Ainakin laihtumisessa se on hyvä apuväline. Murehtimisen aiheista ei ole ainakaan puutetta. On luonnonmullistukset, lapset, rahakukkaro, vanheneminen jne.
Minä en keksi muuta hyvää kuin laihtuminen. Niin ja murehtimisen hyödyn miettiminen.
Minä en keksi muuta hyvää kuin laihtuminen. Niin ja murehtimisen hyödyn miettiminen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
lohdukseen. Eikä heitä ihan vähän olekaan.
Depressiivinen mieleni kekesii aina uusia murehtimiset aiheita.
Jopa itse Dostojevski sanoi: Onnessa on jotain murheellista.
murhe-martti
on pitkä, kaita ja kivinen. Sen on Dostojevskikin ymmärtänyt. Vain todellinen murehtija tietää, että Onnen Kukkuloilla ei ole pysyvää asuinsijaa. Siinä juuri piilee murehtimisen ylevyys: osata valmistautua tulevaan. Sanoisin, että se on Onnen salaisuus. Se hetkellisyys. Mutta siinä hetkessä on ONNI.
Nyt taitaa olla suklaan paikka. Menee niin murheelliseksi tämä pohdiskelu.
Niitä joihin voi vaikuttaa ja niitä mihin ei voi vaikuttaa.
Asioita joihin ei voi vaikuttaa on turha murehtia. Ei se auta yhtään!
Asioille joihin voi vaikuttaa tarttee tehdä jotain!
Eipä auta murehtiminen nytkään.
iskee joskus välilyönnin vaikuttamiseen. Toisten asioihin puuttuminen on kinkkinen juttu. Murehtiminen on helpompaa kuin vaikuttaminen?
Murehtiminen etukäteen tai takakäteen on täysin turhaa, niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Tämän päivän murehtiminen on myös turhaa koska ajankohtaisiin asioihin vaikuttaa vain toiminta tai ajatusten muuttaminen.
Laihtumiseen parempi konsti myös ympäristön kannalta on nauru, tanssi ja muu liikunta, siinä syöminen ei ole pääasia.
No kun sitä aina lapsena hoettiin että itku pitkästä ilosta pieru kauan naurajaista.
moista versiota. Hauska. Minusta jutun aloittanut on myös hauska. Hyvä juttu (älkää olko niin kauheen vakavissanne)
vanhenemistanikaan, paitsi että:
Kaikesta kivasta alkaa olla 20 vuotta.
Voi sanoa yhä useammalle: "Kun minä olin sinun iässäsi..."
Alkaa ostaa housuja, joissa vyötäröllä on kuminauha.
Kauneus on vain katsojan silmässä.
Kuorsaaminen on tapa osoittaa vierustoverille, että on elossa.
Ei enää mistään hinnasta haluaisi yöpyä muualla kuin omassa sängyssään.
Luulee, että on tapahtunut jotain, kun puhelin soi illalla klo 21.00 jälkeen.
On alkanut pelata golfia.
Pitää kaiteesta kiinni, kun menee rappuja alas.
Paino ei ole noussut, se on vain laskeutunut hartioilta vyötärölle.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä niin paljon kuin naama vaatisi.
Ennen vanhaan sattui ja tapahtui; nykyään ei tapahdu mitään, mutta joka paikkaan sattuu kyllä.
Elämän korkeat arvot tarkoittavat kolesteroli-arvoja.
Lääkäri kysyy, mitä hyvää syö ja juo ja mitä hauskaa harrastaa, ja sen jälkeen kieltää ne samassa järjestyksessä.
Joka paikkaan koskee ja se mihin ei koske, ei toimi.
On olo kuin rilluttelun jäljiltä, vaikka ei ole käynyt missään.
Lääkärit ovat lähes aina tyttösiä tai poikasia.
Ikäisiäsi alkaa olla vain mainoksissa, joissa mainostetaan vitamiineja ja tuotteita verenpaineeseen, ummetukseen ja unettomuuteen.
Tarvitsee lasit löytääkseen lasit.
Silmään syttyy tuli vain silloin, kun aurinko osuu silmalaseihin.
Ei enää välitä, jos ajatukset alkavat karkailla, kunhan ne tulevat takaisin.
Kirjoittaa muistilappuja, mutta unohtaa, mihin ne on laittanut.
Kun löytää etsimänsä tavaran, on jo unohtanut, miksi se piti löytää.
Tekee kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta unohtaa, mitä ne kaksi muuta olivatkaan.
Seksi maistuisi useamminkin, mutta esileikit vievät kaikki voimat.
Sammuttaa valot säästösyistä, ei romantiikan vuoksi.
Kahdesti yössä tarkoittaa vessassa käyntejä.
Alkaa ostella kevyttuotteita ja huomaa, kuinka pienellä tekstillä kaikki käyttöohjeet on kirjoitettu.
Ei koskaan punnitse itseään aamulla, sillä silloin silmäluomet ovat raskaimmillaan.
Sisälläsi on laiha ihminen, joka kamppailee päästäkseen ulos, mutta saat sen rauhoittumaan muutamalla palalla suklaata.
Ja lohdutukseksi ikääntyville:
Kaikilla on valokuvamuisti, joillakin ei vain ole filmiä.
- - -
Hauskaa viikonloppua!
Kiitos susanna, nauroin makeasti, tutulta tuntuu !
en kerta kaikkiaan voi murehtia vanhenemistani ainakaan. Naurun sanotaan pidentävän ikää ja naurua kyllä riittää viestisi sisällössä. Taidan laittaa sen huoneentauluksi jääkaapin oveen...:)))
Murehtijalla on nimittäin ylimääräinen liikennevakuutus nimeltä "Ennakoi tuleva tilanne". Murehtija pitää riittävät turvavälit venäläisiin autorekkoihin, ne kun saattavat alkaa heittelehtiä.
Murehtija noudattaa liikenteessä nopeusrajoituksia. Näin hän ennalta ehkäisee sakkoja. Ohituksia murehtija vältää. Niissähän piilee aina riski.
Suurin murehtimisen aihe ovat kyllä ne autoilijat, jotka eivät murehdi. Tällaisia ovat nuoret hurjastelijat. Niissä murehtijalla riittää työsarkaa.
Samoin vanhoissa autoilijoissa, jotka tyytyväisenä köröttelevät tien keskiviivalla alle nopeusrajoitusten. Murehtijan on kerrassaan pakko murehtia erityisesti heitä.
Liikenteessä murehtija on täysin työllistetty juuri noiden ei-murehtijoiden vuoksi. Oikeastaan liikenteessä murehtijat pitäisi palkita liikennevakuutusmaksujen alennuksilla.
Tylsää, kun ei ole mitään murehdittavaa. Oikeasti.
Kun konkreettista saa pohdittavaa, syvän itsesäälissä ja syyllisyydessä aikansa märehdittyä, on vähän helpompaa.
Ruttasin miehen rakkaan auton vas. etukulman tasa-arvoisessa risteykseyssä. Toiselle autolle tuli vielä ikävämpi oikean etukulman menetys. Todennäköisesti menee lunastukseen. Kasko oli. Nyt vain odotuttaa, meneekö mies autokauppaan uuden ostoon. En haluaisi luopua vanhasta, mutta jos... Uskallanko uudella autolla lähteä liikenteeseen. Mitä muuta voisin murehtia?
alkaa pitää murehtijan päiväkirjaa? Joka päivä varmaankin tulee joku asia mieleen, mitä olisi syytä murehtia, mutta eihän ne asiat murehtimalla parane, joten jääköön.
Eihän meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättellöö!
Ovat kuin monien sellaisten teiden yhtymä, jotka eivät tule mistään eivätkä johda minnekään.
Ei ne murehtimiset sisältä noin vain poistu.Kyllä ne olisi voitava ulos purkaa-vaikka koneelle.Kuinka kauniisti sanottu että murehtija on filosofi.Miksi sitä murehtimisesta syyllistyä.Monen sydän muutenkin märkänee.Kun joku sanoisi:Tule tänne ja kerro mikä mieltäsi painaa.Tarjoisi syliä ja halia ja lohduttaisi,joski sitten se ilokin jostain ilmestyisi.Mutta harvassapa lohduttajia löytyy.
Murehtiminen onkin syvimmältä olemukseltaan oikeastaan luova tapahtuma. Se on pelkoa, jolla on mielikuvituksen siivet. Eihän murehtija ole varsinaisesti levoton siitä, mitä OIKEASTI tapahtuu, vaan siitä, mitä VOISI tapahtua. Siinä piilee murehtimisen juju.
Äideillä murehtiminen taitaa olla synnynnäistä. Ja äidit kantavat huolta lapsistaan hautaan saakka. Entä isät, onko isien murehtiminen jotenkin erilaista? Minusta tuntuu, että isät ovat jotenkin paremmin jalat maan pinnalla.
Äitien murehtimisessa on jotain kaunista. Mieleeni tulee Lauri Viidan runo äidistään Alfhildista:
Äidit vain nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katselta korkeammalta...
Äitien murehtiminen taitaa olla oma lukunsa murehtimisen filosofiassa. Onko se hyvää vai pahaa?
he kulkevat peräkanaa,
isä ja äiti
ja katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan...
Ei taida huolehtimesta loppua tulla edes pilvien päällä!
Tuttua on.Siitä ei pääse irti.Olen ajatellut että se on äideille myötäsyntyistä todellakin loppuun asti.
aina, jos murehtimisesta on puute. Valintaa voi tehdä esim.
- Nikkeily (rekisteröidyt/rekisteröitymättämät
- Sheriffin toiminta (poistot)
- Ylläpidon toiminta (poistot/yhteydet ei pelaa)
- Aloitusten puuttuminen (ei mitään uutta auringon alla)
- Vastausten puuttuminen (masentava/huono/ aloitus)
- Tilastointi ( paljonko viestejä palstoilla 50 /60 /70 /80 ) Huomioi suosituimmat. Pysyt ajan tasalla.
Nyt ei tule muuta mieleen. Jatkuu huomenna, ellen masennu.
Terveisin
lissu*