L-koodin

Ei se, että pitää L-koodista tarkoita, ettei olisi omaa elämää ja ettei siitä saisi keskustella... meitä on niin moneen junaan.

Meitä on monia, niin lesboja kuin heteroitakin, jotka ihan oikeasti pidämme L-koodia maailman parhaana Tv-sarjana, vaikka meillä on omat onnelliset, pitkäaikaiset parisuhteet, ystäviä, korkea koulutus, ura, harrastuksia jne. Saamme omasta vaiherikkaista, tasapainoisista ja onnellisista elämistämme huolimatta (tai juuri niistä syistä) L-koodista suuria elämyksiä ja viihdettä. Syitä on monia, enkä ala niitä nyt tässä luetella.

Minusta on todella pikkumaista, lapsellista ja sivistymätöntä pikku snobismia antaa halveksuvia kommentteja, jos joku haluaa keskustella L-koodista ja sen antamista elämyksistä. Tämä keskustelupalsta on tarkoitettu kaikille lesboille ja lesboelämästä kiinnostuneille ja täällä saa keskustella mistä haluaa (hyvän maun ja sääntöjen rajoissa).

Jos et itse katso kyseistä sarjaa, niin ok. Älä katso. Jos et itse halua keskustella kyseisestä sarjasta, niin ok. Älä keskustele. Hyppää L-koodi threadien yli ja keskustele niistä asioista, jotka kiinnostaa.

Henkilökohtaisesti pidän yli kaiken L-koodista ja seuraan myös muutamaa muuta draamaa ja komediaa. Vataavasti en voi sietää esim. Aki Kaurismäen elokuvia tai vaikkapa uutta Lost-sarjaa, mutta minua ei häiritse yhtään, jos joku saa niistä suuria elämyksiä ja haluaa niistä keskustella.

Suvaitsevaisuutta, kansalaiset.

tykkään L-koodista kirjoitti:

Ei se, että pitää L-koodista tarkoita, ettei olisi omaa elämää ja ettei siitä saisi keskustella... meitä on niin moneen junaan.

Meitä on monia, niin lesboja kuin heteroitakin, jotka ihan oikeasti pidämme L-koodia maailman parhaana Tv-sarjana, vaikka meillä on omat onnelliset, pitkäaikaiset parisuhteet, ystäviä, korkea koulutus, ura, harrastuksia jne. Saamme omasta vaiherikkaista, tasapainoisista ja onnellisista elämistämme huolimatta (tai juuri niistä syistä) L-koodista suuria elämyksiä ja viihdettä. Syitä on monia, enkä ala niitä nyt tässä luetella.

Minusta on todella pikkumaista, lapsellista ja sivistymätöntä pikku snobismia antaa halveksuvia kommentteja, jos joku haluaa keskustella L-koodista ja sen antamista elämyksistä. Tämä keskustelupalsta on tarkoitettu kaikille lesboille ja lesboelämästä kiinnostuneille ja täällä saa keskustella mistä haluaa (hyvän maun ja sääntöjen rajoissa).

Jos et itse katso kyseistä sarjaa, niin ok. Älä katso. Jos et itse halua keskustella kyseisestä sarjasta, niin ok. Älä keskustele. Hyppää L-koodi threadien yli ja keskustele niistä asioista, jotka kiinnostaa.

Henkilökohtaisesti pidän yli kaiken L-koodista ja seuraan myös muutamaa muuta draamaa ja komediaa. Vataavasti en voi sietää esim. Aki Kaurismäen elokuvia tai vaikkapa uutta Lost-sarjaa, mutta minua ei häiritse yhtään, jos joku saa niistä suuria elämyksiä ja haluaa niistä keskustella.

Suvaitsevaisuutta, kansalaiset.

Lue lisää

En vain ymmärrä tuota analysoimista ja keskustelua henkilöiden ajatuksista tai edesottamuksissta. Henkilöiden joita ei oikeasti edes ole olemassa!

Ymmärrän sen että keskustellaan siitä että juonikäänne oli mielenkiintoinen, joku näyttelijä näyttää hyvältä, joku sopii hyvin rooliinsa, jokin kohtaus oli tehty hyvin/huonosti jne..

Mutta kun ruvetaan puhumaan sarjan henkilöistä kuin ne olisivat ne olisivat todellisuutta...?

Kuten että sen ja sen pitäisi olla yhdessää, tai se ja se ei kyllä yhtään sovi sille ja mitäköhän sekin ajattelee ja miten se ei muka tajua että se toinen juonii tätä ja tota!..ööh..?

...Käsikirjoituksen vuoksi?

Amerikassa mm. jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee että sarjan henkilöt on sellaisia tosielämässäkin, vaahdotaan että tuon ja sen pitäisi saada toisensa! juu, varmasti, mutta sittenhän juoni ja jännite katoaisi...

Ehkä mä olen sitten jotenkin vajaa, mut mä ajattelen asian näin..

Otan fiktion fiktiona, ja keskitän tarmoni mieluummin oikeisiin ihmissuhteisiin ja niiden puimiseen ja vaalimiseen..

Ja pyydän anteeksi.
Jokainen tietysti tavallaan, eihän se ketään satuta, eikä tarkoitukseni ollut loukata. En vain ymmärrä..

mikä tahansa kirjoitti:

En vain ymmärrä tuota analysoimista ja keskustelua henkilöiden ajatuksista tai edesottamuksissta. Henkilöiden joita ei oikeasti edes ole olemassa!

Ymmärrän sen että keskustellaan siitä että juonikäänne oli mielenkiintoinen, joku näyttelijä näyttää hyvältä, joku sopii hyvin rooliinsa, jokin kohtaus oli tehty hyvin/huonosti jne..

Mutta kun ruvetaan puhumaan sarjan henkilöistä kuin ne olisivat ne olisivat todellisuutta...?

Kuten että sen ja sen pitäisi olla yhdessää, tai se ja se ei kyllä yhtään sovi sille ja mitäköhän sekin ajattelee ja miten se ei muka tajua että se toinen juonii tätä ja tota!..ööh..?

...Käsikirjoituksen vuoksi?

Amerikassa mm. jotkut ihmiset oikeasti kuvittelee että sarjan henkilöt on sellaisia tosielämässäkin, vaahdotaan että tuon ja sen pitäisi saada toisensa! juu, varmasti, mutta sittenhän juoni ja jännite katoaisi...

Ehkä mä olen sitten jotenkin vajaa, mut mä ajattelen asian näin..

Otan fiktion fiktiona, ja keskitän tarmoni mieluummin oikeisiin ihmissuhteisiin ja niiden puimiseen ja vaalimiseen..

Ja pyydän anteeksi.
Jokainen tietysti tavallaan, eihän se ketään satuta, eikä tarkoitukseni ollut loukata. En vain ymmärrä..

Lue lisää

Ehkäpä suhteessa L-koodiin paljastuu perinteisesti miehisten putkiaivojen ja naisellisten tippaleipäaivojen ero. Olen pannut merkille, että pääsääntöisesti L-koodia (ja etenkin Bette&Tina tarinaa) rakastavat, seuraavat ja antaumuksella analysoivat keski-ikäiset, koulutetut femme-lepakot sekä keskimääräistä avarakatseisemmat 30-50 vuotiaat heteronaiset. Eli yleensä tippaleipäaivoilla varustetut naiset, jotka muutenkin mielellään ylianalysoivat henkevästi ihmisuuhdeasioita ja ympäröivää maailmaa.

Vastaavasti L-koodista (ja muistakin ihmissuhdesarjoista) pitävät vähemmän (tai ei ollenkaan) suht koulutetut, ei niin naiselliset (ei välttämättä ihan butch) lesbot. Vähän koulutetut butch-lesbot taas pitävät L-koodista, koska katsovat sitä vähän kuin heteromiehet: ihailevat kauniita naisia, mutta eivät oikein jaksa innostua, eivätkä aina edes ihan ymmärrä juonikuvioita - puhumattakaan siitä syvällisemmästä ja taiteellisemmasta puolesta. Kaikki, etenkin kaksi jälkimmäistä ryhmää, laittaisin putkiaivoryhmään. Sarja nähdään liian yksioikoisesti, ei osata katsoa pintaa syvemmälle, ei ymmärretä taiteen elämyksellistä puolta. Juonikin nähdään tästä syystä liian yksioikoisena ja pinnallisena (ensin ne tekee sitä ja sitten ne tekee sitä, ja sitten toi teki tolle noin...).

Tippaleipäaivot näkevät pintaa syvemmälle, kokevat elämyksiä usealla eri tasolla (ei kauniit ihmiset, kauniit maisemat ja hyvä musiikki tarkoita sitä, että tarina olisi pinnallinen). Siksi sarjassa riittää analysoitavaa. Ei kukaan (ei edes tippaleipäaivo) jaksa analysoida tylsää, mitäänsanomatonta ja pinnallista sarjaa.

Ja kyllä suomessakin (eikä vain jenkeissä) on ihmisiä, jotka luulevat, että tv-sarjojen hahmot ovat sellaisia tosielämässäkin. Valitettavasti.
Mutta tässä ei nyt ole kyse siitä, enkä usko että tuolla edellisen kommentin kirjoittajallakaan on kyse siitä. Minä seuraan sarjaa mm. siksi, että nautin loistavista näyttelijäsuorituksista, hyvistä ohjaajista ja käsikirjoittajista. Ja ymmärrän kyllä fiktion ja faktan eron. Taiteesta voi silti saada hienoja elämyksiä.

L-koodista. En sano että se olisi huono, ei vaan ole mun makuun...

Elämä on laiffii, niin se suuri filosofi, Matti Nykänen, sanoi. Toi on luultavasti älykkäintä mitä hän on sanonut! ;-)

Tinni-Tunni

et ole tainnut ymmärtää L-koodin ydintä. Ei kukaan järkevä ihminen ajattele noin yksioikoisesti. Siis, että joku on pahis ja joku hyvis. Sarjassa, ja nimenomaan Bette/Tina tarinassa, kuvataan syvällisesti ihmissuhteen monitasoisuutta ja monivivahteikkuutta. Tällaisiahan ihmiset ovat! Välillä olemme hyviä, rakastavia, lojaaleja, kumppaniamme myötä- ja vastamäessä tukevia ihmisiä, ja välillä meissä pääsee piru irti. Pitkässä ihmissuhteessa peilaamme, muutumme ja kasvamme jatkuvasti. Välillä rimnnakkain yhteen suuntaan, välillä hieman erisuuntiin. Aina kasvu ei tapahdu samanaikaisesti ja välillä itse kukin meistä kokee "kasvukipuja", joko omia tai puolison. Eri ihmiset reagoivat elämän eri ylä- ja alamäkiin eri tavoin. Välillä satutamme, tahdoimmepa tai emme, eniten juuri sitä ihmistä, jota eniten rakastamme.

Tina ja Bette ovat molemmat ihania, välillä toinen satuttaa toista enemmän kuin toinen. Elämä on aaltoliikettä. Mutta tärkeintä on kuitenkin rakkaus, joka nousee kuin aurinko aina pimeimmänkin yön jälkeen. Tina ja Bette, ikuista rakkautta!

P.S. Minäkin muuten olen jo kolmannen tuotantokauden jaksoissa :)

Kira kirjoitti:

et ole tainnut ymmärtää L-koodin ydintä. Ei kukaan järkevä ihminen ajattele noin yksioikoisesti. Siis, että joku on pahis ja joku hyvis. Sarjassa, ja nimenomaan Bette/Tina tarinassa, kuvataan syvällisesti ihmissuhteen monitasoisuutta ja monivivahteikkuutta. Tällaisiahan ihmiset ovat! Välillä olemme hyviä, rakastavia, lojaaleja, kumppaniamme myötä- ja vastamäessä tukevia ihmisiä, ja välillä meissä pääsee piru irti. Pitkässä ihmissuhteessa peilaamme, muutumme ja kasvamme jatkuvasti. Välillä rimnnakkain yhteen suuntaan, välillä hieman erisuuntiin. Aina kasvu ei tapahdu samanaikaisesti ja välillä itse kukin meistä kokee "kasvukipuja", joko omia tai puolison. Eri ihmiset reagoivat elämän eri ylä- ja alamäkiin eri tavoin. Välillä satutamme, tahdoimmepa tai emme, eniten juuri sitä ihmistä, jota eniten rakastamme.

Tina ja Bette ovat molemmat ihania, välillä toinen satuttaa toista enemmän kuin toinen. Elämä on aaltoliikettä. Mutta tärkeintä on kuitenkin rakkaus, joka nousee kuin aurinko aina pimeimmänkin yön jälkeen. Tina ja Bette, ikuista rakkautta!

P.S. Minäkin muuten olen jo kolmannen tuotantokauden jaksoissa :)

Lue lisää

Tota, se on vaan telkkarisarja ja siis fiktiota eli näytelmä eli ei siis totta.

Kauhean helposti voidaan tehdä näytelmä, jossa yleisö saadaan esimerkiksi asettumaan tietyn roolihahmon puolelle. Mutta yhtä helppoa on myös kääntää asetelma ja viedä yleisö mukana. Tämän ilmiön, sen toisen puolen ainakin, voi hyvin nähdä myös tosielämässä, kun ihmisistä tehdään syntipukkeja tai muuten vaan esitetään asiat tietystä näkökulmasta.

Olen kun kolmannen kauden jaksoja olen vahdannut ja muutenkin..

sama kirjoitti:

Tota, se on vaan telkkarisarja ja siis fiktiota eli näytelmä eli ei siis totta.

Kauhean helposti voidaan tehdä näytelmä, jossa yleisö saadaan esimerkiksi asettumaan tietyn roolihahmon puolelle. Mutta yhtä helppoa on myös kääntää asetelma ja viedä yleisö mukana. Tämän ilmiön, sen toisen puolen ainakin, voi hyvin nähdä myös tosielämässä, kun ihmisistä tehdään syntipukkeja tai muuten vaan esitetään asiat tietystä näkökulmasta.

Lue lisää

..tietenkin, että kyseessä on vain televisiosarja!

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että on helppoa tehdä näytelmä, jossa katsojat saadaan jonkin hahmon puolelle ja sitten käännetään asetelma ja saadaankin katsojat jonkin toisen hahmon puolelle. Samaa mieltä olen myös siitä, että saman ilmiön voi nähdä myös tosielämässä.

Mutta tämähän osittain asiani ydin olikin, en ehkä muotoilluit asiaa tarpeeksi selvästi. Sarja kuvaa todella hyvin ja syvällisellä tasolla ihmismieltä ja ihmisten raadollista toimintaa, tahallista tai tahatonta, rakkaussuhteissa.

Mutta en usko, että tarkoitus on ollut näyttää välillä Bette pahiksena ja välillä Tina pahiksena tai saada katsojat vuorotellen jomman kumman hahmon taakse tms., vaan kuvata nimenomaan kahta raadollista ihmistä rakkaussuhteessa hyvine puolineen ja huonoine puolineen.

mieltä kirjoitti:

Olen kun kolmannen kauden jaksoja olen vahdannut ja muutenkin..

hyvä otsikko tuo tuossa aiemmin; totta kai kaikki on vain tv-sarjaa?! Miksi niitä sitten katsottaisiin, ellei osittain fiktiiviseksi mutta osittain todelliseksi peilaamiseksi omaa elämää kohtaan. Itse olen jo saanut haukkuja siitä, etten ole seurannut tätä L-Koodi-sarjaa alusta saakka, mutta voin kai silti samaistua siihen omalta osaltani? Nyt satun vaan olemaan Betten ja Tinan puolella, ja voisin asettua Tinan osaan, koska jos itse olisin kahden noin hyvän näköisen bruneten kanssa kolmiodraamassa, niin... No, se siitä, mutta tulevissa jaksoissa odottelen kuitenkin ko. kolmikon stooreja, ja ihan viihteen muodossa. "Lepakkoaihetta" käsittelevää sarjaa ei tietenkään sopine ottaa viihteenä tai opetuksena, kuten monia muita... fyysinen ja seksuaalinen tasa-arvo toteutunee joskus kahdenkymmen vuoden päästä...