koirasta ja susista.

Olivat iskeneet koiran säkään hampaansa ja kerenneet jopa syömään koiraa. Kaveri oli tajunnut tilanteen,huutanut,ampunut ilamaan ja juossut paikalle. Mutta eipä enää auttanut. Koira oli vainaa.

Nyt susien tappama koira oli 26. pienellä alueella. Tällä menolla suomesta loppuu pian metsästyskoirien käyttö. Kukapa sitten enää viitsii edes hirviä metsästää?? Mikään ei ole tyhmempää hommaa kuin hirvijahti ilman koiraa.

Antaa siis hirvikannan kasvaa rauhassa,alkaa taas tulemaan vainajia roitonaan maanteillä.

En todellakaan voi käsittää,miten joillekkin ihmisille voi sudet olla yhtäkkiä niin rakkaita??!! Joku jos todella voisi asiaa minulle perustella?? Saattaisin alkaa ymmärtämään.

Tuntuu että,ne ketkä näitä petoja tänne haluaa ei todellakaan ole vaarassa menettää mitään niiden takia. Enkä tosiaan ymmärrä miten on sudet muka niin uhanalainen laji että,niitä tarvii ihmisten kustannuksella kasvattaa?? Eikö tuolla rajan takana idässä ole tuhansia susia??
Niiden lisäksi,minulle ainakin riittää ne sudet mitkä ovat Korkeasaaressa.

Kyllä minun mielestä susikannasta päättäminen on aivan kansallinen asia. Nythän EU pakottaa suomen kasvattamaan näitä tuhoeläimiä.
Vaikka juuri vähän aikaa sitten,sattui yksi onneton karhu eksymään kolmanteen valtakuntaan. Heti se piti hengiltä saada kun oli niin vaarallinen otus. Täällä saa sitten sudet syödä rauhassa metsästäjien vaivalla kasvattamat ja kouluttamat perheenjäsenet.

Minusta ainakin sudet saa hävittää koko suomesta. Samoin kuin saksasta karhut.

Susien vihaaja.

susien aiheuttamat vahingot kun kanta lisääntyy. Ihmisen kimppuun eivät ole toistaiseksi käyneet, mutta mahdollista sekin on.

Totta tuo koirajuttu. Erityisesti suurikokoisten ja agressiivisten luonteen omaavien koirarotujen pitäminen lemmikkeinä. Saattaisi olla paikallaan harkita tiettyjen rotujen kohdalla luvanvaraisuutta.

Joskus mietityttää, mitä voisi tapahtua kun hento teinityttö kuljettaa tällaista narussa. Eipä taitaisi pystyä estämään jos saa päähänsä hyökätä vastaantulijan kimppuun.

tulevat kirjoitti:

susien aiheuttamat vahingot kun kanta lisääntyy. Ihmisen kimppuun eivät ole toistaiseksi käyneet, mutta mahdollista sekin on.

Totta tuo koirajuttu. Erityisesti suurikokoisten ja agressiivisten luonteen omaavien koirarotujen pitäminen lemmikkeinä. Saattaisi olla paikallaan harkita tiettyjen rotujen kohdalla luvanvaraisuutta.

Joskus mietityttää, mitä voisi tapahtua kun hento teinityttö kuljettaa tällaista narussa. Eipä taitaisi pystyä estämään jos saa päähänsä hyökätä vastaantulijan kimppuun.

Lue lisää

Kookaat koirat vaarallisia.
Kannatan isojen koirien pitoon,
poliisin antaman luvan perusteella.
Omistajan suoritettava ohjaaja koulutus.

Sukututkimusyhdistyksen tallentamissa kirkonkirjoissa susi johtaa noin 155-30. Koiran tappamissa on myös paljon merkintöjä villistä koirasta. Voi olla ettei ole pystytty varmentamaan sudeksi näitä.

laikaman kirjoitti:

Sukututkimusyhdistyksen tallentamissa kirkonkirjoissa susi johtaa noin 155-30. Koiran tappamissa on myös paljon merkintöjä villistä koirasta. Voi olla ettei ole pystytty varmentamaan sudeksi näitä.

Lue lisää

että suden tappamaksi merkitty lapsi onkin oikeasti ollut irtokoiran tappama.

Näsijärvinen kirjoitti:

että suden tappamaksi merkitty lapsi onkin oikeasti ollut irtokoiran tappama.

Pieni looginen analyysi paljastaa kyllä asiaa. Totuuteen näyttää pyrityn. Löytyy paljon myös metsään hävinneitä kuolinsyynä, ei ole ollut mitään pyrkyä niitä suden syyksi laittaa. Samoin löytyy vanhempien murhaamat, nälkään kuolleet jne... Susi koettin vitsauksena ja ehkä luojan kostona. Valtion ja seutukunnan kannalta suden tappamat olivat sivilisaatiolle häpeä. Ei silloin käyty nykyuisenkaltaisia propagandasotiakaan.

laikaman kirjoitti:

Sukututkimusyhdistyksen tallentamissa kirkonkirjoissa susi johtaa noin 155-30. Koiran tappamissa on myös paljon merkintöjä villistä koirasta. Voi olla ettei ole pystytty varmentamaan sudeksi näitä.

Lue lisää

kannattaa todellakin suhtautua hieman varauksella.
Jos Hiski-kannasta hakee sellaisia tapauksia, joissa todella kuolinsyyksi mainitaan "suden syömä" tai "suden kuoliaaksi repimä", niin ehkä silloin asiassa VOI olla todenperää.

Jos taas mukaan luetaan "vargbiten" eli sudenpurema, niin kuolinsyy on ollut joko vesikauhu, jäykkäkouristus tai joku muu tulehduksen aiheuttama syy. Ja pureman aiheuttanut eläin ei todellakaan ole tarvinnut olla susi, sillä "sudenpurema" käsitteenä tarkoitti ennen vanhaan juuri pureman aiheuttamaa tulehdusta.

Tuosta 155:stä voi näin ollen poistaa hyvin yli sata tapausta, jotka todennäköisimmin eivät kuvaa sutta tappajana vaan ns. taudin kuvaa.

Simo kirjoitti:

kannattaa todellakin suhtautua hieman varauksella.
Jos Hiski-kannasta hakee sellaisia tapauksia, joissa todella kuolinsyyksi mainitaan "suden syömä" tai "suden kuoliaaksi repimä", niin ehkä silloin asiassa VOI olla todenperää.

Jos taas mukaan luetaan "vargbiten" eli sudenpurema, niin kuolinsyy on ollut joko vesikauhu, jäykkäkouristus tai joku muu tulehduksen aiheuttama syy. Ja pureman aiheuttanut eläin ei todellakaan ole tarvinnut olla susi, sillä "sudenpurema" käsitteenä tarkoitti ennen vanhaan juuri pureman aiheuttamaa tulehdusta.

Tuosta 155:stä voi näin ollen poistaa hyvin yli sata tapausta, jotka todennäköisimmin eivät kuvaa sutta tappajana vaan ns. taudin kuvaa.

Lue lisää

Sitä paitsi 155 edellä oli painovirhe, tarkoitin 115. En tunne lainkaan Simon esittämää legendaa, eikä mitään uskomuksia kirkonkirjoista paljoa löydy. Tarkastelin asiaa hakemalla vesikauhua kuolinsyistä. Niitä löytyy ilman ja joitakin, joissa nimisarakkeessa oli maininta suden hyökkäyksestä ja tulehduksesta. Eli suden tili saattaa olla suurempikin. Koiran tiliin menevissä luultavasti on suurin osa vesikauhun aiheuttamia (galen hund,viller hund....). Meidän oloissa vesikauhun on silloin tainnut poikkeuksetta tuoda susi.

laikaman kirjoitti:

Sitä paitsi 155 edellä oli painovirhe, tarkoitin 115. En tunne lainkaan Simon esittämää legendaa, eikä mitään uskomuksia kirkonkirjoista paljoa löydy. Tarkastelin asiaa hakemalla vesikauhua kuolinsyistä. Niitä löytyy ilman ja joitakin, joissa nimisarakkeessa oli maininta suden hyökkäyksestä ja tulehduksesta. Eli suden tili saattaa olla suurempikin. Koiran tiliin menevissä luultavasti on suurin osa vesikauhun aiheuttamia (galen hund,viller hund....). Meidän oloissa vesikauhun on silloin tainnut poikkeuksetta tuoda susi.

Lue lisää

Kyllähän Varg biten Ruotsin kielessä automaattisesti tarkoittaa juuri siihen puremaan kuolemista, vesikauhusta sieltä löytyy omat nimensä kielellisille.

No on niitä nykyäänkin niitä hivenen syrjäisenpiä asuntoja ja onhan se kuultu että sudet on pyörineet pihapiirin läheisyydessä.
Kyllä lemmikkikoiratkin yleensä ilmottaa jos jotain erikoista lähistöllä tapahtuu, riippuu vaan miten omistaja siihen reagoi. Liekkö näitä jalostuksen tuotteita niin paljon suomessa? Ainahan varmasti häiriintyneitä (tai huonosti koulutettuja) koiria on.

mietiskelyä kirjoitti:

No on niitä nykyäänkin niitä hivenen syrjäisenpiä asuntoja ja onhan se kuultu että sudet on pyörineet pihapiirin läheisyydessä.
Kyllä lemmikkikoiratkin yleensä ilmottaa jos jotain erikoista lähistöllä tapahtuu, riippuu vaan miten omistaja siihen reagoi. Liekkö näitä jalostuksen tuotteita niin paljon suomessa? Ainahan varmasti häiriintyneitä (tai huonosti koulutettuja) koiria on.

Lue lisää

Toki nykyäänkin, mutta on enenpi varmaan ennen. Eihän "villieläin" ei rajoja tunne, ellei aitoja ole. Ja läheisyydessä on eri asia, kuin pihapiirissä.
Mitä tulee lemmikkikoiran "ilmoittamiseen", ymmärtämys on "unohtunut" taito, vaikka asutaan metsän keskellä ja "ollaan olevinaan"

Tiedä häntä tarkaa määrää, mutta taanoinhan pentutehtailu saksanpaimenkoiran kanssa muistuu ensinmäisenä mieleen. Ja eiköhän muutama vuosi sitten koira tappanut täysi-ikäisen naisenkin ???? Ja varmaan muitakin vähältäpiti tapauksia löytyy useampia.


Ei ole koiraa karvoihin katsomista.

Kyllähän sitäkin lienee esiintynyt.Mutta milloin tulee se päivä että susi jälleen hyökkää jonkun lapsen tai jopa aikaisen kimppuun,tämän myönsi Riku Lumiarokin.Sen jälkeen jännä katsoa mikä taho ottaa asiasta vastuun,vai meneekö tilastoharhana.Selitetään jälleen joku ihmeellinen syy miksi susi hyökkäsi.