sohva ongelma

Meidänkään koira ei ole koskaan noussut meidän kotona ollessa ruokapöydälle. Tässä taannoin totesin siinä olevan vaikka miten paljon lyhyttä mustaa karvaa. Koiruus kyttäsi siitä ulos pihalle, on nimittäin paras paikka pitää silmällä naapureita ;)
Joo, mitäpä tuosta, elämää se vain on ainakin meillä.

Yksi keino saada koira pysymään ikuisesti poissa sohvalta olikin päässyt minulta unohtumaan. Jos nimittäin saat koirasi pelkäämään sohvalle menemistä, niin ei se sinne koskaan mene. Tämä on tämä ns. "vanhanaikainen" yleiskoulutusmetodi jossa koiralle huudetaan, sitä lyödään yms. Jostain syystä en halunnut sitä suositella.

Hei molossi, ovatko koirasi muuten luonteeltaan ns. dominoivia? Itsellä kun on kokemusta lähinnä erittäin dominoivien (äärimmäisen itsepäisten) rotujen kanssa pelaamisesta, niin usko siihen, että jonkin kiellon saisi kategoriseksi opetettua on mennyt. En siis ihan oikeasti jaksa uskoa, että jos jätät kotonasi kaikki ovet auki, kun lähdet ja jätät koiran yksin - ei koira menisi kiellettyynkin huoneeseen. Tämä skenario tietysti sisältää sen oletuksen, että kyseisessä huoneessa on jotakin, minkä takia koira haluaisi sinne mennä. Tällaisesta kävisi esim. ikkuna josta on mukavat näkymät, lämpöä hohkaava patteri, ruuan tuoksuja, tai jokin pehmeä (sänky, sohva, matto, tuoli) jolle kivuta tai käpertyä. Tietysti huoneesta tullaan ajoissa pois, ennen kuin palaat, ja huomaat asian. En minäkään ole omaa koiraani vuosiin sohvalta löytänyt, eikä se mene sinne yöllä vaikka nukun toisella puolella taloa. Mutta jos se on kotona yksin pidempään kuin pari tuntia, on sohvassa melko varmasti jälkiä koiran salavisiitistä.

808 kirjoitti:

Yksi keino saada koira pysymään ikuisesti poissa sohvalta olikin päässyt minulta unohtumaan. Jos nimittäin saat koirasi pelkäämään sohvalle menemistä, niin ei se sinne koskaan mene. Tämä on tämä ns. "vanhanaikainen" yleiskoulutusmetodi jossa koiralle huudetaan, sitä lyödään yms. Jostain syystä en halunnut sitä suositella.

Hei molossi, ovatko koirasi muuten luonteeltaan ns. dominoivia? Itsellä kun on kokemusta lähinnä erittäin dominoivien (äärimmäisen itsepäisten) rotujen kanssa pelaamisesta, niin usko siihen, että jonkin kiellon saisi kategoriseksi opetettua on mennyt. En siis ihan oikeasti jaksa uskoa, että jos jätät kotonasi kaikki ovet auki, kun lähdet ja jätät koiran yksin - ei koira menisi kiellettyynkin huoneeseen. Tämä skenario tietysti sisältää sen oletuksen, että kyseisessä huoneessa on jotakin, minkä takia koira haluaisi sinne mennä. Tällaisesta kävisi esim. ikkuna josta on mukavat näkymät, lämpöä hohkaava patteri, ruuan tuoksuja, tai jokin pehmeä (sänky, sohva, matto, tuoli) jolle kivuta tai käpertyä. Tietysti huoneesta tullaan ajoissa pois, ennen kuin palaat, ja huomaat asian. En minäkään ole omaa koiraani vuosiin sohvalta löytänyt, eikä se mene sinne yöllä vaikka nukun toisella puolella taloa. Mutta jos se on kotona yksin pidempään kuin pari tuntia, on sohvassa melko varmasti jälkiä koiran salavisiitistä.

Lue lisää

Heips vaan!

Ensinnäkin sanottakoon,että jos omat koirani noilla metodeilla pysyy pois sohvilta,kuin on jokusen muukin, niin en kutsuisi sitä peloksi. Ainoa pakotehan on se,että olen muutaman,siis muutaman kerran hieman napannut niskasta,siis korostan hieman niskasta. Enemmänhän itse käytän,kuin myös kerroin sitä palkitsemista oikeasta suorituksesta.Eli älä nyt vaan missään nimessä sekoita ainakaan minun tekemisiini yleensä tai näihin neuvoihini, joista kirjoitin mitään huutamisia tai lyömisiä. Sen lisäksi kun en ole itse ihan keltanokka, niin sanoisin,ettei tule myöskään väärinkäsityksiä, ettei se " vanhakaan koulutus oikein tehtynä " mitään väkivaltaa ollut. Siinä vaan ei käytetty palkitsemista ja motivointia samalla lailla kuin niin sanotussa pehmeämmässä koulutuksessa. Ääripäät on sitten aina ääripäät joka asiassa...
Sen lisäksi sanoisin, että jos koiralle käytttää pieniä pakotteita tietyssä tilanteissa VAIN tarpeen vaatiessa,kun koulutus muuten perustuu positiiviseen oppimiseen,niin koira ei taatusti ala pelkäämään. EI edes sohvalle menoa :O),ei edes hermorakenteeltaan reippaasti pehmeäkään koira.

Ja sitten omista koiristani, ensinnä tuo nimimerkki itsessään kertoo jo niistä...
Niiden kanssa on myös ihan turha machoilla eli ei niitä voi kasvattaa pelolla millään lailla.Ei ne toimi, eikä missään nimessä kunnolla,muuten kuin silkalla johtajan kunnioituksella.Ja jos niihin käyttää jotain lyömisiä ym.niin siinä tarvitaan jo pesäpallomailaa ja sumopainijaa,niillä kun on historissa takana taistelukoira historia, joten kipukynnystä löytyy ja myöskin kanttia saattapi löytyä vastata agressioon agressiolla. Paitsi tirriäinen,vaikka sitkee ja omapäinen rotu kuiteskin on.Joten ei minulla ainakaan ole minkäännäköistä halua edes harrastaa mitään " vanhanaikaista koulutusta" ,siis siinä negatiivisessä muodossa.Saati sitten opettaa sitä muille,koska itse kannatan yleensäkin ns.positiivista oppimista ja myös sitä olen muille jo vuosia opettanut.
Ja voin sanoa,että koon lisäksi sitä luonnetta on taatusti löytynyt,siis koiristani,minusta vain luonnetta,ehkä se pointti onkin juuri tuo :O). Sana dominoiva on käsitteellinen,sitä jopa löytyy eri tyyppiä.Pehmeästä aina agressiiviseenkin.
Minulla on myös omien rotujeni lisäksi melkoisesti kokemusta muista roduista ( harrastukseni puolesta ja laajan koiraystäväpiirini toimesta,kiitosta vaan heille),joten voin sanoa,ettei ihan helpommasta päästä ole . Paitsi tuo pikkurotu, jonkinlajin molossi sekin,mutta fyysisesti helpompi, (mutta EI missään nimessä helpoimmasta päästä ,jos ajattelee koulutusta) pelkästään tuon koon takiakin jo :)

Ja sitten oma koiranpitoni...
Minä lähden siitä, että on vain yksi johtaja laumassa. Ja se olen minä,no isäntä tietenkin siinä sivussa... Se tarkoittaa sitä, että minä luon säännöt ja niitä noudatetaan. Niistä ei tingitä eikä neuvotella. Minun rotuni on myös sellaisia,että ne hyvin mielellään saattavat ottaa tuon johtajan aseman.Minä olen myös sitä mieltä,että mitä täydellisemmin koirat tietävät paikkansa ja asemansa laumassaan, sen paremmin ne myös tottelevat/kautta toimivat. Silloin se ei kyseenalaista mitään eikä myöskään tee sitä takanapäin. Huom! Viettitoiminta on sitten jo kinkkisempi juttu,esim.tietyt nopeasti " saaliiseen " reagoivat rodut.

Ja kun olen asunut kerrostalossa ja aikoinaan kun meillä oli ( nyt asutaan omakotitalossa) alakerrassa makuuhuone,niin meillä ei todellakaan koirat saaneet sinne mennä. Eikä todella ole ovia pidetty kiinni sen jälkeen kun oppi on päähän mennyt. Pentujen kanssa tietenkin ovi kiinni,kun ne ei vielä tiedä mitä niiltä on vaadittu kunnolla. MUTTA EI SIIS aikuisten aikana.
Ihan samoin kuin minä olen voinut jättää matalallekin sohvapöydälle ruokaa, EIKÄ sitä kukaan ota.Se on jo turvallisuuskysymyskin,varsinkin näin reikäpäältä kuin minä,jonka sukuvika on tuo unohtaminen...:O)
Hyvä esim.hyvin opitusta asiasta. Muutimme makuuhuoneen aikoinaan ylös ja entisestä teimme koirille huoneen. Vanhalta koiralta kesti noin kolme viikkoa,ennenkuin se meni oma-aloitteisesti sinne,kun sen peti oli siis siirretty entiseen kiellettyyn paikkaa. Nuorisolta se sujui nopeammin... :)
Ja taatusti minä olisin tiennyt ,jos salaa olisi makkarissa muuten oltu. Niin kuin sanoit,kyllä niistä taatusti jäjet jää,varsinkin kun koko huoneessa ei koirat koskaan olleet.Ei minulla ainakaan ole ollut yhtään niin siistiä koiraa ole ollut,ettei asunnossa niiden jälkiä näy missä ne edes käy kääntymässä,heh.

Enkä minä ainoa ole,kellä nuo koirat noin toimii.Kyllä minulla on muutama ystäväkin ja on yleensäkin siis muita,joiden koirat noin toimii. Eli en näe siinä mitään omituista tai epärealistista ;)
Otetaan nyt vaikka taas esim.ehkä huono sellainen,mutta kun en parempaakaan keksinyt.
Laitetaan koira paikalla oloon,treenataan vaikka pitkää paikalla oloa ja mennään itse piiloon. Ei sieltäkään lähdetä,vaikka omistaja on poissa,kun se homma on hanskassa.

Elämä koiran kanssa on mielestäni kokonaisvaltaista. Ei mielestäni mihinkään " koiraongelmaankaan" voi yleensä sanoa kovinkaan helposti esim.puhelimessa,että teepä nyt noin ja sitten noin.Ei se homma lähde useinkaan pelittämään,ellei sitä ongelmaa mieti laajemmin niin omistajan kuin koirankin kannalta missä mennään...

molossi kirjoitti:

Heips vaan!

Ensinnäkin sanottakoon,että jos omat koirani noilla metodeilla pysyy pois sohvilta,kuin on jokusen muukin, niin en kutsuisi sitä peloksi. Ainoa pakotehan on se,että olen muutaman,siis muutaman kerran hieman napannut niskasta,siis korostan hieman niskasta. Enemmänhän itse käytän,kuin myös kerroin sitä palkitsemista oikeasta suorituksesta.Eli älä nyt vaan missään nimessä sekoita ainakaan minun tekemisiini yleensä tai näihin neuvoihini, joista kirjoitin mitään huutamisia tai lyömisiä. Sen lisäksi kun en ole itse ihan keltanokka, niin sanoisin,ettei tule myöskään väärinkäsityksiä, ettei se " vanhakaan koulutus oikein tehtynä " mitään väkivaltaa ollut. Siinä vaan ei käytetty palkitsemista ja motivointia samalla lailla kuin niin sanotussa pehmeämmässä koulutuksessa. Ääripäät on sitten aina ääripäät joka asiassa...
Sen lisäksi sanoisin, että jos koiralle käytttää pieniä pakotteita tietyssä tilanteissa VAIN tarpeen vaatiessa,kun koulutus muuten perustuu positiiviseen oppimiseen,niin koira ei taatusti ala pelkäämään. EI edes sohvalle menoa :O),ei edes hermorakenteeltaan reippaasti pehmeäkään koira.

Ja sitten omista koiristani, ensinnä tuo nimimerkki itsessään kertoo jo niistä...
Niiden kanssa on myös ihan turha machoilla eli ei niitä voi kasvattaa pelolla millään lailla.Ei ne toimi, eikä missään nimessä kunnolla,muuten kuin silkalla johtajan kunnioituksella.Ja jos niihin käyttää jotain lyömisiä ym.niin siinä tarvitaan jo pesäpallomailaa ja sumopainijaa,niillä kun on historissa takana taistelukoira historia, joten kipukynnystä löytyy ja myöskin kanttia saattapi löytyä vastata agressioon agressiolla. Paitsi tirriäinen,vaikka sitkee ja omapäinen rotu kuiteskin on.Joten ei minulla ainakaan ole minkäännäköistä halua edes harrastaa mitään " vanhanaikaista koulutusta" ,siis siinä negatiivisessä muodossa.Saati sitten opettaa sitä muille,koska itse kannatan yleensäkin ns.positiivista oppimista ja myös sitä olen muille jo vuosia opettanut.
Ja voin sanoa,että koon lisäksi sitä luonnetta on taatusti löytynyt,siis koiristani,minusta vain luonnetta,ehkä se pointti onkin juuri tuo :O). Sana dominoiva on käsitteellinen,sitä jopa löytyy eri tyyppiä.Pehmeästä aina agressiiviseenkin.
Minulla on myös omien rotujeni lisäksi melkoisesti kokemusta muista roduista ( harrastukseni puolesta ja laajan koiraystäväpiirini toimesta,kiitosta vaan heille),joten voin sanoa,ettei ihan helpommasta päästä ole . Paitsi tuo pikkurotu, jonkinlajin molossi sekin,mutta fyysisesti helpompi, (mutta EI missään nimessä helpoimmasta päästä ,jos ajattelee koulutusta) pelkästään tuon koon takiakin jo :)

Ja sitten oma koiranpitoni...
Minä lähden siitä, että on vain yksi johtaja laumassa. Ja se olen minä,no isäntä tietenkin siinä sivussa... Se tarkoittaa sitä, että minä luon säännöt ja niitä noudatetaan. Niistä ei tingitä eikä neuvotella. Minun rotuni on myös sellaisia,että ne hyvin mielellään saattavat ottaa tuon johtajan aseman.Minä olen myös sitä mieltä,että mitä täydellisemmin koirat tietävät paikkansa ja asemansa laumassaan, sen paremmin ne myös tottelevat/kautta toimivat. Silloin se ei kyseenalaista mitään eikä myöskään tee sitä takanapäin. Huom! Viettitoiminta on sitten jo kinkkisempi juttu,esim.tietyt nopeasti " saaliiseen " reagoivat rodut.

Ja kun olen asunut kerrostalossa ja aikoinaan kun meillä oli ( nyt asutaan omakotitalossa) alakerrassa makuuhuone,niin meillä ei todellakaan koirat saaneet sinne mennä. Eikä todella ole ovia pidetty kiinni sen jälkeen kun oppi on päähän mennyt. Pentujen kanssa tietenkin ovi kiinni,kun ne ei vielä tiedä mitä niiltä on vaadittu kunnolla. MUTTA EI SIIS aikuisten aikana.
Ihan samoin kuin minä olen voinut jättää matalallekin sohvapöydälle ruokaa, EIKÄ sitä kukaan ota.Se on jo turvallisuuskysymyskin,varsinkin näin reikäpäältä kuin minä,jonka sukuvika on tuo unohtaminen...:O)
Hyvä esim.hyvin opitusta asiasta. Muutimme makuuhuoneen aikoinaan ylös ja entisestä teimme koirille huoneen. Vanhalta koiralta kesti noin kolme viikkoa,ennenkuin se meni oma-aloitteisesti sinne,kun sen peti oli siis siirretty entiseen kiellettyyn paikkaa. Nuorisolta se sujui nopeammin... :)
Ja taatusti minä olisin tiennyt ,jos salaa olisi makkarissa muuten oltu. Niin kuin sanoit,kyllä niistä taatusti jäjet jää,varsinkin kun koko huoneessa ei koirat koskaan olleet.Ei minulla ainakaan ole ollut yhtään niin siistiä koiraa ole ollut,ettei asunnossa niiden jälkiä näy missä ne edes käy kääntymässä,heh.

Enkä minä ainoa ole,kellä nuo koirat noin toimii.Kyllä minulla on muutama ystäväkin ja on yleensäkin siis muita,joiden koirat noin toimii. Eli en näe siinä mitään omituista tai epärealistista ;)
Otetaan nyt vaikka taas esim.ehkä huono sellainen,mutta kun en parempaakaan keksinyt.
Laitetaan koira paikalla oloon,treenataan vaikka pitkää paikalla oloa ja mennään itse piiloon. Ei sieltäkään lähdetä,vaikka omistaja on poissa,kun se homma on hanskassa.

Elämä koiran kanssa on mielestäni kokonaisvaltaista. Ei mielestäni mihinkään " koiraongelmaankaan" voi yleensä sanoa kovinkaan helposti esim.puhelimessa,että teepä nyt noin ja sitten noin.Ei se homma lähde useinkaan pelittämään,ellei sitä ongelmaa mieti laajemmin niin omistajan kuin koirankin kannalta missä mennään...

Lue lisää

Juu sori, en tarkoittanut sinua sillä ns. "vanhalla koulukunnalla". Olisi pitänyt kirjoittaa vähän selvemmin. Virhe minun, palaan kohta asiaan!

molossi kirjoitti:

Heips vaan!

Ensinnäkin sanottakoon,että jos omat koirani noilla metodeilla pysyy pois sohvilta,kuin on jokusen muukin, niin en kutsuisi sitä peloksi. Ainoa pakotehan on se,että olen muutaman,siis muutaman kerran hieman napannut niskasta,siis korostan hieman niskasta. Enemmänhän itse käytän,kuin myös kerroin sitä palkitsemista oikeasta suorituksesta.Eli älä nyt vaan missään nimessä sekoita ainakaan minun tekemisiini yleensä tai näihin neuvoihini, joista kirjoitin mitään huutamisia tai lyömisiä. Sen lisäksi kun en ole itse ihan keltanokka, niin sanoisin,ettei tule myöskään väärinkäsityksiä, ettei se " vanhakaan koulutus oikein tehtynä " mitään väkivaltaa ollut. Siinä vaan ei käytetty palkitsemista ja motivointia samalla lailla kuin niin sanotussa pehmeämmässä koulutuksessa. Ääripäät on sitten aina ääripäät joka asiassa...
Sen lisäksi sanoisin, että jos koiralle käytttää pieniä pakotteita tietyssä tilanteissa VAIN tarpeen vaatiessa,kun koulutus muuten perustuu positiiviseen oppimiseen,niin koira ei taatusti ala pelkäämään. EI edes sohvalle menoa :O),ei edes hermorakenteeltaan reippaasti pehmeäkään koira.

Ja sitten omista koiristani, ensinnä tuo nimimerkki itsessään kertoo jo niistä...
Niiden kanssa on myös ihan turha machoilla eli ei niitä voi kasvattaa pelolla millään lailla.Ei ne toimi, eikä missään nimessä kunnolla,muuten kuin silkalla johtajan kunnioituksella.Ja jos niihin käyttää jotain lyömisiä ym.niin siinä tarvitaan jo pesäpallomailaa ja sumopainijaa,niillä kun on historissa takana taistelukoira historia, joten kipukynnystä löytyy ja myöskin kanttia saattapi löytyä vastata agressioon agressiolla. Paitsi tirriäinen,vaikka sitkee ja omapäinen rotu kuiteskin on.Joten ei minulla ainakaan ole minkäännäköistä halua edes harrastaa mitään " vanhanaikaista koulutusta" ,siis siinä negatiivisessä muodossa.Saati sitten opettaa sitä muille,koska itse kannatan yleensäkin ns.positiivista oppimista ja myös sitä olen muille jo vuosia opettanut.
Ja voin sanoa,että koon lisäksi sitä luonnetta on taatusti löytynyt,siis koiristani,minusta vain luonnetta,ehkä se pointti onkin juuri tuo :O). Sana dominoiva on käsitteellinen,sitä jopa löytyy eri tyyppiä.Pehmeästä aina agressiiviseenkin.
Minulla on myös omien rotujeni lisäksi melkoisesti kokemusta muista roduista ( harrastukseni puolesta ja laajan koiraystäväpiirini toimesta,kiitosta vaan heille),joten voin sanoa,ettei ihan helpommasta päästä ole . Paitsi tuo pikkurotu, jonkinlajin molossi sekin,mutta fyysisesti helpompi, (mutta EI missään nimessä helpoimmasta päästä ,jos ajattelee koulutusta) pelkästään tuon koon takiakin jo :)

Ja sitten oma koiranpitoni...
Minä lähden siitä, että on vain yksi johtaja laumassa. Ja se olen minä,no isäntä tietenkin siinä sivussa... Se tarkoittaa sitä, että minä luon säännöt ja niitä noudatetaan. Niistä ei tingitä eikä neuvotella. Minun rotuni on myös sellaisia,että ne hyvin mielellään saattavat ottaa tuon johtajan aseman.Minä olen myös sitä mieltä,että mitä täydellisemmin koirat tietävät paikkansa ja asemansa laumassaan, sen paremmin ne myös tottelevat/kautta toimivat. Silloin se ei kyseenalaista mitään eikä myöskään tee sitä takanapäin. Huom! Viettitoiminta on sitten jo kinkkisempi juttu,esim.tietyt nopeasti " saaliiseen " reagoivat rodut.

Ja kun olen asunut kerrostalossa ja aikoinaan kun meillä oli ( nyt asutaan omakotitalossa) alakerrassa makuuhuone,niin meillä ei todellakaan koirat saaneet sinne mennä. Eikä todella ole ovia pidetty kiinni sen jälkeen kun oppi on päähän mennyt. Pentujen kanssa tietenkin ovi kiinni,kun ne ei vielä tiedä mitä niiltä on vaadittu kunnolla. MUTTA EI SIIS aikuisten aikana.
Ihan samoin kuin minä olen voinut jättää matalallekin sohvapöydälle ruokaa, EIKÄ sitä kukaan ota.Se on jo turvallisuuskysymyskin,varsinkin näin reikäpäältä kuin minä,jonka sukuvika on tuo unohtaminen...:O)
Hyvä esim.hyvin opitusta asiasta. Muutimme makuuhuoneen aikoinaan ylös ja entisestä teimme koirille huoneen. Vanhalta koiralta kesti noin kolme viikkoa,ennenkuin se meni oma-aloitteisesti sinne,kun sen peti oli siis siirretty entiseen kiellettyyn paikkaa. Nuorisolta se sujui nopeammin... :)
Ja taatusti minä olisin tiennyt ,jos salaa olisi makkarissa muuten oltu. Niin kuin sanoit,kyllä niistä taatusti jäjet jää,varsinkin kun koko huoneessa ei koirat koskaan olleet.Ei minulla ainakaan ole ollut yhtään niin siistiä koiraa ole ollut,ettei asunnossa niiden jälkiä näy missä ne edes käy kääntymässä,heh.

Enkä minä ainoa ole,kellä nuo koirat noin toimii.Kyllä minulla on muutama ystäväkin ja on yleensäkin siis muita,joiden koirat noin toimii. Eli en näe siinä mitään omituista tai epärealistista ;)
Otetaan nyt vaikka taas esim.ehkä huono sellainen,mutta kun en parempaakaan keksinyt.
Laitetaan koira paikalla oloon,treenataan vaikka pitkää paikalla oloa ja mennään itse piiloon. Ei sieltäkään lähdetä,vaikka omistaja on poissa,kun se homma on hanskassa.

Elämä koiran kanssa on mielestäni kokonaisvaltaista. Ei mielestäni mihinkään " koiraongelmaankaan" voi yleensä sanoa kovinkaan helposti esim.puhelimessa,että teepä nyt noin ja sitten noin.Ei se homma lähde useinkaan pelittämään,ellei sitä ongelmaa mieti laajemmin niin omistajan kuin koirankin kannalta missä mennään...

Lue lisää

Eli nimimerkin kautta harrastamasi rodut ovat siis molosseja? Vahtiviettisiä vahtikoiria siis? Eikös tässä nyt sitten päästä siihen, että juuri vahdeilla on luontaista taipumusta kuvaamasi kaltaiseen käytökseen. Siis siihen, että oppivat reviirirajat (melkein veteen piirretyt viivatkin) ja osaavat sitten visusti pysyä alueella, ja toisaalta pitää sieltä muut poissa? Eli hyvin koulutettu vahtirodun edustaja ei mielestäni ole tällaisessa asiassa vertailukelpoinen esim. erittäin omatoimiseen metsästyskoiraan (joista omat kokemukseni ovat) nähden?

Vai ymmärsinkö taas väärin - ihan mahdollista!

808 kirjoitti:

Eli nimimerkin kautta harrastamasi rodut ovat siis molosseja? Vahtiviettisiä vahtikoiria siis? Eikös tässä nyt sitten päästä siihen, että juuri vahdeilla on luontaista taipumusta kuvaamasi kaltaiseen käytökseen. Siis siihen, että oppivat reviirirajat (melkein veteen piirretyt viivatkin) ja osaavat sitten visusti pysyä alueella, ja toisaalta pitää sieltä muut poissa? Eli hyvin koulutettu vahtirodun edustaja ei mielestäni ole tällaisessa asiassa vertailukelpoinen esim. erittäin omatoimiseen metsästyskoiraan (joista omat kokemukseni ovat) nähden?

Vai ymmärsinkö taas väärin - ihan mahdollista!

Lue lisää

Joo sorry,taisinpa itsekin vähän kitkerästi kirjoittaa paikoitellen.Eli johtuen vähän siitä, että en itsekään ole todellakaan mikään " kovan linjan" kannattaja. Joten en halua,ettei kukaan niin vaan ymmärrä :O)

Joo, noi on juuri niitä ,joita kirjoitit.PAITSI,että nyt täytyy muistaa,että nämä ei ole kuitenkaan laumanvartijakoiria.Molosseja tai molossityyppisiä on useita rotuja. Laumanvartijat on oma tyyppinsä,ja ne ovat omalla tavallaan niitä reviiriinsidonaisia vahvasti.Laumanvartijakoirien omistajat osaavat kertoa näistä ja niiden tyylistä parhaiten ;)

Eli nää mun rodut ei välttämättä ole kovinkaan helppoja pysymään pihalla. Eli saattavat kyllä lähteä seikkailemaankin, ihan kuten moni muu.Eli jos ne opettaa pysymään omalla pihalla,niin hommia saa toooodella tehdä,ja riski on kuitenkin melkoinen,koska riittävän tai tietynlaisen ärsykkeen saatuaan ne saattavat kyllä toimia ominpäiten,ellei ne 100 prosenttisesti kestä sitä ärsykettä syystä tai toisesta... Eli jos pihasta puhutaan, niin en suosittaisi pitämään ainakaan ihmisten ilmoilla aitaamattomalla pihalla. Ne ei niinkään lähde riistan perään ( yksilöllisiä eroja tosin löytyy ) ,mutta ne saattavat reagoida vahvasti oman lajitoverin antamaan ärsykkeeseen...
Sen lisäksi niiltä myös löytyy tuota puolustushalua vahvasti myös oman alueen ulkopuolella tarpeen vaatiessa ( pitäisi mielestäni ,mutta hallitusti )
Tuo toinen iso rotu on vielä alunperin toiminut nimenomaan omatoimisena,myös muuten kuin vahtimista ajatellen. Miellyttämishalua en sanoisi olevan edes tolla tirriäisrodullanikaan,omatoimisuutta sitäkin enemmän,joten kyllä tuon kouluttamisen kuin myös tapakasvatuksen kanssa saa tehdä huomattavasti keskivertoa enemmän töitä,kuin myös uskon noilla omatoimisilla metsästyskoirienkin kanssa,jotka sinulla on. Kummallakin siis on nuo omat vaativat piirteensä.
Mulla nyt on ollut itselläni muutamiakin eri rotuja,yhteistä yhtä lukuunottamatta,ei helppoja kouluttaa.Mutta mun asenne on vähän se,että rodusta riippumatta niitä mun sääntöjä yritän,että noudattaisivat ja vielä harrastaakin olen yritellyt kovalla pään hakkaamisella seinään useastikin,siis nimenomaan OMALLANI,heh...
Joku voi mennä huomattavastikin helpommallakin niiden kanssa,kun se vaatimustaso ei ole samaa kuin mulla. Eli vaikee sanoa tarkemmin...
No ehkä taas tyhmä esim.mutta aikoinaan kun kisasin 100 vuotta sitten,no joo,tais tulla vähän liioteltua,mutta kauan sitten kumminkin eka molossillani tokoa, niin kyllä oli ihmetys suuri. Se oli harvinainen jo rodultaan silloin,saati sitten,että ei moiseen oltu ees ajateltu,että joku on niin kahjo,että tuollaisella voi kisata,saati vielä muutakin harrastaa. Samaan aikaan näin muutaman kerran yhden tytön kisaavan tokossa rodulla,joka ei myöskään ollut helpoimpia ( Greyhound ),sen käsittääkseni hyvinkin vahvojen tiettyjen ominaisuuksien vuoksi.Koira oli muutenkin erinomaisesti tytöllä hanskassa ja jota hän myös pystyi pitämään auki ihan hyvin pelkäämättä ,että koira karkaa. Kovasti oli duunia tehnyt,mutta kun hän oli päättänyt,että näin tehdään ja jaksanut tehdä valtavasti töitä sen eteen...
Vähän niinkuin minäkin sen omani tosi dominaladyni kanssa,joka enemmän kyllä oli kova jätkä,kuin lady :O)))))))
En tiedä,tuliko tässä nyt yhtään järkevää tekstiä tai ymmärrettävää. Tulin juuri ton viimeisen esimurkun pölössin kanssa treeneistä,joten takki on aika tyhjä.JA TAAS kerran tuli mieleen tässä vaiheessa,että helpompiakin rotuja on olemassa...
Taidan olla vaan jonkin sortin masokisti :O)))))))))

ps. n.3 viikkoa juuri taisteltiin,mennäänkö sohville vai ei ( 3 kappaletta alakerrassa ),minä sitä mieltä ,että ei ole muutkaan oo menny,mutta tämä pölössi esimurkku " mää itte" sitä mieltä , että menempä vaan. Tilanne tällä hetkellä 2-1 ,mun hyväksi. Kahteen viikkoon ei oo sohvalla ollu enää, ei edes kun ihmiset on poissa kotoa... :O)))))

Laita sohvalle/sängylle jokin ansa, sellainen josta koira ei pidä. Se on koirakohtaista mikä on epämiellyttävää. Piikkimatto voi toimia, se yllättää koiran eikä koira enää halua ottaa riskiä. Pöydältä rosvoamiseen sellainen hiirenloukku jossa ei ole piikkejä(ei vahingoita).