Vuosi tai kaksi sitten Tuomo oli tajunnut, että hänellä ja Riitalla ei ollut enää mitään yhteistä. Todennäköisesti liitto päättyisi vähin äänin nuorimmaisen saadessa lukionsa päätökseen ja lähtiessä pesästä. Sitten voitaisiin sanoa ajan tavan mukaan, että kasvettiin erilleen, koko porukka. Aluksi Tuomo oli ollut surullinen havainnostaan, tuntenut jopa pientä syyllisyyttä, ettei vuosikausiin hoitanut parisuhdetta joka näin oli näivettynyt, mutta tajunnut sitten ettei myöskään vaimo ollut juuri sen eteen ponnistellut.
Käytännöllisesti elämä oli helppoa näinkin. Mitään ristiriitoja ei ollut, ei ollut asioita joista olisi jatkuvasti riidelty, kummallakin oli jo pitkään ollut riittävästi tilaa ympärillään. Jopa seksiäkin harrastettiin, vaikka se oli jo vuosia sitten muuttunut kalpeaksi aaveeksi siitä intohimosta jota se oli ollut 25 vuotta sitten seurusteluaikana. Yleensä Tuomo sai tehdä aloitteen ja asia eteni samalla kaavalla. Ensin vähän kädellä lämmiteltyään, Tuomo laski Riitan pikkuhousut alas tämän rullatessa yöpaidan helman uuman yläpuolelle. Yöpaidan kokonaan riisumiseen Riitta oli alkanut suhtautumaan penseästi. Tästä Tuomo ei kuitenkaan ollut kovin pahoillaan, sillä naisen ihon kosketus oli alkanut tuntua löysältä ja elottomalta. Sitten Tuomo laski omat housunsa ja kävi vaimon jalkoja polvista levittäen haarukkaan. Joskus Riitta ohjasi hänet sisään, mutta usein hänen oli vielä itse soviteltava elin kohdalleen. Itse aktikin jatkui tästä samalla tavalla, Riitta asetti käsivartensa Tuomon niskaan ohjaten tämän kasvot sivulle, joskus lähes tyynyyn painaen. Usein Tuomo laukesi nopeasti ja vaimon kurkusta pääsi vain vienoinen huokaus miehen kierähtäessä sivulle.
Joskus aktin jälkeen he makasivat hereillä mutta puhumattomina. Tuomoa kiusasi tuo pään syrjään työntäminen, hän ei todellakaan muistanut milloin olisi viimeksi katsonut vaimoa silmiin rakastellessaan. Miksi, sitä hän oli miettinyt, mutta ei kysynyt, olettaen ettei asiaan kuitenkaan saisi mitään järjellistä vastausta. Ehkä Riittaa hävetti tilanne. Joskus Tuomo mietti, olikohan Riitalla intohimoinen rakastaja, jonka kanssa tämä sai täyttymyksensä ja tämä kotiseksi oli vain avioliiton käsikirjoitukseen laitettu velvollisuus josta ei voinut hienotunteisesti kieltäytyä. Ajatus rakastajasta tai sen mahdottomuudesta huvitti Tuomoa, vaimo oli aina ollut aina kovin pidättyväinen ja myös kotona viihtyvä. Lisäksi Riitta oli viime vuosina hiljalleen alkanut lihoa. Mielikuva Riitasta kiihkeä rakastajan käsittelyssä oli Tuomoa pari kertaa jopa naurattanut, niin että vaimo oli häntä ihmeissään katsahtanut, sammuttanut valon ja kääntänyt kylkensä.
Koti oli todellakin Riitan reviiriä. Tuomo taas mielellään kulki ulkona luonnossa. Kymmenisen vuotta sitten he olivat ostaneet mökkitontin järven rannalta. Tuomo oli talvella järvellä hiihdellessään ihastunut seutuun ja kun seuraavana kesänä oli nähnyt myynnissä olevan paikan, lähes yksin tein sen ostanut. Riitta ei paikasta ollut innostunut, liian vaikeakulkuisen reitin päässä kuljettavaksi muuten kuin veneellä ja lisäksi Riitasta elämä ilman mukavuuksia oli jotenkin ilotonta. Poikiin oli tarttunut äitinsä asenne, joten paikka jäi Tuomon reviiriksi.
Ensimmäisenä kesänä hän oli rakentanut sinne ulkokäymälän ja teltassa asuen oli raivannut tonttia ja suunnitellut tulevaa mökkiä. Mökin suhteen oli tullut pettymys. Jonkin kaavoituspäätöksen takia se piti rakentaa etäälle rannasta, toisin kuin mökki lahden etelärannalla, joka eteen työntyvänä oli melkein vedessä kiinni. Jälkeenpäin Tuomo oppi pitämään tätä enneminkin edullisena, koska vaikka mökki oli poissa näkyvistä, sen kuistilta pystyi melkoisen esteettä seurailemaan tapahtumia lahdella ja vastarannalla. Usein Tuomo istuikin kuistilla tai mikäli sää oli helteinen, rannan suurilla sileillä kivillä.
Paikka oli siis kovasti Tuomon mieleen. Tämän tapaisella rannalla esikoispoikakin oli saanut alkunsa lähes kaksikymmentäviisi vuotta sitten. He olivat Sarin ja Joukon kanssa olleet juhannuksena telttailemassa. Sari ja Jouko olivat vähän väliä huikanneet menevänsä ”paikkoja katselemaan” ja poistuneet käsi kädessä sekä pyyhe olalla metsän siimekseen. Riitta, joka pelkäsi ja inhosi käärmeitä, sammakoita, hämähäkkejä sekä kaikkea muita joihin metsässä voisi törmätä, halusi pysytellä vain rantakallioilla teltan tuntumassa. Ja kaikkein mieluiten teltassa, jonne he vetäytyivätkin aina Sarin ja Joukon poistuessa ”paikkoja katselemaan”. Tämä tapahtui juhannusaaton illan ja sitä seuraavan päivän aikana niin tiheästi, että Tuomon mukaan varaama paketti varmuuskumeja loppui kesken. Kaikella järjellä olisi voinut ajatella, että ei edes nuoren miehen keho tuota kelvollista siementä sillä tahdilla jolla sitä tuolloin oli poistettu, mutta toisin kävi ja niin he sitten vaivihkaa menivät naimisiin syksyllä ja esikoinen tuli maailmaan maaliskuussa.
Tuomo kuvitteli, että heidän erotessaan Riitan sukupuolielämä päättyisi siihen. Hän piti sitä hyvin oletettavana. Riitta jäisi kotiin sohvalle lukemaan hömppäkirjojaan, nougat-jäätelöä ja välillä vähän Fazerin sinistä maistellen, asettamatta elämäänsä enää alttiiksi millekään. Hömppäkirjoja todellakin, ei mitään vaativaa proosaa tai klassikkoteoksia, eikä myöskään toisaalta mitään erotiikkaa, dekkareita tai sotakirjoja, joissa jotain voisi tapahtua. Hömppäkirjoista Tuomo oli joskus vaimolleen ivallisesti huomauttanutkin, hänen oli vaikea ymmärtää miten maisterin tutkinnon suorittaneella oli sellainen maku.
Mökille soutaessaan hän oli miettinyt, ettei heillä yhteistä aikaa ehkä olisi enää vuottakaan. Sitten hän olisi viimeisen kerran kutistunut Riitassa. Riitta olisi viimeisen kerran hipsinyt muutama minuutti aktin jälkeen vessaan, kohistellut vettä suihkulla jalkoväliinsä ja palannut yöpaitaansa oikoen vuoteeseen. Viimeisen kerran Tuomon siemenet olisivat valuneet pois, nyt jo hyödyttöminä vaihdevuosia lähentelevästä naisesta, jonka munajohtimet olivat katkaistu. Eihän tuota rakasteluksi voisi kutsua, se oli masturbaatiota vaginaan. Ei vuottakaan, Tuomo oli ajatellut, hän aikoi avautua elämälle.
Matala, kapea ja ruovikkoinen lahti erotti Tuomon sekä Tuulan ja Erikin mökit toisistaan. Naapurien puoleinen eteläranta oli huomattavasti kaislikkoisempi kuin Tuomon kivikkoinen pohjoisranta. Tuomolla ei ollut edes laituria lahden puolella, vaikka hän säilyttikin soutuvenettään aivan vastarannalla naapurien laiturin kohdalla. Rannassa oli vain upotettuna pari vanhaa puhelinpylvästä telakkana veneen vetämisen helpottamiseksi. Yhteinen apaja lahden suulla, parhaat katiskapaikat, tekivät veneen sijoittamisen siten järkeväksi.
Tuula oli pieni, pyöreä ja puhelias, kun taas hänen puolisonsa Erik oli pitkä, laiha ja juron hiljainen. Tuula usein pyörähti veneellä lahden yli vaihtamaan kuulumisia tai he kohtasivat lahdensuulla katiskoilla, veneitä rinta rinnan pidellen ja pitkät tovit puhetta pärskyttäen. Harvoin Tuomo nousi vastarannalle, sillä hän jotenkin aisti loukkaavansa Erikin reviiriä, eikä tuntenut oloaan niin luontevaksi. Vaikka Tuomon hävetti sitä itselleenkään myöntää, monesti hän nähdessään vastarannan saunan alkavan lämmitä, oli hän kuistillaan tarttunut kiikareihinsa ja tarkkaillut tapahtumia.
Tuula saunoi usein miestään rauhallisemmin ja pidempään. Käveli keinahdellen pitkin laituria uimaan, raskaat rinnat huojahtelivat, kädet heiluivat sivuilla, leveiden lanteiden keskellä pilkisti tumma tuhero. Hänen kääntyessään laiturin päässä portaille paljastui uhkea takamus. Vielä naisen uidessa saattoi nähdä kehon vaaleat ääriviivat vedessä. Muutaman kerran Tuula oli alastomana seissyt laiturinsa nokalla, ojennellen ja venytellen raajojaan ennen veteen pulahtamista. Tuomo oli hätkähtänyt naapurinsa estottomuutta ja pistänyt kiikarinsa pois häveten tirkistelyään. Mökillä olleessaan Tuula oli ehdottomasti Tuomon fantasioiden nainen. Usein hän tunsi iltaisin kuumotusta nivusissaan, joka sai hänet tarttumaan suonikkaaseen kaluunsa ja hyväilemään sitä hiljaa.
Tuula oli kertonut kutsuneensa mökilleen kesälomilla työkaverinsa Arjan. Kolmivitosen sinkun. Tuomo oli ensin pari päivää tarkkailut vastarannan tapahtumia, siron Arjan liikkeitä Tuulan matkassa mökillään, kasvimaalla, mattopyykillä ja verkkojen laitossa. Kolmantena päivänä he olivat ehättäneet toisensa katiskoilla, Tuomo omassa veneessään ja Tuula ja Arja omassaan. Tuula oli esitellyt kesävieraansa naapurilleen. Illemmalla naiset olivat poikenneet tuomassa Tuomolle savukalaa ja Tuomo huomasi miten hänen oli vaikea pitää katsettaan irti kesämekkoisesta viehättävännäköisestä sekä ujosti hymyilevästä Arjasta.
Seuraavana päivänä Erik oli lähtenyt omalla autollaan kaupunkiin ja Tuomo oli tuonut naisille kalapalkaksi pari tuoretta vastaa. Illalla hän oli asettunut kuistille kiikareineen. Naiset olivat liikkuneet saunalla, ensin laituria oli kävellyt Tuula estottomaan tapaansa. Tällä kertaa hän oli vähän askeliaan kiihdyttäen saanut rintansa hypähtelemään tavallistakin enemmän. Arja oli ensin kainosti saunan ovella seisten nyppinyt vihdanlehtiä iholtaan. Rintojaan hän oli peittänyt käsivarrellaan kävellessään laiturille. Vasta portaita veteen laskeutuessa oli käsi siirtynyt syrjään ja Tuomo oli nähnyt vilauksen pienistä ja pystyistä rinnoista. Naiset olivat uineet lyhyen kierroksen ja palanneet sitten juoksujalkaa saunalle. Hetken kuluttua Tuula oli palannut laiturille, seissyt sen päässä ympärilleen tähyillen, astunut nyt etuperin portaille, jossa oli viipyillyt kumarrellen ja vettä vartalolleen kahmien ennen uimaan pulahtamista. Arjaa Tuomo ei enää nähnyt.
Seuraavana aamuna Tuulakin oli tehnyt lähtöä jonnekin. Sää oli alkanut tuntua painostavalta, helle oli jatkunut useamman päivän ja ilmassa oli selvästi ukkosta. Aika ajoin Tuomo pysähtyi kuistinsa kulmalla tarkkailemaan vastarannalle jäänyttä Arjaa joka shortseissa, t-paidassa ja leveälierisessä kesähatussa askaroi saunalla, siivoten ja laitellen isäntäväkensä paikkoja. Vuoroin Tuomo kiikaroi yli lahden, vuoroin toiseen suuntaan, josta raskaat mustat pilvet näyttivät vyöryvän kohti. Sekä Tuula että Erik tuntuivat viipyvän matkallaan.
Tuomo tiesi kokemuksesta ukkosen pahimman suunnan ja nyt se näytti tulevan juuri siitä, raskaana ja latautuneena. Kesken iltapäivän se veti hämärän huppunsa lahden ylle, jyräytti pari ensimmäistä salamaansa ja alkoi sitten vihmoa vettä suurina, raskaina ja kylminä pisaroina. Kuten usein ennekin, samanlaisen luonnonvoimien näytelmän pyyhkiessä yli, oli Tuomo asettunut mökissään olevalle vuoteelleen, kädet niskan takana, pääpuoli tyynyillä kohotettuna seuraten leiskuntaa ikkunan toisella puolella. Hetkittäin sähkönsinisiä välähdyksiä jyrähdykset tuntuivat seuraavan välittömästi. Välillä taas salamat löivät terävinä niin usein, ettei voinut päätellä mikä välähdys ja jyrähdys liittyivät toisiinsa.
Tuomo makasi vuoteellaan yläruumis paljaana, jalassaan vain verryttelyhousut ja huomasi ajattelevansa Arjaa. Ajatus oli kevyt ja lämmin ja se sai aikaan sen, että Tuomo tunsi miten jotain muljahteli hänen housuissaan. Hän ajatteli Arjaa niin, että vain jokunen terävämpi jyrähdys sai hänet havahtumaan ja laskemaan sekunteja päätelläkseen oliko paha ilma jo loittonemassa. Laskiessaan ja kuulostellessaan Tuomo oli erottavinaan askelten kopinaa kuistin suunnalta. Hän kiepsahti istumaan vuoteellaan ja kuultuaan uudelleen ääniä oven suunnasta, lähti hän katsomaan tilannetta.
Kuistilla Arja seisoi märkänä tuijottaen vastarannan suuntaan. Likomärkää kesähattua hän roikotti sormissaan ja jaloissaan hänellä oli Erikin ylisuuret kumisaappaat, joiden terissä oli ruohoa ja multapaakkuja. Arjan märkiin vaatteisiin oli tarttunut lehtiä ja roskia.
- ”Anteeksi että minä näin puolituntemattomana tunkeudun, se tuli niin rajuna ihan kohdalla”, sanoi Arja.
- ”Mikäs tässä, yhdessä se on mukavampi arvuutella, josko tuo alkaisi loitota. Tulitkos sinä juosten rantaa pitkin?”
- ”Tulin.”
- ”Tuolla lepikossa ja heinikossa kannattaisi varoa punkkeja, näinkin pohjoisessa. Vaikka, tiedä tuota, ehkäpä tuo sade tällä kelillä ne ovat huuhtoneet.”
Säpsähtäen Arja tutkaili paljaita käsivarsiaan. Iho oli noussut kananlihalle ja hän paleli selvästi märissä vaatteissaan.
- ”Sisällä on lämpimämpää, ” sanoi Tuomo, ”että jos peremmälle kävisit.”
- ”Minä ajattelin että jos tästä näkisi milloin ne Tuula ja Erik tulee, en minä näin kehtaisi tungetella.”
Tuomo katseli hetken viluissaan värisevää naista ja ohjasi sitten tämän kyynärpäästä tuvan lämpöön. Pöydällä olevaan jalkaan hän sytytti kynttilän.
- ”Joskus salamat iskivät sähkö- ja puhelinlinjoihin ja pätkivät johtoja kilometrikaupalla. Minulla ei ole täällä edes sähköjä. Näin on mukavampi, ihminen on juurillaan.”
Arja katseli ympäriinsä kynttilän valopiiriin jonka salama aina välillä leiskautti täysin kirkkaaksi. Tuomo ojensi hänelle pyyhettä. Säpsähtäen hän vilkaisi jalkoihinsa.
- ”Voi kamala, minä valutan vettä lattiallesi ja nämä kamalat saappaatkin jäi jalkoihini,” sanoi Arja ääni kylmästä väristen. Tuomo astui aivan naisen viereen, joka hänen olkapäästään tukien astui vuoroin ulos kummastakin saappaasta. Sitten hän sipsutteli märin jaloin seisomaan pöydän vierelle yrittäen kuivata vettä pitkistä paakkuuntuneista hiuksistaan pyyhkeeseen. Tuomo otti kynttilän käteensä ja tarkasteli sen valossa Arjan kasvojen piirteitä. Pyyhe käsissään Arja vastaavasti tuijotti Tuomoa. Naisen silmät olivat laajentuneet suuriksi. Jostain juoksi vesipisara Arjan leuankärkeen, joka hieman tärisi kylmästä ja jännityksestä. Näin he seisoivat tovin kuunnellen jo loittonevia jyrähdyksiä, sateen ropinaa ja toistensa raskasta hengitystä.
- ”Ethän sinä ole paha minulle, ” kysyi Arja katsoen Tuomoa silmiin. Naisen katse oli sulanut. Tuomo laski kynttilän pöydälle, otti pyyhkeen Arjan käsistä ja riisui tämän märän t-paidan asetellen sen siististi tuolin selkänojalle. Tuomo ehti nähdä Arjan kylmästä jäykistyneet nännit, ennen kuin nainen ehti peitellä pieniä rintojaan kämmenillään. Varovasti pyyhkeellä painellen Tuomo alkoi kuivata naisen kaulaa, olkapäitä, käsivarsia ja selkää. Hellävaroin hän siirsi kämmenet pieniltä rinnoilta kuivaten ne, kuivaten sitten kyljet ja vatsan. Tuomo tunsi miten Arjan iho värisi kosketuksesta, hänen hengityksensä oli raskas ja tasainen.
Vatsalta Tuomo siirtyi märkien puuvillashortsien vyötärölle, avaten napin ja vetoketjun. Aluksi Arja seisoi horjahdellen, puristaen reisiään tiukasti yhteen, sitten hän huokaisi syvään ja siirsi jalkojaan hieman erilleen. Tuomo laski varovasti shortsit nilkkoihin Arjan astuessa niistä pois. Shortsien alta paljastuivat mustat pikkuhousut. Tuomo polvistui naisen eteen lattialle jatkaen pyyhkeellä alaspäin, painellen reisiä, polvia ja sääriä ja viimein ottaen vuoroin kummankin jalkaterän pyyhkeen sisään. Sitten hän suoristui ylös naisen edessä ja he katselivat toisiaan silmiin. Peukalollaan Tuomo siirsi Arjan märän hiussuortuvan poskelta korvan taakse ja suuteli tätä suulle. Aluksi huulet tuntuivat kylmiltä, mutta sitten suut kävivät ahnaiksi ja lämpimiksi. Arja horjahteli Tuomon puristaessa häntä itseään vasten ja käsien kosketellessa hänen vartalonsa sopukoita.
Tuomon huulien kulkiessa alas kaulalle, rinnoille ja lopulta navalle Arja tunsi vain miten epätodelliset ajatukset risteilivät hänen mielessään. Mitenkä hän selittäisi tämän Tuulalle, mitä hänestä ajateltaisiin. Lopulta hän hylkäsi nämä ajatukset, hän oli vapaa nainen ja nyt hän vain nautti hellästä kosketuksesta antaen tapahtuman viedä. Hänellä ei ollut mitään pelättävää tämän miehen kanssa.
Tuomon tarttuessa hänen pikkuhousujensa vyötäröön Arja puristi hetken sen pitsikoristetta peukalonsa ja etusormensa välissä estäen housuja liukumasta jalasta. Sitten hän tunsi Tuomon vahvan ja määrätietoisen käden siirtävän hänen kättänsä ja tunsi miten vaate rullattiin alas hänen yltään. Arja kohotti katseensa ja työnsi sormensa miehen hiuksiin tämän lämpimien huulien kosketellessa hänen vatsaansa. Kun mies kohottautui ylös, oli hän riisunut omatkin housunsa ja pitkä suonikas kalu seisoi kohti Arjaa.
Suudellessaan Tuomo tunsi miten naisen iho lämpeni hänen huuliensa alla. Iho oli nuori, kiinteä ja eloisa. Pienet lihakset värähtivät ja vastasivat hänen kosketukseensa. Nännit olivat edelleen jäykät, eivät enää kylmästä, vaan kiihkosta. Kiihko tuntui myös Arjan käsissä, jotka haroivat hänen hiuksiaan ja ohjasivat päätä hänen suunsa liikkuessa tämän jäntevällä vatsalla.
Tuomon ohjatessa Arjan vuoteelleen ja levittäessään tämän reidet polvista, Arja pelkäsi että sen sisäänlaittaminen tekisi kipeää. Mies ei kuitenkaan kivunnut hänen päälleen vaan laski päänsä jälleen hänen vatsalleen, koetellen kielellään hänen napaansa siirtäen siitä kosketuksensa aina vain alemmas ja alemmas. Kosketus sai mielihyvän lämmön tulvahtamaan Arjan nivusissa ja hän tunsi olevansa kostea ja haluttava.
Tuomo tunsi Arjan karvojen tarkan rajan kielellään. Hämärässä valossa hän kohotti hieman päätään ja tarkasteli naisen häpyä, levitti sitä varovasti sormin ja laski kielensä nyt nypykälle. Vuoroin kielellä pyörittäen, vuoroin huuliensa väliin puristaen hän ryhtyi sitä muokkaamaan. Hän aisti reisien jännittyvän päänsä sivuilla ja sormien vaativan puristuksen hiuksissaan. Arja oli vuolaan kostea. Tuomo jatkoi kielensä tutkimusretkeä alaspäin. Hän jännitti kieltään työntäen sitä poimujen väliin, väristäen sen kärkeä, raivaten sille sijaa syvemmälle. Maku ja tuoksu olivat kiihottavia ja Tuomo tunsi kivikovan elimensä kärkeen puristuvan heratipan. Nainen huumasi, kaikki ne kokeilemattomat mahdollisuudet huumasivat, niin että hän oli pakahtua kiihkosta.
Arja tuli, yllättäen ja rajuna, ensin parkaisten ja sitten huultaan purren huutoaan tukahduttaen. Häpy kävi kosketukselle araksi, vaati muuta ja Tuomon astellessa uudelleen kieltään aneli Arja lopettamaan:
- "Älä, älä, ei, älä tee enää"
Arja päästi kätensä valahtamaan irti Tuomon hiuksista. Tuomo kohottautui ja katsoi naisen puoleksi ummessa olevia silmiä. Kieli lipoi purtua huulta. Sitten hän katsoi pakottavana sojottavaa elintään ja asetti sen naisen hävylle. Terska kosketti ensin kevyesti turvonneina kiilteleviä poimuja, sitten hän korjasi asentoaan ja kevyesti varresta ohjaten painoin pään sisään. Liukkaasti se upposi pohjaan asti ja Tuomon vetäessä ulospäin kalun varsi kiilteli nesteissä. Muutaman kerran hän liikutti katsellen työskentelyään, tarttui sitten Arjaa pohkeista ohjaten naisen jalat olkapäilleen ja aloitti rytmikkään työntelyn.
- "Oih, oih, oih ", Arja voihki hänen allaan kohottaen lanteitaan käsillään. Tuomo vaihteli liikkeidensä rytmiä tarkkaillen naisen kasvoja, joita tämä aluksi heitteli puolelta toiselle. Tuomo tunsi miten hän jaksoi, tuleminen oli lähellä, mutta ei vielä. Yhtäkkiä Arja pysäytti päänsä ja tuijotti partneriaan silmät ammollaan huohottaen.
- "Oih, varo", vikisi Arja hänen allaan ja hamusi hänen kalunsa juurta käteensä. Arjan suu vääntyi mutrulle hänen vikistessä.
- "Älä enää, ota pois, ota pois"
Tuomo veti elimensä ulos ja Arjan muutama pitkä sively sen kosteaan varteen saa lastin lähtemään liikkeelle. Lauettuaan Arjan vatsalle he raukeina käpertyivät vuoteelle.
Tuomo havahtui mökin ulkopuolelta tulleisiin ääniin. Joku oli kävellyt ensin kuistilla ja käynyt sitten ikkunoiden takana. Arja nukkui edelleen vuoteella hänen vieressään. Selällään, puristaen tyynyä rintaansa vasten, jalat aavistuksen harallaan paljastaen hävyn, jonka kukka oli nyt vetäytynyt karvojen taakse. Hän varovasti siveli naisen poskea, jolloin tämä heräsi räväyttäen silmänsä selkoselleen. Ilme oli hetken pelokas, sitten hämillinen, jonka jälkeen Arja ponkaisi ylös vuoteesta. Kasvot punottivat tämän säntäillessä ympäri huonetta etsien vaatekappaleita ja sovitellessa niitä takaisin ylleen. Vasta ovella hän pysähtyi, katsoi hetken Tuomoon ja sanoi:
- "Minä en tiedä mitä nyt tapahtuu, mutta minun pitää mennä."
Arjaa Tuomo ei enää nähnyt. Nainen jäi hänelle unenomaiseksi kokemukseksi, johon hän omin käsin palasi useita kertoja. Tuula ei Arjaan sanallakaan viitannut, hymyili vähän arvoituksellisesti heidän seuraavan kerran kohdatessa.
Muutama viikko myöhemmin Tuomo oli soutelemassa lahden suulla. Ilma oli hyvin tyyni ja hän antoi veneen lipua pitkään harvojen aironvetojen välillä. Syrjäsilmällä hän huomasi Tuulan uivan venettä kohden. Jotenkin hän edelleen koki vaikeaksi äkkiseltään kohdata Tuulaa, joten hän ensin kuin huomaamatonta teeskennellen vedätti venettään kauemmas selälle. Tuula kuitenkin huhuili vedestä ja heilutti kättään, jolloin hän pidätti venettä paikallaan. Nainen lähestyi ja kohta alaston hahmo kuulsi vedessä veneen vierellä.
- "Älä mene, minä en jaksa uida takaisin", sanoi Tuula tarttuen veneen partaaseen. Hetken hän huohotti siinä veneestä roikkuen, katsoi sitten Tuomoa ja pyysi:
- "Auta minun veneeseen"
Kiikkerään veneeseen on vedestä vaikea nousta. Tuomo hivutti venettä matalammalle, Tuula vieressä roikkuen ja ylös yrittäen. Kokka oli jo painumassa kaislikkoon, kun kädestä vetämällä hän sai naisen veneen pohjalle. Nyt Tuula makasi siinä, alastomana, partaan takana piilossa. Runsaat rinnat olivat valahtaneet sivuille, jalat hieman koukussa, tuhero puristuneena piiloon reisien välissä.
Tuomo katseli naista ja tämä katseli häntä, hymyillen. Vene oli kiilautunut syvempään kaislikkoon, hankaimet loksahtaneet pois rei'istään.
- "Tuomo, ota minut, ole minulle hyvä"
- "Miten minä tässä?"
Tuula kävi häneen selin polvilleen veneen pohjalle, asetteli jalkojaan vähän haralleen, sitten kyynärvartensa veneen pohjalle ja painoi päänsä käsiään vasten. Siinä Tuula oli, uhkea takapuoli pystyssä. Tuheroa pilkotti aavistuksen takaapäin.
- "Tässäkö näin vain"
- "Tässä", kuului ääni veneen pohjalta. Tuomo pudottautui penkiltä polvilleen Tuulan taakse ja koskettaa tämän häpyä kädellään. Kohta hän tunsi Tuulan sormet omissaan, sileät ja jäntevät sormet. Tuulan sormet liikkuivat hävyllään, pyöritellen ja vatkaten. Tuomo laski housunsa polviin ja otti puolijäykän elimensä käteensä, toisen käden etusormensa hän työnsi Tuulan kosteaan vakoon. Elin jäykistyi täyteen mittaansa.
- "Tule jo", aneli Tuula ja levitti vakoaan sormillaan. Tuomo asetteli terskansa huulille ja painoi varovasti sisään. Vene keinahteli ja Tuulan oli painettava molemmat kätensä otsansa alle. Tuomo aloitti kiihkeästi ja rytmikkäästi. Käsillään hän puristi Tuulaa uumilta ohjaten tämän lanteiden rytmiä. Voihke alkoi kuulua veneen pohjalta, Tuula kohotteli päätään, paineli lanteillaan vastaan, puristaen kädellään veneen pohjasta.
Tuomo hidasti rytmiään samalla kun Tuula kohotti yläruumistaan käsiensä varaan. Tuomo nousi selkään, puristautui liki, kietoutui käsivarsillaan painaen kättään rintojen väliin. Rinnat heiluivat valtoimenaan rytmissä. Silloin Tuula tuli. Syvältä kouraisi ja polvet kävivät huteroiksi, koko vene keinahti niin että mieheltä oli luiskahtaa ulos. Tuomo tunsi naisen reisien tärinän, kohottautui ja tarttui taas uumilta.
- "Nyt tulee", voihkaisi Tuomo. Tuulalta pääsi kirkaisu, joka hiljaisessa kesäillassa kuulosti kun joltakin linnulta. Hetken he huohottivat paikallaan kunnes veltostunut elin luiskahti ulos. Vene tuntui polvien alla epämiellyttävältä, asento muutenkin puuduttavalta. Tuomon päästäessä irti Tuula lysähtää pohjalle.
Hetken he selvittivät venettä ulos kaislikosta, asettelivat airot ja hankaimet. Tuomon päästessä lahden suulle, Tuula kohottautui, hymyili ja pulahti uimaan.
Käytännöllisesti elämä oli helppoa näinkin. Mitään ristiriitoja ei ollut, ei ollut asioita joista olisi jatkuvasti riidelty, kummallakin oli jo pitkään ollut riittävästi tilaa ympärillään. Jopa seksiäkin harrastettiin, vaikka se oli jo vuosia sitten muuttunut kalpeaksi aaveeksi siitä intohimosta jota se oli ollut 25 vuotta sitten seurusteluaikana. Yleensä Tuomo sai tehdä aloitteen ja asia eteni samalla kaavalla. Ensin vähän kädellä lämmiteltyään, Tuomo laski Riitan pikkuhousut alas tämän rullatessa yöpaidan helman uuman yläpuolelle. Yöpaidan kokonaan riisumiseen Riitta oli alkanut suhtautumaan penseästi. Tästä Tuomo ei kuitenkaan ollut kovin pahoillaan, sillä naisen ihon kosketus oli alkanut tuntua löysältä ja elottomalta. Sitten Tuomo laski omat housunsa ja kävi vaimon jalkoja polvista levittäen haarukkaan. Joskus Riitta ohjasi hänet sisään, mutta usein hänen oli vielä itse soviteltava elin kohdalleen. Itse aktikin jatkui tästä samalla tavalla, Riitta asetti käsivartensa Tuomon niskaan ohjaten tämän kasvot sivulle, joskus lähes tyynyyn painaen. Usein Tuomo laukesi nopeasti ja vaimon kurkusta pääsi vain vienoinen huokaus miehen kierähtäessä sivulle.
Joskus aktin jälkeen he makasivat hereillä mutta puhumattomina. Tuomoa kiusasi tuo pään syrjään työntäminen, hän ei todellakaan muistanut milloin olisi viimeksi katsonut vaimoa silmiin rakastellessaan. Miksi, sitä hän oli miettinyt, mutta ei kysynyt, olettaen ettei asiaan kuitenkaan saisi mitään järjellistä vastausta. Ehkä Riittaa hävetti tilanne. Joskus Tuomo mietti, olikohan Riitalla intohimoinen rakastaja, jonka kanssa tämä sai täyttymyksensä ja tämä kotiseksi oli vain avioliiton käsikirjoitukseen laitettu velvollisuus josta ei voinut hienotunteisesti kieltäytyä. Ajatus rakastajasta tai sen mahdottomuudesta huvitti Tuomoa, vaimo oli aina ollut aina kovin pidättyväinen ja myös kotona viihtyvä. Lisäksi Riitta oli viime vuosina hiljalleen alkanut lihoa. Mielikuva Riitasta kiihkeä rakastajan käsittelyssä oli Tuomoa pari kertaa jopa naurattanut, niin että vaimo oli häntä ihmeissään katsahtanut, sammuttanut valon ja kääntänyt kylkensä.
Koti oli todellakin Riitan reviiriä. Tuomo taas mielellään kulki ulkona luonnossa. Kymmenisen vuotta sitten he olivat ostaneet mökkitontin järven rannalta. Tuomo oli talvella järvellä hiihdellessään ihastunut seutuun ja kun seuraavana kesänä oli nähnyt myynnissä olevan paikan, lähes yksin tein sen ostanut. Riitta ei paikasta ollut innostunut, liian vaikeakulkuisen reitin päässä kuljettavaksi muuten kuin veneellä ja lisäksi Riitasta elämä ilman mukavuuksia oli jotenkin ilotonta. Poikiin oli tarttunut äitinsä asenne, joten paikka jäi Tuomon reviiriksi.
Ensimmäisenä kesänä hän oli rakentanut sinne ulkokäymälän ja teltassa asuen oli raivannut tonttia ja suunnitellut tulevaa mökkiä. Mökin suhteen oli tullut pettymys. Jonkin kaavoituspäätöksen takia se piti rakentaa etäälle rannasta, toisin kuin mökki lahden etelärannalla, joka eteen työntyvänä oli melkein vedessä kiinni. Jälkeenpäin Tuomo oppi pitämään tätä enneminkin edullisena, koska vaikka mökki oli poissa näkyvistä, sen kuistilta pystyi melkoisen esteettä seurailemaan tapahtumia lahdella ja vastarannalla. Usein Tuomo istuikin kuistilla tai mikäli sää oli helteinen, rannan suurilla sileillä kivillä.
Paikka oli siis kovasti Tuomon mieleen. Tämän tapaisella rannalla esikoispoikakin oli saanut alkunsa lähes kaksikymmentäviisi vuotta sitten. He olivat Sarin ja Joukon kanssa olleet juhannuksena telttailemassa. Sari ja Jouko olivat vähän väliä huikanneet menevänsä ”paikkoja katselemaan” ja poistuneet käsi kädessä sekä pyyhe olalla metsän siimekseen. Riitta, joka pelkäsi ja inhosi käärmeitä, sammakoita, hämähäkkejä sekä kaikkea muita joihin metsässä voisi törmätä, halusi pysytellä vain rantakallioilla teltan tuntumassa. Ja kaikkein mieluiten teltassa, jonne he vetäytyivätkin aina Sarin ja Joukon poistuessa ”paikkoja katselemaan”. Tämä tapahtui juhannusaaton illan ja sitä seuraavan päivän aikana niin tiheästi, että Tuomon mukaan varaama paketti varmuuskumeja loppui kesken. Kaikella järjellä olisi voinut ajatella, että ei edes nuoren miehen keho tuota kelvollista siementä sillä tahdilla jolla sitä tuolloin oli poistettu, mutta toisin kävi ja niin he sitten vaivihkaa menivät naimisiin syksyllä ja esikoinen tuli maailmaan maaliskuussa.
Tuomo kuvitteli, että heidän erotessaan Riitan sukupuolielämä päättyisi siihen. Hän piti sitä hyvin oletettavana. Riitta jäisi kotiin sohvalle lukemaan hömppäkirjojaan, nougat-jäätelöä ja välillä vähän Fazerin sinistä maistellen, asettamatta elämäänsä enää alttiiksi millekään. Hömppäkirjoja todellakin, ei mitään vaativaa proosaa tai klassikkoteoksia, eikä myöskään toisaalta mitään erotiikkaa, dekkareita tai sotakirjoja, joissa jotain voisi tapahtua. Hömppäkirjoista Tuomo oli joskus vaimolleen ivallisesti huomauttanutkin, hänen oli vaikea ymmärtää miten maisterin tutkinnon suorittaneella oli sellainen maku.
Mökille soutaessaan hän oli miettinyt, ettei heillä yhteistä aikaa ehkä olisi enää vuottakaan. Sitten hän olisi viimeisen kerran kutistunut Riitassa. Riitta olisi viimeisen kerran hipsinyt muutama minuutti aktin jälkeen vessaan, kohistellut vettä suihkulla jalkoväliinsä ja palannut yöpaitaansa oikoen vuoteeseen. Viimeisen kerran Tuomon siemenet olisivat valuneet pois, nyt jo hyödyttöminä vaihdevuosia lähentelevästä naisesta, jonka munajohtimet olivat katkaistu. Eihän tuota rakasteluksi voisi kutsua, se oli masturbaatiota vaginaan. Ei vuottakaan, Tuomo oli ajatellut, hän aikoi avautua elämälle.
Matala, kapea ja ruovikkoinen lahti erotti Tuomon sekä Tuulan ja Erikin mökit toisistaan. Naapurien puoleinen eteläranta oli huomattavasti kaislikkoisempi kuin Tuomon kivikkoinen pohjoisranta. Tuomolla ei ollut edes laituria lahden puolella, vaikka hän säilyttikin soutuvenettään aivan vastarannalla naapurien laiturin kohdalla. Rannassa oli vain upotettuna pari vanhaa puhelinpylvästä telakkana veneen vetämisen helpottamiseksi. Yhteinen apaja lahden suulla, parhaat katiskapaikat, tekivät veneen sijoittamisen siten järkeväksi.
Tuula oli pieni, pyöreä ja puhelias, kun taas hänen puolisonsa Erik oli pitkä, laiha ja juron hiljainen. Tuula usein pyörähti veneellä lahden yli vaihtamaan kuulumisia tai he kohtasivat lahdensuulla katiskoilla, veneitä rinta rinnan pidellen ja pitkät tovit puhetta pärskyttäen. Harvoin Tuomo nousi vastarannalle, sillä hän jotenkin aisti loukkaavansa Erikin reviiriä, eikä tuntenut oloaan niin luontevaksi. Vaikka Tuomon hävetti sitä itselleenkään myöntää, monesti hän nähdessään vastarannan saunan alkavan lämmitä, oli hän kuistillaan tarttunut kiikareihinsa ja tarkkaillut tapahtumia.
Tuula saunoi usein miestään rauhallisemmin ja pidempään. Käveli keinahdellen pitkin laituria uimaan, raskaat rinnat huojahtelivat, kädet heiluivat sivuilla, leveiden lanteiden keskellä pilkisti tumma tuhero. Hänen kääntyessään laiturin päässä portaille paljastui uhkea takamus. Vielä naisen uidessa saattoi nähdä kehon vaaleat ääriviivat vedessä. Muutaman kerran Tuula oli alastomana seissyt laiturinsa nokalla, ojennellen ja venytellen raajojaan ennen veteen pulahtamista. Tuomo oli hätkähtänyt naapurinsa estottomuutta ja pistänyt kiikarinsa pois häveten tirkistelyään. Mökillä olleessaan Tuula oli ehdottomasti Tuomon fantasioiden nainen. Usein hän tunsi iltaisin kuumotusta nivusissaan, joka sai hänet tarttumaan suonikkaaseen kaluunsa ja hyväilemään sitä hiljaa.
Tuula oli kertonut kutsuneensa mökilleen kesälomilla työkaverinsa Arjan. Kolmivitosen sinkun. Tuomo oli ensin pari päivää tarkkailut vastarannan tapahtumia, siron Arjan liikkeitä Tuulan matkassa mökillään, kasvimaalla, mattopyykillä ja verkkojen laitossa. Kolmantena päivänä he olivat ehättäneet toisensa katiskoilla, Tuomo omassa veneessään ja Tuula ja Arja omassaan. Tuula oli esitellyt kesävieraansa naapurilleen. Illemmalla naiset olivat poikenneet tuomassa Tuomolle savukalaa ja Tuomo huomasi miten hänen oli vaikea pitää katsettaan irti kesämekkoisesta viehättävännäköisestä sekä ujosti hymyilevästä Arjasta.
Seuraavana päivänä Erik oli lähtenyt omalla autollaan kaupunkiin ja Tuomo oli tuonut naisille kalapalkaksi pari tuoretta vastaa. Illalla hän oli asettunut kuistille kiikareineen. Naiset olivat liikkuneet saunalla, ensin laituria oli kävellyt Tuula estottomaan tapaansa. Tällä kertaa hän oli vähän askeliaan kiihdyttäen saanut rintansa hypähtelemään tavallistakin enemmän. Arja oli ensin kainosti saunan ovella seisten nyppinyt vihdanlehtiä iholtaan. Rintojaan hän oli peittänyt käsivarrellaan kävellessään laiturille. Vasta portaita veteen laskeutuessa oli käsi siirtynyt syrjään ja Tuomo oli nähnyt vilauksen pienistä ja pystyistä rinnoista. Naiset olivat uineet lyhyen kierroksen ja palanneet sitten juoksujalkaa saunalle. Hetken kuluttua Tuula oli palannut laiturille, seissyt sen päässä ympärilleen tähyillen, astunut nyt etuperin portaille, jossa oli viipyillyt kumarrellen ja vettä vartalolleen kahmien ennen uimaan pulahtamista. Arjaa Tuomo ei enää nähnyt.
Seuraavana aamuna Tuulakin oli tehnyt lähtöä jonnekin. Sää oli alkanut tuntua painostavalta, helle oli jatkunut useamman päivän ja ilmassa oli selvästi ukkosta. Aika ajoin Tuomo pysähtyi kuistinsa kulmalla tarkkailemaan vastarannalle jäänyttä Arjaa joka shortseissa, t-paidassa ja leveälierisessä kesähatussa askaroi saunalla, siivoten ja laitellen isäntäväkensä paikkoja. Vuoroin Tuomo kiikaroi yli lahden, vuoroin toiseen suuntaan, josta raskaat mustat pilvet näyttivät vyöryvän kohti. Sekä Tuula että Erik tuntuivat viipyvän matkallaan.
Tuomo tiesi kokemuksesta ukkosen pahimman suunnan ja nyt se näytti tulevan juuri siitä, raskaana ja latautuneena. Kesken iltapäivän se veti hämärän huppunsa lahden ylle, jyräytti pari ensimmäistä salamaansa ja alkoi sitten vihmoa vettä suurina, raskaina ja kylminä pisaroina. Kuten usein ennekin, samanlaisen luonnonvoimien näytelmän pyyhkiessä yli, oli Tuomo asettunut mökissään olevalle vuoteelleen, kädet niskan takana, pääpuoli tyynyillä kohotettuna seuraten leiskuntaa ikkunan toisella puolella. Hetkittäin sähkönsinisiä välähdyksiä jyrähdykset tuntuivat seuraavan välittömästi. Välillä taas salamat löivät terävinä niin usein, ettei voinut päätellä mikä välähdys ja jyrähdys liittyivät toisiinsa.
Tuomo makasi vuoteellaan yläruumis paljaana, jalassaan vain verryttelyhousut ja huomasi ajattelevansa Arjaa. Ajatus oli kevyt ja lämmin ja se sai aikaan sen, että Tuomo tunsi miten jotain muljahteli hänen housuissaan. Hän ajatteli Arjaa niin, että vain jokunen terävämpi jyrähdys sai hänet havahtumaan ja laskemaan sekunteja päätelläkseen oliko paha ilma jo loittonemassa. Laskiessaan ja kuulostellessaan Tuomo oli erottavinaan askelten kopinaa kuistin suunnalta. Hän kiepsahti istumaan vuoteellaan ja kuultuaan uudelleen ääniä oven suunnasta, lähti hän katsomaan tilannetta.
Kuistilla Arja seisoi märkänä tuijottaen vastarannan suuntaan. Likomärkää kesähattua hän roikotti sormissaan ja jaloissaan hänellä oli Erikin ylisuuret kumisaappaat, joiden terissä oli ruohoa ja multapaakkuja. Arjan märkiin vaatteisiin oli tarttunut lehtiä ja roskia.
- ”Anteeksi että minä näin puolituntemattomana tunkeudun, se tuli niin rajuna ihan kohdalla”, sanoi Arja.
- ”Mikäs tässä, yhdessä se on mukavampi arvuutella, josko tuo alkaisi loitota. Tulitkos sinä juosten rantaa pitkin?”
- ”Tulin.”
- ”Tuolla lepikossa ja heinikossa kannattaisi varoa punkkeja, näinkin pohjoisessa. Vaikka, tiedä tuota, ehkäpä tuo sade tällä kelillä ne ovat huuhtoneet.”
Säpsähtäen Arja tutkaili paljaita käsivarsiaan. Iho oli noussut kananlihalle ja hän paleli selvästi märissä vaatteissaan.
- ”Sisällä on lämpimämpää, ” sanoi Tuomo, ”että jos peremmälle kävisit.”
- ”Minä ajattelin että jos tästä näkisi milloin ne Tuula ja Erik tulee, en minä näin kehtaisi tungetella.”
Tuomo katseli hetken viluissaan värisevää naista ja ohjasi sitten tämän kyynärpäästä tuvan lämpöön. Pöydällä olevaan jalkaan hän sytytti kynttilän.
- ”Joskus salamat iskivät sähkö- ja puhelinlinjoihin ja pätkivät johtoja kilometrikaupalla. Minulla ei ole täällä edes sähköjä. Näin on mukavampi, ihminen on juurillaan.”
Arja katseli ympäriinsä kynttilän valopiiriin jonka salama aina välillä leiskautti täysin kirkkaaksi. Tuomo ojensi hänelle pyyhettä. Säpsähtäen hän vilkaisi jalkoihinsa.
- ”Voi kamala, minä valutan vettä lattiallesi ja nämä kamalat saappaatkin jäi jalkoihini,” sanoi Arja ääni kylmästä väristen. Tuomo astui aivan naisen viereen, joka hänen olkapäästään tukien astui vuoroin ulos kummastakin saappaasta. Sitten hän sipsutteli märin jaloin seisomaan pöydän vierelle yrittäen kuivata vettä pitkistä paakkuuntuneista hiuksistaan pyyhkeeseen. Tuomo otti kynttilän käteensä ja tarkasteli sen valossa Arjan kasvojen piirteitä. Pyyhe käsissään Arja vastaavasti tuijotti Tuomoa. Naisen silmät olivat laajentuneet suuriksi. Jostain juoksi vesipisara Arjan leuankärkeen, joka hieman tärisi kylmästä ja jännityksestä. Näin he seisoivat tovin kuunnellen jo loittonevia jyrähdyksiä, sateen ropinaa ja toistensa raskasta hengitystä.
- ”Ethän sinä ole paha minulle, ” kysyi Arja katsoen Tuomoa silmiin. Naisen katse oli sulanut. Tuomo laski kynttilän pöydälle, otti pyyhkeen Arjan käsistä ja riisui tämän märän t-paidan asetellen sen siististi tuolin selkänojalle. Tuomo ehti nähdä Arjan kylmästä jäykistyneet nännit, ennen kuin nainen ehti peitellä pieniä rintojaan kämmenillään. Varovasti pyyhkeellä painellen Tuomo alkoi kuivata naisen kaulaa, olkapäitä, käsivarsia ja selkää. Hellävaroin hän siirsi kämmenet pieniltä rinnoilta kuivaten ne, kuivaten sitten kyljet ja vatsan. Tuomo tunsi miten Arjan iho värisi kosketuksesta, hänen hengityksensä oli raskas ja tasainen.
Vatsalta Tuomo siirtyi märkien puuvillashortsien vyötärölle, avaten napin ja vetoketjun. Aluksi Arja seisoi horjahdellen, puristaen reisiään tiukasti yhteen, sitten hän huokaisi syvään ja siirsi jalkojaan hieman erilleen. Tuomo laski varovasti shortsit nilkkoihin Arjan astuessa niistä pois. Shortsien alta paljastuivat mustat pikkuhousut. Tuomo polvistui naisen eteen lattialle jatkaen pyyhkeellä alaspäin, painellen reisiä, polvia ja sääriä ja viimein ottaen vuoroin kummankin jalkaterän pyyhkeen sisään. Sitten hän suoristui ylös naisen edessä ja he katselivat toisiaan silmiin. Peukalollaan Tuomo siirsi Arjan märän hiussuortuvan poskelta korvan taakse ja suuteli tätä suulle. Aluksi huulet tuntuivat kylmiltä, mutta sitten suut kävivät ahnaiksi ja lämpimiksi. Arja horjahteli Tuomon puristaessa häntä itseään vasten ja käsien kosketellessa hänen vartalonsa sopukoita.
Tuomon huulien kulkiessa alas kaulalle, rinnoille ja lopulta navalle Arja tunsi vain miten epätodelliset ajatukset risteilivät hänen mielessään. Mitenkä hän selittäisi tämän Tuulalle, mitä hänestä ajateltaisiin. Lopulta hän hylkäsi nämä ajatukset, hän oli vapaa nainen ja nyt hän vain nautti hellästä kosketuksesta antaen tapahtuman viedä. Hänellä ei ollut mitään pelättävää tämän miehen kanssa.
Tuomon tarttuessa hänen pikkuhousujensa vyötäröön Arja puristi hetken sen pitsikoristetta peukalonsa ja etusormensa välissä estäen housuja liukumasta jalasta. Sitten hän tunsi Tuomon vahvan ja määrätietoisen käden siirtävän hänen kättänsä ja tunsi miten vaate rullattiin alas hänen yltään. Arja kohotti katseensa ja työnsi sormensa miehen hiuksiin tämän lämpimien huulien kosketellessa hänen vatsaansa. Kun mies kohottautui ylös, oli hän riisunut omatkin housunsa ja pitkä suonikas kalu seisoi kohti Arjaa.
Suudellessaan Tuomo tunsi miten naisen iho lämpeni hänen huuliensa alla. Iho oli nuori, kiinteä ja eloisa. Pienet lihakset värähtivät ja vastasivat hänen kosketukseensa. Nännit olivat edelleen jäykät, eivät enää kylmästä, vaan kiihkosta. Kiihko tuntui myös Arjan käsissä, jotka haroivat hänen hiuksiaan ja ohjasivat päätä hänen suunsa liikkuessa tämän jäntevällä vatsalla.
Tuomon ohjatessa Arjan vuoteelleen ja levittäessään tämän reidet polvista, Arja pelkäsi että sen sisäänlaittaminen tekisi kipeää. Mies ei kuitenkaan kivunnut hänen päälleen vaan laski päänsä jälleen hänen vatsalleen, koetellen kielellään hänen napaansa siirtäen siitä kosketuksensa aina vain alemmas ja alemmas. Kosketus sai mielihyvän lämmön tulvahtamaan Arjan nivusissa ja hän tunsi olevansa kostea ja haluttava.
Tuomo tunsi Arjan karvojen tarkan rajan kielellään. Hämärässä valossa hän kohotti hieman päätään ja tarkasteli naisen häpyä, levitti sitä varovasti sormin ja laski kielensä nyt nypykälle. Vuoroin kielellä pyörittäen, vuoroin huuliensa väliin puristaen hän ryhtyi sitä muokkaamaan. Hän aisti reisien jännittyvän päänsä sivuilla ja sormien vaativan puristuksen hiuksissaan. Arja oli vuolaan kostea. Tuomo jatkoi kielensä tutkimusretkeä alaspäin. Hän jännitti kieltään työntäen sitä poimujen väliin, väristäen sen kärkeä, raivaten sille sijaa syvemmälle. Maku ja tuoksu olivat kiihottavia ja Tuomo tunsi kivikovan elimensä kärkeen puristuvan heratipan. Nainen huumasi, kaikki ne kokeilemattomat mahdollisuudet huumasivat, niin että hän oli pakahtua kiihkosta.
Arja tuli, yllättäen ja rajuna, ensin parkaisten ja sitten huultaan purren huutoaan tukahduttaen. Häpy kävi kosketukselle araksi, vaati muuta ja Tuomon astellessa uudelleen kieltään aneli Arja lopettamaan:
- "Älä, älä, ei, älä tee enää"
Arja päästi kätensä valahtamaan irti Tuomon hiuksista. Tuomo kohottautui ja katsoi naisen puoleksi ummessa olevia silmiä. Kieli lipoi purtua huulta. Sitten hän katsoi pakottavana sojottavaa elintään ja asetti sen naisen hävylle. Terska kosketti ensin kevyesti turvonneina kiilteleviä poimuja, sitten hän korjasi asentoaan ja kevyesti varresta ohjaten painoin pään sisään. Liukkaasti se upposi pohjaan asti ja Tuomon vetäessä ulospäin kalun varsi kiilteli nesteissä. Muutaman kerran hän liikutti katsellen työskentelyään, tarttui sitten Arjaa pohkeista ohjaten naisen jalat olkapäilleen ja aloitti rytmikkään työntelyn.
- "Oih, oih, oih ", Arja voihki hänen allaan kohottaen lanteitaan käsillään. Tuomo vaihteli liikkeidensä rytmiä tarkkaillen naisen kasvoja, joita tämä aluksi heitteli puolelta toiselle. Tuomo tunsi miten hän jaksoi, tuleminen oli lähellä, mutta ei vielä. Yhtäkkiä Arja pysäytti päänsä ja tuijotti partneriaan silmät ammollaan huohottaen.
- "Oih, varo", vikisi Arja hänen allaan ja hamusi hänen kalunsa juurta käteensä. Arjan suu vääntyi mutrulle hänen vikistessä.
- "Älä enää, ota pois, ota pois"
Tuomo veti elimensä ulos ja Arjan muutama pitkä sively sen kosteaan varteen saa lastin lähtemään liikkeelle. Lauettuaan Arjan vatsalle he raukeina käpertyivät vuoteelle.
Tuomo havahtui mökin ulkopuolelta tulleisiin ääniin. Joku oli kävellyt ensin kuistilla ja käynyt sitten ikkunoiden takana. Arja nukkui edelleen vuoteella hänen vieressään. Selällään, puristaen tyynyä rintaansa vasten, jalat aavistuksen harallaan paljastaen hävyn, jonka kukka oli nyt vetäytynyt karvojen taakse. Hän varovasti siveli naisen poskea, jolloin tämä heräsi räväyttäen silmänsä selkoselleen. Ilme oli hetken pelokas, sitten hämillinen, jonka jälkeen Arja ponkaisi ylös vuoteesta. Kasvot punottivat tämän säntäillessä ympäri huonetta etsien vaatekappaleita ja sovitellessa niitä takaisin ylleen. Vasta ovella hän pysähtyi, katsoi hetken Tuomoon ja sanoi:
- "Minä en tiedä mitä nyt tapahtuu, mutta minun pitää mennä."
Arjaa Tuomo ei enää nähnyt. Nainen jäi hänelle unenomaiseksi kokemukseksi, johon hän omin käsin palasi useita kertoja. Tuula ei Arjaan sanallakaan viitannut, hymyili vähän arvoituksellisesti heidän seuraavan kerran kohdatessa.
Muutama viikko myöhemmin Tuomo oli soutelemassa lahden suulla. Ilma oli hyvin tyyni ja hän antoi veneen lipua pitkään harvojen aironvetojen välillä. Syrjäsilmällä hän huomasi Tuulan uivan venettä kohden. Jotenkin hän edelleen koki vaikeaksi äkkiseltään kohdata Tuulaa, joten hän ensin kuin huomaamatonta teeskennellen vedätti venettään kauemmas selälle. Tuula kuitenkin huhuili vedestä ja heilutti kättään, jolloin hän pidätti venettä paikallaan. Nainen lähestyi ja kohta alaston hahmo kuulsi vedessä veneen vierellä.
- "Älä mene, minä en jaksa uida takaisin", sanoi Tuula tarttuen veneen partaaseen. Hetken hän huohotti siinä veneestä roikkuen, katsoi sitten Tuomoa ja pyysi:
- "Auta minun veneeseen"
Kiikkerään veneeseen on vedestä vaikea nousta. Tuomo hivutti venettä matalammalle, Tuula vieressä roikkuen ja ylös yrittäen. Kokka oli jo painumassa kaislikkoon, kun kädestä vetämällä hän sai naisen veneen pohjalle. Nyt Tuula makasi siinä, alastomana, partaan takana piilossa. Runsaat rinnat olivat valahtaneet sivuille, jalat hieman koukussa, tuhero puristuneena piiloon reisien välissä.
Tuomo katseli naista ja tämä katseli häntä, hymyillen. Vene oli kiilautunut syvempään kaislikkoon, hankaimet loksahtaneet pois rei'istään.
- "Tuomo, ota minut, ole minulle hyvä"
- "Miten minä tässä?"
Tuula kävi häneen selin polvilleen veneen pohjalle, asetteli jalkojaan vähän haralleen, sitten kyynärvartensa veneen pohjalle ja painoi päänsä käsiään vasten. Siinä Tuula oli, uhkea takapuoli pystyssä. Tuheroa pilkotti aavistuksen takaapäin.
- "Tässäkö näin vain"
- "Tässä", kuului ääni veneen pohjalta. Tuomo pudottautui penkiltä polvilleen Tuulan taakse ja koskettaa tämän häpyä kädellään. Kohta hän tunsi Tuulan sormet omissaan, sileät ja jäntevät sormet. Tuulan sormet liikkuivat hävyllään, pyöritellen ja vatkaten. Tuomo laski housunsa polviin ja otti puolijäykän elimensä käteensä, toisen käden etusormensa hän työnsi Tuulan kosteaan vakoon. Elin jäykistyi täyteen mittaansa.
- "Tule jo", aneli Tuula ja levitti vakoaan sormillaan. Tuomo asetteli terskansa huulille ja painoi varovasti sisään. Vene keinahteli ja Tuulan oli painettava molemmat kätensä otsansa alle. Tuomo aloitti kiihkeästi ja rytmikkäästi. Käsillään hän puristi Tuulaa uumilta ohjaten tämän lanteiden rytmiä. Voihke alkoi kuulua veneen pohjalta, Tuula kohotteli päätään, paineli lanteillaan vastaan, puristaen kädellään veneen pohjasta.
Tuomo hidasti rytmiään samalla kun Tuula kohotti yläruumistaan käsiensä varaan. Tuomo nousi selkään, puristautui liki, kietoutui käsivarsillaan painaen kättään rintojen väliin. Rinnat heiluivat valtoimenaan rytmissä. Silloin Tuula tuli. Syvältä kouraisi ja polvet kävivät huteroiksi, koko vene keinahti niin että mieheltä oli luiskahtaa ulos. Tuomo tunsi naisen reisien tärinän, kohottautui ja tarttui taas uumilta.
- "Nyt tulee", voihkaisi Tuomo. Tuulalta pääsi kirkaisu, joka hiljaisessa kesäillassa kuulosti kun joltakin linnulta. Hetken he huohottivat paikallaan kunnes veltostunut elin luiskahti ulos. Vene tuntui polvien alla epämiellyttävältä, asento muutenkin puuduttavalta. Tuomon päästäessä irti Tuula lysähtää pohjalle.
Hetken he selvittivät venettä ulos kaislikosta, asettelivat airot ja hankaimet. Tuomon päästessä lahden suulle, Tuula kohottautui, hymyili ja pulahti uimaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletko varmasti mies? minusta tämä tarina oli hyvä =) paljon kiihottavampi kuin tökeröt seksinovellit " tyyliin jallu". tämä olis voinut todella tapahtua ihan oikeesti. kiitos sinulle
Kiitos! Olen sama mies joka on kirjoittanut tälle palstalle novellit Juuri kahdeksantoista / Juuri kahdeksantoista - tytön tarina. Harjoittelen kirjoittamista.