ARGH! Että ahistaa!! Miksi joka aineessa pitää olla estelmiä????? Mä olen ihan oikeesti sairas niitten kanssa. Mä en kykene tekemään esitelmiä! Mä olen lukion ekalla. Mitä mä teen?! :/ olen käyny psykologilla kaksi kertaa kauan muttei ole auttanu ja kaikkeni olen tehnyt mutta pelkuri mikä pelkuri!!
esitelmät!!!
pelkuri
8680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pelottaako esittäminen vai tekeminen?
älä huoli sillä tavalla, kun mä vasta pelkuri oon ja oon luistanut melkein kaikista esitelmistä koko ala-aste, yläaste ja lukio-aikoina.
ja ne muutamat esitelmät sun muut joista en oo pystynyt luistaan meni ihan päin peetä, kun alan jännittään aina niin paljon et alan puhuun ihan epäselvästi ja sillee ja siitä tulee sellanen hiukan tyhmä olo aina ku meen niin noloks ja ei ketään kyllä sille missään lukiossakaan kertaakaan nauranut tai edes kommentoinut mitenkään, mut mä ainakin luulen et mä puhuin ihan sairaan epäselvästi pahimmillaan... kyllä mä muuten ihan hyvni pystyn ja uskallan puhuu melkein kelle vaan, mut esim koulussa jännitin aina niin paljon ku oli koko luokan edes ja siten.
mut rohkeut vaan ja puhu peilille ym ja puhu vaan kaikkee mitä tulee mieleen kun oot yksin kotona tai vastaavaa, niin se ainakin on auttanut mua sillee ihmeen paljon...
mut onnee vaan sulle... =)
No et sä nyt ainakaan pelkuri oo. Mä kammosin ite esitelmiä ala-ja yläasteen aikoina, mutta sitten keksin keinon:
Mä tein esitelmät aina sellaisista aiheista, että tiesin niistä enemmän kuin ope tai kukaan muu. Tuli heti itsevarma olo ja sitä mukaa pystyikin esiintymään edessä ihan ok ja myöhemmin jopa hienosti.
Ja tietty tein ne esitelmät sikahyvin, että aina tuli hyvät arvosanat. Ei tarvinnu pelätä sitä arvostelua eli yks pelko hommasta oli jo hyvällä etukäteisvalmistelulla pois.
Ja toi kaks kertaa psykologin luona ei kyllä varmaan auta, sitä pitäs jatkaa. Onx mahdollista?
Olen siis käynyt eka kerran kävin puoli vuotta sitten oli tauko, ja kävin uudestaan, ja kävin silloin yli vuoden, eikä se auttanu tipan tippaa.
Olisko ollut väärä terapiamuoto? Tai terapeutti, joka ei ollut sulle just se paras? Joka tapauksessa älä nyt anna periksi, lupaatko? Tee pelollesi jotakin, ennenkuin se ottaa sut valtaansa. Ota yhteyttä uudelleen toiseen terppaan.
Tuntuu jo epäilyttävästi siltä että se on ottanu musta jo vallan ja pahasti. En oikeesti jaksa pelätä enää mutta minkäs teet. :/
Mutta jos sä vielä yrittäisit, koska elämä ja oleminen helpottuu kun ahdistava ongelma lievenee. Toivoisin, että ottaisit vielä kerran yhteyttä terppaan ja yrittäisit saada hänen avullaan pelon hallintaan.
Mä ajattelen, että joskus se pelon ja sen alkuperän käsittely pitää tehdä kuitenkin ja mitä nopeammin (nuorempana) sitä parempi. Loppuelämä on sitten helpompaa niiltä osin.
Toivottavasti jaksaisit yrittää, älä anna periksi. Sä ansaitset kauniin elämän, älä anna pelon pimentää sitä.
Kun tiedät, että "joudut" luokan eteen puhumaan, keskity välitunnilla ja viritä itsesi oikeaan fiilikseen. Ajattele, että kuulijat haluavat kuulla mitä sinulla on sanottavana.
Ainahan luokkakaveria kuunnellaan mieluummin kuin sitä samaa opettajaa tunnista toiseen.
Tärkeintä on valmistella puhuttavat asiat. Sinun pitää tuntea aiheesi.
Mieti mitä sanot ja missä järjestyksessä. Tee mielenkiintoiset kalvot esityksestä. Kuuntelijat kiinnittävät huomionsa niihin, eikä tapita sinua koko esityksen ajan.
Ole oma hauska itsesi! Ole ylpeä esityksestäsi!!
Nämä ohjeet annan sinulle kokemukseni perusteella. Itsekin olen kova jännittäjä. Parhaiten onnistun kun tiedän mistä puhun.