eli vaimo erosi minusta joku aika sitten ja sovittu tapaamiset.vaan kun menen hakemaan tyttöä tämä kieltäytyy totaallisesti ja menee sänkyn alle piiloon ja huutaa!!!voinko kantaa autoon??ei tunnu kuuntelevan puhetta ja äitinsä ei paljon auta asiaa...syy miks ei kait tule johtuu siitä että äitinsä valittaa asioita tytön kuullen ja saannut sen käsityksen et koko ero oli minun syytä..tyttö 10v. mikä avuksi?olen jo kaksi kertaa jättännyt kotiin..mutta ei tilanne parane enenkun joudutaan olee kahdestaan..
tyttö ei halua tulla luokseni..mitä teen?
outo tilanne
151633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voisiko sinun vanhempasi tulla mukana lapsen hakutilanteeseen? Entä muu sukulainen? Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että lapsesi ei niinkään vierasta sinua vaan tätä uutta tilannetta ja vaikka sinusta näyttää siltä, että hän on "äidin puolta" niin todennäköisesti lapsi kuitenkin on vain tottunut kotiinsa!
Et saa antaa itsesi jäädä unohduksiin, isäksi joka ottaa yhteyttä vain joskus. Kun tarpeeksi usein tulet torjutuksi, on tuo vaara ilmeinen. Älä anna sen tapahtua. siksi harkitse ottaa mukaasi joku muu ihminen, joka on lapselle tuttu ja rakas. Tai edes läheinen.
asia on niin että vaimo muutti pois meidän kodista, joten koti on lapselle tuttu.myös exän kanssa kasvatuksessa eroja mikä tekee sen että exsän luona saa tehdä mitä haluaa..joten kun isä komentaa niin se on huono homma.
Jos tytär jo 10:n vuotias, voinee jo hänenkin näkemystä asiaan kuulla?
Järjestäkää tapaaminen jonkun puolutteemoman ja asiallisen, jokaista osapuola ymmärtävän henkilön kanssa, jossa JOKAINEN voi kantansa esille tuoda!
Kyllä täysin ammattinsa osaava immeinen (lapsipsygologi) ongelman esille saa. Ja siitä asiaa eteenpäin rakentaa.
Ihan kuin kymmenvuotiasta ei olisi mahdollista aivopestä. Vaikea tilanne jos äiti tahallaan pilaa lapsen suhteet toiseen vanhempaan.
Kerta äiti ei mitenkään auta asiassa ja vielä syylistää sinua lapselle, tulos on kuvatunlainen.
Kun lapselle on "toitotettu" vain sitä yhtä totuutta, pitänee kolmannen osapuolen, eli lastensuojelun tahi vastaavan tulla mukaan, "esittämään" oma mielipiteensä ja toimia tuomarina/juontajana lapsen eroprosessissa, joka on kesken näemmä.
Ota toki seuraaviin lapsen hakureissuille "todistaja" jota voit tarvittaessa käyttää, mieluusti ei uusi kumppani/ystävätär.
Tuolla asetelmalla (lapsi on manipuloitu pelkäämään isäänsä) ei kai mitään voita menemällä lastensuojeluun. Valitettavasti näyttää siltä, että kyseessä on taaaas yksi tuhanista naisista, jotka ovat manipuloineet ja kuhisteleet lapselle tämän isää ja isää koskevista seikoista. Klassinen "O. Koski" - tilanne.
kiitos vinkeistä..täytyy ottaa yheyttä johonkin tahoon.
Meillä oli eron jälkeen aika saanlainen tilanne. Poika huusi kun syötävä kun isänsä tuli häntä hakemaan. Todellakaan ei kyse ollut manipuloinnista tai mustamaalauksesta. Olen aina varonut etten mitään negatiivista isästä sano. No yhdessä sovittiin että ei pakoteta poikaa. Koskaan ei kyllä kotiin jäänyt. Keittelin exälle kahvit ja "rupateltiin" (vaikka luoja tietää se ei ollut helppoa) niin ennen pitkää poika tuli huoneestaan ja alkoi kysellä että koskas lähdetään. Tilanne on lapselle uusi ja hänestä saattaa ehkä tuntua että joutuu valitseaan vanhemmistaan.
viesti järjellä, ei tunteella???
Meillä meni ihan samoin. Enkä todellakaan ollut tehnyt mitään, mikä olisi aiheuttanut tuon tilanteen. Päinvastoin, "siivosin"ex:än mokia ja tuottamia pettymyksiä ottaen syyt niskoilleni ettei lapsi olisi alkanut vältellä isäänsä.
Tollasessa vaiheessa, kun lapsi selvästi kieltäytyy, siellä on oltava joku syy, miksi kokee noin. Ja jos vanhemmat eivät itse saa suutansa sen verran auki että pystyisivät jakamaan näkemyksiään ja miettimään keskenään, millä avata tilanteen solmun, on onneksi olemassa ulkopuolisia auttavia tahoja. Kaikki asiat eivät ratkea ihan itsekseen hieman vaivaa näkemättä, ja lapsen pienessä mielessä voi liikkua mitä vain. Välillä ei tarvita kuin muutama peruttu lupaus peräkkäin, ja lapsi voi kokea että luottamus oli sitten siinä.
10 vanha tyttö, ja olen sitä mieltä että jos tämän ikäinen ei halua tavata isäänsä, ei häntä ainakaan väkisin pakottamalla ja raahaamalla voi pakottaaa niin tekemään. Kyllä omani on ainakin jo niin kehittynyt ja varma mielipiteistään, että olisi loukkaus pakottaa mihinkään tällaiseen. Kai hänellä jokin syy on, jos tarvitsee omaa isää mennä SÄNGYN ALLE PIILOON. Ei ole normaalia käytöstä, vaan jotain on pahasti pielessä. Miten komennat lastasi, osaatko keskustella hänen kanssaan asioista, vaan käytätkö määräysvaltaa surutta? Kyllä kai lapsellakin on tunteet ja mielipiteet.
Kuinka käyttäydyit erotilanteessa, mies? Onko lapsella syytä pelätä sinua? Sillä käytöksestä päätellen hän pelkää.....Mieti.
emme ole päässeet kertaakaan selvittämään tytön kanssa tilannetta koska, ei ole ollut mahdollista...samaa mieltä siitä että 10vlla on jo tietty oma mielipide asioihin.mutta jos äitinsä mielestä lattialla voi vaatteet lojua (lapsen)niin minun mielestä ne kuuluu naulakkoon tai jos jakkipala on syöty se kuuluu roskiin eikä pöydälle tai lasten nukkumaan meno on viimeistään klo 10 niin ex eri mieltä niin kumpaakohan se lapsi uskoo??ja ero tilantessa en päässsyt lapsille sanomaan sanaakaan koska vaimo oli viennyt lapset sukuloimaan siksi aikaa.koko ero oli minulle yllätys.tähän joku tietysti et niin varmaan ,mutta se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta.minun mielestä lapsen "Pelko" johtuu siitä että isän luona on tietyt säännöt ja niitä joutuu noudattaa..pojan kanssa näitä ongelmia ei ole..elämäni on heittännyt totaallisen kuperkeikan.kiitos kaikkille vastanneille.
Kyllä se vaan on nyt niin ettei 10-vuotiaat vielä itse päätä menevätkö vai eivät, kyllä se on vanhempien tehtävä päättää.
Oikein mitään neuvoa en alkuperäiselle osaa antaa, mutta missään nimessä hänen ei kannattaisi luovuttaa sillä se olisi heitteillejättö.
voi mitään neuvoa, kun ei tiedä vanhempien erosta mitään. Liittyikö siihen henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne. Oma lapseni ei ainakaan isäänsä näkisi, jos fyysistä väkivaltaa olisi ollut. Paitsi valvojan kanssa, koska laki määrää. Muuten ei ikinä.
Mutta normaalia ei ole että tyttö menee piiloon sängyn alle kun isä tulee hakemaan. Ehkä olisi syytä mennä selvittämään sossuun, miksi tytön pitää piiloutua. 10v on jo tarpeeksi vanha sanomaan asioihin mielipiteensä. 11v oma tyttöni on jo esimurkkuikäinen. Ei enää ihan lapsi. Watuttaa tämä lasten ainainen aliarviointi. Aikuiset päättää. Niin tietysti ja monesti lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Ajavat omia etujaan. Katsoisin kyllä peiliin, jos lapseni täytyisi piiloon mennä, kun minut näkisi...
neuvomassa ja ihmettelmässä.
Eikö tarkoitus ole katsoa lapsen etu.
lapselle on etu jos äiti ja isä ovat samalla viivalla huoltoasioissa.
Eli yksityiselle perheneuvojalle
joka erikoistunut myös lapsiin
aika ja sitä kautta solmua purkamaan.
Lapsi tulossa murrosikään
joten siinä tarvitaan monesssa paikassa
kahta huoltajaa ja "hoivaajaa"
Ja lapsi voi olla tosi onnellinen jossakin vaiheessa
jos isäkin mukana hänen elämänsä poluilla.