kertokaa

sekä henkisesti että fyysisesti kroppa kokee kovia. Mutta jos muistaa koko ajan että nämä hormonit tekee olon tälläseksi kun mullakin nyt on niin ehkä selviää helpommalla. Mutta sitten epäonnistumiset on lukunsa taas, niistä vaan aika parantaa haavoja. Itse kukin tietää kuinka pitkälle on valmis menemään ja kuinka monta hoitoa haluaa käydä läpi. n.80% saa hoidoista lapsen jossain vaiheessa eli ei nämäkään ihan varmoja ole.

Kolmen kokemuksella: ei niin rankkaa kuin etukäteen kuvittelin.
Aluksi kun oma hormonitoiminta ajetaan alas, tuli mulle öisin hikipuuskia ja ehkä pinna vähän normaalia kireämmällä. Heti kun piikittely alkoi helpotti. Munisten kasvaessa mahaa nipisteli, illalla väsyneenä tuntui kurjalta. Punktio oli ihan kestettävää, hyvät lääkkeet, eikä jälkeenpäinkään kovia kipuja.
Ekan jälkeen epäonnistuminen tuntui maailmanlopulta, mutta onhan noihin epäonnistumisiin jo totuttu. Jotenkin sitä vaan kerää taas itsensä kasaan.

Monilla onnistuu ihan eka kerralla, toivottavasti olette niitä! Toisaalta pidä mielessä myös se, että eka kerta on lääkeannosten suhteen vähän kokeilua, joten voi olla ettei eka hoito onnistu ihan täydellisesti.