Mieheni Matias kuoli muutama kuukausi sitten auto-onnettomuudessa. Erovaiheessa oltiin jo silloin, mutta rakastin häntä todella ja suru on ollut kovaa...Meillä on 3 yhteistä lasta, Mikael,Mikko ja Miina. Esikoisemme Miina on 11, Mikael on 8 ja kuopus, Mikko on 4-vuotias. En tiedä miten kertoisin Mikolle, että hei isi on poissa, vaikka hautajaisissakin oltiin.Mikko luulee, että isä on työmatkalla ja olen yrittänyt selittää että isi on taivaassa, mutta poika ei ymmärrä. Mikä neuvoksi? En halua, että hän isona sanoo: "Äitini ei kertonut isäni kuolleen".
miten kertoa...??
Alissa
14
1177
Vastaukset
- minna
sinä kerrot kuinka asiat ovat, sillä tulet katumaan sitä, ettet ollut rehellinen, kerrot mitä on tapahtunut, otat vaikka yhteyttä perheneuvolaan, jos et kestä itse sitä tilannetta, sinulla on paljon apua tarjolla otat vain luurin käteen ja tilaat ajan, siellä neuvotaan kaikki mitä haluat tietää.
- Tuleva äiti
Ensin haluaisin hieman lohduttaa sinua, jos vain pystyn. Vaikka tämä tuntuu tällä hetkellä uskomattomalta asialta, mutta aika parantaa haavat ja toivon, että sinulla ja lapsillasi on jokainen seuraava pv aina hieman edellistä parempi. Uskon, että miehesi myös haluaisi teidän olevan mieluummin pää pystyssä kuin surullisia.
Sitten kysymykseesi. Tee lastesi kanssa jotain konkreettista, josta he muistavat isänsä. Surutyön aktiivinen tekeminen, tapahtuneen kohtaaminen "silmästä silmään" nopeuttaa surusta pois pääsyä. Varmasti löydät sellaisen paikan, jossa olitte miehen kanssa yhdessä. Menkää sinne, vaikka kuinka tekisi kipeää. (Puhun tässä omasta kokemuksesta ja lisäksi olen myös opiskellut psykologiaa). Itke lasten edessä, jos itkettää. Eivät lapset saa siitä traumaa, että äiti itkee. Siten he ymmärtävät, että äitiä todella painaa jokin asia.
Sinun vanhemmat lapsesi tajuavat asian helpommin kuin nuorin kuten itse sanoit. Nuoremmalle voit alkaa kertomaan taivaasta ja kuinka enkelit tulivat hakemaan isän sinne. Kerro, ettei isä enää tule teille, koska hän on niin kaukana, taivaassa ja siellä hänen on kiva olla. Kaikki ovat taivaassa kilttejä toisilleen.
Käykää myös haudalla ja jutelkaa isästä, niin että jokainen saa tehdä oman surutyönsä, mutta silti yhdessä saaden tukea toisiltaan. Jokainen lapsi voisi vaikka viedä oman pikkutervehdyksensä isälle (kirje, kukkia tai vaikka lelu).
Tämä saattaa kuulostaa karmivalta, mutta jos asiasta ei puhuta ja jokainen suree itsekseen itkien itsensä uneen, surutyö kestää kauemmin.
Toivotan teille kauniita yhteisiä hetkiä elämässä. - kulua
Mikko on vielä liian nuori, jotta hän ymmärtäisi, että kuolema on lopullista. Siksi hän kuvittelee isän tulevan kotiin. Menee vielä n. vuosi, enenkuin hän alkaa tajuta kuoleman lopullisuuden. Älä tässä vaiheessa tee muuta kuin vastaat hänen kysymyksiinsä rehellisesti. Kun hän kysyy, koska isä tulee kotiin, sanot, ettei isä enää tule, koska hän on taivaassa.
Kunhan Mikolle ikää tulee lisää, voit kertoa muuta kuolemaan liittyvää. - Deba
Kokemuksesta:
-Ole rehellinen, sano että Isä on kuollut ja ei enää palaa
-Ota lapset hautajaisiin !! tämä antaa heillä jotain konkreettista
-Puhu asiasta avoimesti lasten kanssa, lapset ymmärtävät loppujen lopuksi aika paljon asiota - emppu
kertomaan omalle nuorimmaiselle että hänen veljensä on kuollut.....
meillä puhuttiin taivaaseen menosta ja siitä että tonyn(vanhin poikani joka siis kuoli)ruumis oli lahotalo joka ei kestänyt enää vaan hajosi ja tonysta on tullut enkeli joka pitää meistä huolen..se helpotti nuorimmaistani.aina välillä tulee aikoja kun meillä kysellään että miksi ja selitän joka kerta saman asian...kun jaksaa jankuttaa ja puhua se helpottuu....meillä saatetaan puhua enkelistämme joka tunti jotain niin meillä tämä on saatu hoidetuksi...tsemiä ja otan osaa sinun menetyksellesi..- Hölkimö
Eiks vois kertoa asiat niin kuin ne on eikä sepittää mitään paskaa. Nyt se pikkujätkä jossain luulee että hänkin on vain lahotalo ja loikkaa kerrostalon katolta vahingossa mun uuden auton päälle. Eiks voi kertoa jotain vaikka esim Vaihtoi hiippakuntaa, Päästi kylmänpierun, Heitti veivinsä nurkkaan,Liittyi suorasääristen yhdistykseen ja jne. Eikä mitään vaikeasti tajuttavaa lahojuttuja enkelivaahdolla. Natiainen vanhenee ja tajuaa elleivät vanhemmat ole sisaruksia että taas häntä kusetettiin......
- emppu
Hölkimö kirjoitti:
Eiks vois kertoa asiat niin kuin ne on eikä sepittää mitään paskaa. Nyt se pikkujätkä jossain luulee että hänkin on vain lahotalo ja loikkaa kerrostalon katolta vahingossa mun uuden auton päälle. Eiks voi kertoa jotain vaikka esim Vaihtoi hiippakuntaa, Päästi kylmänpierun, Heitti veivinsä nurkkaan,Liittyi suorasääristen yhdistykseen ja jne. Eikä mitään vaikeasti tajuttavaa lahojuttuja enkelivaahdolla. Natiainen vanhenee ja tajuaa elleivät vanhemmat ole sisaruksia että taas häntä kusetettiin......
että mun ois pitäny sanoa 5 vuotiaalle pojalleni et sun veljes vaan heitti lusikan nurkkaan .....tai vaihtoi hiippakuntaa?????*onkos sulla järkee vai ei*....toivon ettei sun tartte koskaan kertoo lapsilles tai kellekkään muulle et joku teijän läheinen on kuollut.....sille raukalle jäis ikuiset traumat....
- enkeli
emppu kirjoitti:
että mun ois pitäny sanoa 5 vuotiaalle pojalleni et sun veljes vaan heitti lusikan nurkkaan .....tai vaihtoi hiippakuntaa?????*onkos sulla järkee vai ei*....toivon ettei sun tartte koskaan kertoo lapsilles tai kellekkään muulle et joku teijän läheinen on kuollut.....sille raukalle jäis ikuiset traumat....
älä välitä tuosta kirjoittajasta.
minulle kaikki pois menijät ovat tällä hetkellä enkeleitä, ja niin minä kerron myös lapselleni hänen veljestään, hän on enkeli.
Otan osaa kaikkien suureen menetykseen.
Suru
Anna surun tulla,
kun on surun aika.
Suru hiljentää,
suru syventää.
Anna itkun tulla,
kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla,
kun on sillä aika.
Kaipaus kolkuttaa,
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla,
isä rakastaa. - maikku
Hölkimö kirjoitti:
Eiks vois kertoa asiat niin kuin ne on eikä sepittää mitään paskaa. Nyt se pikkujätkä jossain luulee että hänkin on vain lahotalo ja loikkaa kerrostalon katolta vahingossa mun uuden auton päälle. Eiks voi kertoa jotain vaikka esim Vaihtoi hiippakuntaa, Päästi kylmänpierun, Heitti veivinsä nurkkaan,Liittyi suorasääristen yhdistykseen ja jne. Eikä mitään vaikeasti tajuttavaa lahojuttuja enkelivaahdolla. Natiainen vanhenee ja tajuaa elleivät vanhemmat ole sisaruksia että taas häntä kusetettiin......
Tän viestin kirjottajan täytyy olla jokseenkin mieleltään sairas...melkein parempi jättää kirjottelematta tänne jos pienestä päästä ei irtoa mitään asiaa. Alkuperänen keskustelunaihe oli kuolema ja siitä kertominen lapselle,aiheena melko arka joten eihän nyt sentään mennä leikkiä laskemaan vakavista aiheista.Osoittaa kyllä kirjoittajan kypsymättömyyden.Että ihan vaan vinkiksi,täällä on muita palstoja olemassa teineille ja muuten pienipäisille ihmisille.
- Jebulis
maikku kirjoitti:
Tän viestin kirjottajan täytyy olla jokseenkin mieleltään sairas...melkein parempi jättää kirjottelematta tänne jos pienestä päästä ei irtoa mitään asiaa. Alkuperänen keskustelunaihe oli kuolema ja siitä kertominen lapselle,aiheena melko arka joten eihän nyt sentään mennä leikkiä laskemaan vakavista aiheista.Osoittaa kyllä kirjoittajan kypsymättömyyden.Että ihan vaan vinkiksi,täällä on muita palstoja olemassa teineille ja muuten pienipäisille ihmisille.
on ensimmäinen asia ja vastattava kysymyksiin sitä mukaa kun lapselta kysymyksiä aiheeseen liittyen tulee.
Lapsen käsityskyky on huomioitava iän mukaisesti, koska ajantaju 4 vuotiaalla ei ole sama kuin alkuperäisen kirjoittajan vanhimmalla lapsella (11w.). Normaalilla järjen käytölläkin on selvää, ettei kuolemaa voi kertoa ja selittää samalla tavalla.
Vasta kouluiässä ajantaju on konkreettinen ja ymmärretään ero kuinka pitkä aika on "ei koskaan" tai 1 tunti. 4 vuotiaalle ne on melkein samaa tarkoittavia.
Leikin avulla lapset usein käyvät isoja asioita läpi, niin tekivät myös omat lapseni, kun 3 vuoden sisällä 3 isovanhempaa kuoli ja hautajaissa käytiin yhdessä sekä hautausmaalla.
Joten vuoden ajan lapseni leikkivät hautajaisia omilla leluillaan ja kerran eräs hyönteinen haudattiin. Pohdittiin sitäkin kaikkien lasten kanssa onko sielu erillinen osa joka muuttaa taivaaseen vaikka ruumis jää maahan ja paleleeko kuollut siellä maanalla. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, ettei enää tunne kipua eikä palele.
Itkettiin kun ikävä tuli ja puhuttiin peloista ja siitä turvattomuuden tunteesta joka kaikilla lapsilla oli mielessä.
6 vuotiaalla menettämisen pelko on suurin, koska siinä ikävaiheessa pohtii sitäkin mahdollisuutta ja yksi lapsistani näki painajaisia siitäkin. Läheisyyttä, haleja ja puhumista, mutta sillä tavalla ettei lapsi tunne jäävänsä yksin surunsa kanssa ja ota suotta suurta vastuu taakkaa itselleen, että saisi iloisempia ilmeitä ilahduttamalla muita perheen jäseniä. On hyvä muistuttaa, että surun keskelläkin saa iloita, ei se ole kiellettyä:)) - tarja
Jebulis kirjoitti:
on ensimmäinen asia ja vastattava kysymyksiin sitä mukaa kun lapselta kysymyksiä aiheeseen liittyen tulee.
Lapsen käsityskyky on huomioitava iän mukaisesti, koska ajantaju 4 vuotiaalla ei ole sama kuin alkuperäisen kirjoittajan vanhimmalla lapsella (11w.). Normaalilla järjen käytölläkin on selvää, ettei kuolemaa voi kertoa ja selittää samalla tavalla.
Vasta kouluiässä ajantaju on konkreettinen ja ymmärretään ero kuinka pitkä aika on "ei koskaan" tai 1 tunti. 4 vuotiaalle ne on melkein samaa tarkoittavia.
Leikin avulla lapset usein käyvät isoja asioita läpi, niin tekivät myös omat lapseni, kun 3 vuoden sisällä 3 isovanhempaa kuoli ja hautajaissa käytiin yhdessä sekä hautausmaalla.
Joten vuoden ajan lapseni leikkivät hautajaisia omilla leluillaan ja kerran eräs hyönteinen haudattiin. Pohdittiin sitäkin kaikkien lasten kanssa onko sielu erillinen osa joka muuttaa taivaaseen vaikka ruumis jää maahan ja paleleeko kuollut siellä maanalla. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, ettei enää tunne kipua eikä palele.
Itkettiin kun ikävä tuli ja puhuttiin peloista ja siitä turvattomuuden tunteesta joka kaikilla lapsilla oli mielessä.
6 vuotiaalla menettämisen pelko on suurin, koska siinä ikävaiheessa pohtii sitäkin mahdollisuutta ja yksi lapsistani näki painajaisia siitäkin. Läheisyyttä, haleja ja puhumista, mutta sillä tavalla ettei lapsi tunne jäävänsä yksin surunsa kanssa ja ota suotta suurta vastuu taakkaa itselleen, että saisi iloisempia ilmeitä ilahduttamalla muita perheen jäseniä. On hyvä muistuttaa, että surun keskelläkin saa iloita, ei se ole kiellettyä:))Minun ex-mieheni tappoi ampumalla itsensä, lapsemme oli silloin 8v.
Mietin kuinka kertoisin tämän ikävän asian pojalleni, ja tiesin että jossain vaiheessa poika kuulee sivullisilta totuuden isän kuolemasta.
Joten kerroin asian oikean laidan, ja itkimme yhdessä asiaa monta aikaa.
Olimme yhdessä hautajaisissa, mutta siellä poika ei itkenyt yhtään,vaan yritti pieni olla kovin isoa poikaa.Sanoin että saa hän itkeä aivan vapaasti.Hän sanoi ,ettei voi itkeä kun minä itkin niin paljon,että hänen pitää olla vahva kun äiti ei ole sitä.
Pahin ikävä pojalla oli murrosiässä, oli monta kertaa isän ikävässä, nyt on 17v. ja vieläkään isän ihanoiminen ja kaipuu ei ole poissa.
Käymme haudalla joka kesä vaikka matkaa on melkein 400km, ja viemme kesäkukat sinne.
Ei isä lapsen mielestä katoa koskaan vaikka ikää tulee lisää.
Mutta kaikkein helpointa oli minustakin se ,että olin rehellinen ja ei tarvinnut yrittää peitellä kuolemaa miten se tuli. - yh äiti
Jebulis kirjoitti:
on ensimmäinen asia ja vastattava kysymyksiin sitä mukaa kun lapselta kysymyksiä aiheeseen liittyen tulee.
Lapsen käsityskyky on huomioitava iän mukaisesti, koska ajantaju 4 vuotiaalla ei ole sama kuin alkuperäisen kirjoittajan vanhimmalla lapsella (11w.). Normaalilla järjen käytölläkin on selvää, ettei kuolemaa voi kertoa ja selittää samalla tavalla.
Vasta kouluiässä ajantaju on konkreettinen ja ymmärretään ero kuinka pitkä aika on "ei koskaan" tai 1 tunti. 4 vuotiaalle ne on melkein samaa tarkoittavia.
Leikin avulla lapset usein käyvät isoja asioita läpi, niin tekivät myös omat lapseni, kun 3 vuoden sisällä 3 isovanhempaa kuoli ja hautajaissa käytiin yhdessä sekä hautausmaalla.
Joten vuoden ajan lapseni leikkivät hautajaisia omilla leluillaan ja kerran eräs hyönteinen haudattiin. Pohdittiin sitäkin kaikkien lasten kanssa onko sielu erillinen osa joka muuttaa taivaaseen vaikka ruumis jää maahan ja paleleeko kuollut siellä maanalla. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, ettei enää tunne kipua eikä palele.
Itkettiin kun ikävä tuli ja puhuttiin peloista ja siitä turvattomuuden tunteesta joka kaikilla lapsilla oli mielessä.
6 vuotiaalla menettämisen pelko on suurin, koska siinä ikävaiheessa pohtii sitäkin mahdollisuutta ja yksi lapsistani näki painajaisia siitäkin. Läheisyyttä, haleja ja puhumista, mutta sillä tavalla ettei lapsi tunne jäävänsä yksin surunsa kanssa ja ota suotta suurta vastuu taakkaa itselleen, että saisi iloisempia ilmeitä ilahduttamalla muita perheen jäseniä. On hyvä muistuttaa, että surun keskelläkin saa iloita, ei se ole kiellettyä:))Minun ex-mieheni tappoi ampumalla itsensä, lapsemme oli silloin 8v.
Mietin kuinka kertoisin tämän ikävän asian pojalleni, ja tiesin että jossain vaiheessa poika kuulee sivullisilta totuuden isän kuolemasta.
Joten kerroin asian oikean laidan, ja itkimme yhdessä asiaa monta aikaa.
Olimme yhdessä hautajaisissa, mutta siellä poika ei itkenyt yhtään,vaan yritti pieni olla kovin isoa poikaa.Sanoin että saa hän itkeä aivan vapaasti.Hän sanoi ,ettei voi itkeä kun minä itkin niin paljon,että hänen pitää olla vahva kun äiti ei ole sitä.
Pahin ikävä pojalla oli murrosiässä, oli monta kertaa isän ikävässä, nyt on 17v. ja vieläkään isän ihanoiminen ja kaipuu ei ole poissa.
Käymme haudalla joka kesä vaikka matkaa on melkein 400km, ja viemme kesäkukat sinne.
Ei isä lapsen mielestä katoa koskaan vaikka ikää tulee lisää.
Mutta kaikkein helpointa oli minustakin se ,että olin rehellinen ja ei tarvinnut yrittää peitellä kuolemaa miten se tuli.
- Lilja
Otan osaa sydämestäni teidän suruunne.
Meitä tuntuu olevan monta, jotka olemme joutuneet pienten lastemme kanssa kohtaamaan sen kauheimman mitä kuvitella voi...
Lukiessani kertomustasi tuli mieleeni aika lähes
3 v sitten. Olin eronnut pari vuotta aiemmin lasteni isästä, avomiehestäni. Hän teki itsemurhan juuri ennen uuden vuosituhannen alkua... Lapset olivat silloin 5- ja 8-vuotiaat.
Tuntui todella kuin maailma olisi hajonnut siihen paikkaan.
Sulatin tietoa itse vuorokauden verran, sitten kun miesystäväni oli meillä, pyysin häntä kertomaan lapsille. En siis yksinkertaisesti saanut niitä kamalia sanoja ulos suustani. Istuimme kaikki sohvalla itkemässä. Oli joululoma, joten oli hetki aikaa ennen koulun ja työn jatkumista.
Päivät kuluivat, hautajaisissa lapset eivät olleet. En pystynyt ottamaan mukaan. Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä olisi pitänyt nuorempi ottaa (tyttö,5v) kun olisi halunnut. Ajattelin säästää lapsia. Enkä nyt usko, että kuitenkaan pahaa virhettä tein. Poika sanoi ettei halua, joten hänen kohdallaan en joutunut miettimään.
Mutta isänsä kuoleman syytä en ole vieläkään kertonut. Poika oli sisaruksista ainoa, joka vieraili isällään epäsäännöllisesti isän ongelmien takia. Mietin, että jos kerron isänsä tehneen itsemurhan, hän syyttää takuulla itseään asiasta, koska oli ollut hankala isällään jne. niinkuin nyt lapset ovat välillä.
Haudalla olemme käyneet muutaman kerran vuodessa. Ajan myötä poikakin (nyt 11-v.) on alkanut puhumaan isän kanssa tekemistään asioista jne. niin luonnollisesti kuin voi. Eli suru on helpottanut vähitellen. Tuntui ihanalta, kun muutenkin melko sulkeutunut poika kertoi niitä muistojaan isästään. Tiesin silloin, että nyt on jotain tapahtunut eteenpäin...suru ei ole enää kova pala hänen sisällään.
Tulevaisuudessa ehkä tulee se hetki, kun lapset ovat sen ikäisiä, että on oikea aika kertoa myös se oikea syy isän kuolemaan.
Nää on niin vaikeita asioita, jokainen reagoi ja tekee niin kuin omalle luonteelle on ominaista.
Hyvää jatkoa teille koko perheelle ja muillekin saman kohtalon kokeneille! Paljon me tällaisesta opitaan, pikkumurhet ovat todella pikkumurheita, kun tällainen menetys kohtaa. - Mies
Odota anna ajan kulua käy itse oma surutyösi läpi ja sitten kun jaksat niin alat sitten kertoa lapsillesi asiasta. Ja lapsille on tapahtunut paljon pienenajan sisäällä niin anna asialle aikaa, vaikka tämä kuulostaa ehkä todella oudolle mutta luulen vaikka ei ole omakohtaita kokemusta että tämä voisi jopa toimia. P.S. Koita jaksaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama194919Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä543935Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve603513Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi942858On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole622698Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.732658Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä982634Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu1362397Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta572289Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl582084