Tulivuori

Siitähän se alkoi,sydän yössä valvoi.
Tunne syvällä,sisällä.
Syvät uinuvat onkalot,alkoi liikehtiä.
Täytti suunnattomalla voimallaan.

Kuin tulivuori vavahtelee paikoillaan.
Niin,koko olemus,oli suuren voiman alla.
Vasten tyynyä valui kuumaa laavaa.
Sekavin sanoin,yöhön huusin.

Kuolemako,näin tuut,rajuin ottein.
Tahdot murskata elämää kantavan,
kauniin rakkauden otteen?

Sitä vielä pyysin,anna aikaa.
Anna aikaa,meidän rakkaudelle.

Tulivuoren lailla syöksyi tulta ja laavaa.
Kaikki ,nuo pettymysten ,ikävät muistot.
Pitkä ikävä,tuo suuri suunnaton meri kiehui.
Liikkeelle lähti patoutuneet monet
pettymyksen ,syvät tunteet.

Öinen taivas,tähtitaivas ,kaiken tuon näki.

Aamu ,kun valkeni,kyyneleet tyynylle,
oli kuivuneet.
Sydämessä,syvä rauha,ei enää kiehu
tulivuoren laava.

Pienen ihmislapsen sisällä ihmettä.
Sielä voi herätä nukkua tulivuori.

Kun sen aika tulee,ei sitä estää voi.
Se ottaa yliotteen,alleen peittää kaiken.