Työväenopiston kurssilla kuuntelin vierestä kun omahyväiset nelikymppiset keskustelivat alentuvaan ja pilkalliseen sävyyn "niistä eläkeläisistä, joita meidän täytyy elättää" ja "kaiken maailman vammaisista".
Luulevatko Suomen nelikymppiset pikkuporvarit ansainneensa oman hyvinvointinsa jollain suurilla sankariteoilla jotta heillä on varaa tällaisiin asenteisiin?
Sitäpaitsi kuka tahansa voi vammautua, jo nuorena, tai joutua tilanteeseen jossa sairauseläke on paras tai ainut vaihtoehto.
Suomi-hyvinvointivaltion kolikon pimeä puoli on ihmisten ääretön ylimielinen kovuus ja se, ettei tajuta oman ahneen elämän ulkopuolella olevan mitään muuta, valitaan vapaaehtoisesti eräänlainen puolisivistymättömyys. Ja kun siihen lisätään vielä päälle useimmille suomalaisille ominainen umpimielinen ei-tänne-olla-tultu-puhumaan käytös, jota maailmalla kummastellaan, niin ei ihme että meitä pidetään muualla maailmalla aika omituisina metsäläisinä. Kansainvälisestä ja aidosta urbaanista kulttuurista Suomi on vielä kaukana; tosin onneksi jo nuoremmat sukupolvet täällä ovat ihan erilaisia.
Luulevatko Suomen nelikymppiset pikkuporvarit ansainneensa oman hyvinvointinsa jollain suurilla sankariteoilla jotta heillä on varaa tällaisiin asenteisiin?
Sitäpaitsi kuka tahansa voi vammautua, jo nuorena, tai joutua tilanteeseen jossa sairauseläke on paras tai ainut vaihtoehto.
Suomi-hyvinvointivaltion kolikon pimeä puoli on ihmisten ääretön ylimielinen kovuus ja se, ettei tajuta oman ahneen elämän ulkopuolella olevan mitään muuta, valitaan vapaaehtoisesti eräänlainen puolisivistymättömyys. Ja kun siihen lisätään vielä päälle useimmille suomalaisille ominainen umpimielinen ei-tänne-olla-tultu-puhumaan käytös, jota maailmalla kummastellaan, niin ei ihme että meitä pidetään muualla maailmalla aika omituisina metsäläisinä. Kansainvälisestä ja aidosta urbaanista kulttuurista Suomi on vielä kaukana; tosin onneksi jo nuoremmat sukupolvet täällä ovat ihan erilaisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on kanssasi samaa mieltä. Mieheni on eläkkeellä ja taatusti tehnyt elämässään enemmän töitä kuin kaikenmaailman kenokaulat. Maksanut veroja ja ollut kunnolla. Nyt kun hän jollekin tiedustelijalle kertoo olevansa eläkkeellä häneltä voidaan kysyä töksäyttää vaikkapa: Oletko mustalainen?
Antaa olla - mitä tämä hyödyttää. Itkettää vaan joskus hänen vuokseen ja suututtaakin.
Kuules nyt! Minun kaulani on kenossa, mutta se ei anna sinulle oikeutta arvostella minua ja kaltaisiani laiskoksi! Kenokaulaisuus ei ole rikos eikä se vapauta esim veronmaksusta.
Joiltain puutuu empatian kyky. Sellainen ihminen on eloton kone. Sillä on tehtävä ja kun se on täytetty, koneen voi romuttaa, ettei tule huoltokuluja.
Siis , oikeesti aloittaja puhuu täysin oikeesta asiasta, eli "asennevammasta" ja kypsymättömyydestä sekä siitä miten se "markkinahysteria" ja rahan "väkivalta" on niin helposti manipuoloitavissa ihmisiin että arvomaailmat ja käsityskyky selä käytös menee (eläimentasolle). Noin se vaaan on....
Työelämä ja tekemisen ja onnistumisen tahto on jokaisessa ihmisessä ja se jo takaa sen että jokainen tahtoo tehdä jotain ja varmuudella työtä. Ongelma vaaan tulee aina siitä kun joku toinen tahtoo ahneudessaan "teetättää" ja päättää sekä määrätä toisia että he tekisivät töitä hänelle jotta näin hän tulisi "onnelliseksi" kun se kuuluisa itsetunto nousisi kun on voinut "alistaa" toisia kanssaeläjiä. Vallan halu ja ahneus "ruokittuna" tekee pahaa jälkeä noissa pöytäpuheissa olipa siellä nainen tai mies.
Onnellisuus on täysin muuta kuin kännykän värin vaihtoa ja ikäihmisten sekä kanssaihmisten arvostelua,,,
Yleensä tälläisiä käsittämättömiä lausuntoja kuulee sellaisten ihmisten lausumina, joiden omalle kohdalle ei vielä ole sattunut mitään vastoinkäymisiä. Oletetaan elämän menevän, niin kuin ollaan suunniteltu. Esimerkiksi vanhukset, tai työttömät katsotaan pelkäksi "hukkakamaksi", joista on vain kuluja yhteiskunnalle. Vaikka hekin maksavat eläkkeistään ja työttömyyspäivärahastaan veroa valtionkassaan.
..vie kalat vedestä ja tappaa kaiken hyvän sekä talossa että puutarhassa.
Jos on vähänkin epäilyä siitä että lähimmäinen pääsee vähän helpommalla,tienaa enemmän,osaa paremmin tms. niin puukotetaan selkään ja tuhotaan moni hyväkin asia sillä verukkeella että jos en minä saa niin ei saa saada tuo toinenkaan.
Näin ajatellen unohdetaan että sen lähimmäisen elämäntilanne on aivan eri kuin itsellä.Siellä voi olla paljon kärsimystä sairautta tai joku voi olla vain yksinkertaisesti fiksumpi ja nokkelampi joissain asioissa kuin se kateellinen yksilö.
Kannattaisi kehittää omia vahvoja puolia mollaamatta muita jos kaverin osaaminen riipii.
ja siirtyä ajatteluun :"Ei se ole multa pois jos toinen saa edes pienen voipallon elämäänsä ilahduttamaan"Tai jos kateellinen pitää olla niin ajateltaisiin mieluummin niin että kyllä minäkin tuohon pystyn kuin niin että tuon kyllä poljen jalkoihini ja tuhoan.
Vaikka kateus on uusiutuva luonnovara sitäkin voi jalostaa ja kasvattaa oikeaan psitiiviseen suuntaan.:)