Olen jo vuosia käynyt kalastamassa Lapissa ja nyt ajattelin, että ensi kesänä voisin vihdoinkin käydä Etelä-Suomen jokiloita kokeilemassa. En kuitenkaan etsi mitään "kalastajarysä" jokia, vaan mieluiten luonnonvaraisia. Istutusjokia en sulje myöskään pois, mutta luonnonvaraiset kiinnostavat enemmän. Kertokaa minulle jokiloista, kalakannasta ja luvista sekä omista kokemuksistanne.
En ole kuin lukenut joistakin kalapaikoista lehdistä ja netistä, koska todellakin Lappi on ollut ykkönen joka kesä, mutta nyt voisi sen jättää kakkoseksi ensi kesänä.:)
"Kesää on vielä jäljellä", joten taidan pistäytyä lähikoskella ja kokeilla vieläkö välineet kestävät. Ovat jo tosi ankean näköiset. :)
En ole kuin lukenut joistakin kalapaikoista lehdistä ja netistä, koska todellakin Lappi on ollut ykkönen joka kesä, mutta nyt voisi sen jättää kakkoseksi ensi kesänä.:)
"Kesää on vielä jäljellä", joten taidan pistäytyä lähikoskella ja kokeilla vieläkö välineet kestävät. Ovat jo tosi ankean näköiset. :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
kalastuksen valvojia. Ne on näin rauhotusaikana aika äkäsiä.
Mie kun sinisillä ja pitkäripsisillä silmillä räpyttelen, niin kyl se siitä heltyy.:)
Oli kesälläkin niin mukava kalastuksenvalvoja, ettei kävelyttänyt lupaa hakemaan parkkipaikalta, uskoi kun niin hellyttävästi katsoin häntä.:)
Ajattelin vain kun sanoit että luonnonvaraiset joet kiinnostavat. Ymmärtääkseni se rauhotus on sen takia että kalat saa kutea rauhassa eikä sitten tarvitse istutella niitä kaloja niin paljoa.
Totta on, mutta en mie rauhotusaikana siellä kalastaisi, vaikka on sitäkin joskus tehty ja kalakiintiökin joskus ylitetty.(Älä kerro kenellekään.) :)
Uskoisin, että edellisiin ovat toisetkin joskus sortuneet. :)
täällä 'etelässä' saattavat hyvänä päivänä hyvällä joella olla todella mairittelevat, mutta kukapa meistä lähtisi omaa "mansikkapaikkaansa" julkisesti kertomaan. Sen jälkeen se olisi entinen mansikkapaikka...
Hanki itsellesi joku tuttu perhokalastusta harrastava 'etelästä' ja käytä hänen tietoaan ja osaamistaan kalapaikkojen suhteen.
...todellakin pitää paikkansa, että etelän kalastajat ovat kateellisempia kuin pohjoisen.
Kateus on kummallinen käsite. :)
sehän johtuu kalastajien paljoudesta ja paikkojen vähyydestä, ei välttämättä kateellisuudesta.
Istuta-ja-ongi-paikoista ei olla niin tarkkoja, koska niihin kalaa kärrätään vuoden ympäri, mutta kukaan ei korvaa luonnontilaista taimenta, jos sellainen poistetaan pikkupurosta. Ja jos vaikka yksi kalamies (tai -nainen) poistaa yhden kalan joka toinen viikko yhden kesän aikana tuollaisesta purosta, voit arvata lopputuloksen seuraavina vuosina. NO FISH! Koska luonnonvaraista kalaa ei riitä enää kudulle saakka.
...perustelu on tuokin, mutta kyllä Lapissa silti kerrotaan ne hyvätkin "mansikkapaikat" ja näille paikoille on tosiaan saanut patikoida muutaman kilometrin. Eikä siellä nyt niitä kalastajanaisia ja -miehiä niin paljon ole ollut, että kalakanta siitä hirvittävästi kärsisi.
Sanoisin, että verkottaminen poistaa kalakantaa ja estää kalojen nousun jokiloihin. Perhokalastus ja virvelöinti ovat pientä verkottamiseen verrattuna, onhan kalan saalistaminen niin paljon kiinni välineistä ja kalan syönnistä. Verkkoon kiinnijäämiseksi kalan ei tarvitse tehdä muuta kuin uida.:)
Meitä oli eräällä Lapin joella parhaimmillaan kymmenen kalastajaa lähekkäin kaksi vuorokautta eikä kukaan saanut kalan kalaa. Tulipa siihen eräs paikallinen eräänä iltana nuotiolle utelemaan onko kalaa tullut ja samalla hengenvedolla kertoi paikallisten verkottaneen pari päivää alajuoksulla. Niinpä siinä tuumattiin, että ei ihme jos kalaa ei tule.:)
sie tyttelö uso kaikkea, mitä Lapin Aslak siulle sannoo!
Tuossa takavuosina käytiin Inarin takamailla Vestojoella perhokalassa ja voi sitä tammukan
ja harrin määrää. Mutta Vestojoestä myöhemmin...
Samalla reissulla jäi viikko kala-aikaa ja mänthiin kysymään Inarin Aslakilta, että osaisiko hän kertoa, mistä sitä saisi kunnollisen kokoista kalaa Etelän Mieskin. No Aslak innostu ja viittilöi pohjoisen suuntaan, kehotti Sotajokea kokeilemaan. Siellä sitä isoa on, kuulemma...
No, methän poijat lähdethiin kokeilemaan poskoit, että minkälainen paikka se Sotajoki sitten olisi.
Tulihan sieltä kalaa, isoa kalaa - haukea... Ei tammukan sirriä, ei harrin häntää, ei muuta elämää kuin hauen puikulaa kymmenen metrin välein. Jotha hyvä oli vihje Etelän Miehille... :)
Niin se Vestojoki... hieno paikka, yhdeltä seisomalta saattoi nähdä kymmenen tammukan tuikit ja kalaa oli voinut ottaa paljon, jos olisi viitsinyt. Otimma vain syömäkalat, jottei naimaonni menisi. Takaisin Vestojoelta Inariin tullessa kerroimme veneenkyydittäjälle kalaonnestamme ja kehua retostelimma
suurikokoisilla saaleilla(todellisuudessa ne olivat mittaa 20-25 cm). Venemies oli paikallisen
kalastuskunnan kellokkaita ja hän kuunteli juttujamme hiljaa ja totisena.
Seuraavana talvena paikalliset, Metsähallitus ja RKTL polkivat kokoon kokouksen teemalla 'Inarin
taimenen tulevaisuus', jonka seurauksena Vestojokikin sitten liitettiin kuuluvaksi 'Inarijärven taimenen
poikastuotantoalueeseen'.
Eihän sitä kukaan tutkinut, kutiko tai kuteeko Inarin taimen Vestojoessa. Saamamme tammukat(siis ne 20-25 senttiset) olivat kaikki sukukypsiä, yhtään taimenen pentua emme havainneet.
Mutta hyvä näin! Nythän taimenet tai tammukat ovat sitten suojassa pyynniltä, eikö?
Niinköhän vaan...?
Viime kesänä eräs kaveri ohimennessään Tenolle käväisi katsomassa paikkoja Vestolla ja havaitsi hän koko Vestojoen suun verkotetuksi ja itse jokiuomasta hän havaitsi seitsemän katiskaa, jotka tuskin olivat siellä haukea pyytämässä.
Tässä on vain tullut mieleen näitä asioita pohtiessa se, että olikohan Vestojoki sittenkin liian hyvä 'mansikkamaa' tuhlattavaksi Etelän Miehille? Olisiko se kalakateus sulkenut pois Etelän Miesten kalastukselta tämänkin pikkujoen, koska ainakaan paikallisten kalastelua se ei tunnu rajoittaneen.
Toki en mitenkään ole kieltämässä Inarin Aslakin oikeutta kotimaahansa ja -vesiinsä, mutta niinkuin itsekin totesit, kalaahan siellä riittäisi vaikka kaikille, jos sopu sijaa antaisi.
tyttelö tosiaan ihan kaikkea usko mitä Lapin Aslakit kertovat. Olen tutustunut reissuillani Lapissa moniin paikallisiin kalamiehiin ja joihinkin kalanaisiin. Heihin tutustuttuani olen kolunnut jos jonkinlaista jokea ja pikkupuroa sekä heidän "mansikkapaikkojaan". Pettymystä ei ole tuonut yksikään eikä yhtäkään niistä ole suojeluksiin laitettu. Niinkuin aikaisemmin kerroin, paikkoihin pitää tosiaan patikoida ja kulkea vaikeiden maastojen taakse. Joihinkin kyllä pääsee vesitasollakin.
Kyllä Lapissa tapaa sellaisiakin kalastajia, jotka ovat henkeen ja vereen niin lappilaisia, ettei Etelän naisilla ja miehillä ole mitään asiaa heidän "mansikkapaikoilleen". Kummallinen hiljaisuus laskeutuu, kun hiukankin kyselee jotakin.:) Mutta näinhän se on, kateus kukoistaa kalastuksessakin, niin Lapissa, Etelässä kuin muuallakin.
Takavuosina "nuorena tyttönä" ollessa Sotajoki tuli katsastettua ja silloin hyväksi koettu.:)
Tästä verkottamisesta, sitä tapahtuu Lapissa sekä muuallakin Suomessa ja edelleen olen sitä mieltä, että se jos mikä kalakantaa vähentää eikä perhokalastajat ja virvelöijät.
Pitäiskö kehittää sellainen perhonheittoverkko...???
Sellaisen jos keksisi, niin suuni pitäisin kiinni, kun kuitenkin kieltäisivät sillä kalastamisen...:)))
Juu.. kyllähän täältäkin helmiä löytyy.. pitää vain osata etsiä. Tuolta pohjoisen suunnalta osaisin kyllä paremmin kertoa jotta mistä kun sieltä olen lähtöjäni. :) mutta sellainen kirja kuin "Eteläsuomen kosket" olikohan tuollasella nimellä.. Kemppaisen Markku kirjoittanut... niin siellä on kyllä vaikka mitä mestoja.. ja hyviä sellaisia... se on pyytänyt perholla pienen ikänsä kuten minäkin.. ;)
Itse käyn nykyisellään etupäässä norjan ja ruotsin vesillä kalassa.. siellä on vähän vähemmän painetta ja kalat kookkaampia... :)