eli kyseessä on tietojen antamiskielto esim.sukututkimusta varten.
olisi kiva kuulla,ihan uteliaisuudesta,että miksi jotkut kieltää tietojensa antamisen sukututkimukseen?ei sieltä sentään mitään henkilötunnuksia saa udeltua.
arvailujakin saa esittää...
olisi kiva kuulla,ihan uteliaisuudesta,että miksi jotkut kieltää tietojensa antamisen sukututkimukseen?ei sieltä sentään mitään henkilötunnuksia saa udeltua.
arvailujakin saa esittää...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotkut pitävät sukututkimusta jonkinlaisena juorujen kokoelmana. He eivät ymmärrä, että jokainen tieto pitää olla löydettävissä arkistoista. Lähde pitää mainita, jos tekee kunnon tutkimusta.
Sukututkijan velvollisuutena ei tietenkään ole julkaista kaikkea mitä suvusta löytyy. Hienotunteisuus ja tahdikas tietojen käsittely pitää olla.
Moni arkailee jotakin vanhaa tietoa esipolvistaan. Usein käy kuitenkin niin, että faktat supistavat tragedian olemattomiin. Legendoilla kun on tapana laajeta ja kasvaa kertojiensa myötä. Asioilla on usein kaksi puolta ja kummankin osallistujan jälkipolvet kertovat tarinaa ihan eri tavoin.
Myös vanhat rikokset ovat jonkun mielestä salattavia asioita, mutta sukututkija ihan innostuu löytäessään tuomiokirjoista jotain hurjaa esi-isänsä edesottamuksista.
On ihan eri asia kuulua kuuliaisten renkien ja torppareitten harmaaseen sukuun kuin sukuun, jossa tappelupukarit tuomittiin Siperiaan!
Eihän tarinaa tarvitse julkaista, jos se tuntuu muusta suvusta pahalta.
Muutenkin, sukututkijat eivät suinkaan kaikki julkaise tutkimustensa tuloksia. Usein ne ovat monisteina vain pienen piirin hallussa.
Sukuseurat julkaisevat laajoja tutkimuksia. Monasti on harmiteltu sitä, että oma sukuhaara julkaisusta puuttuu.
suvun teot kyllä löytyy " vastapuolen" sukukirjoista. Sitä se ns. valikoiva moraali on. Oman suvun rötöstelijöitä ei mainita, mutta naapurisuvun kyllä, jos rötös on kohdistunut omaan sukuun. Luettu on..
Menneitten asioiden julkituominen on suvun historiaa. Emme ole tuomareita emmekä ole syyllisiä edellisten sukupolvien konflikteissa.
Suvun historian kannalta kaikki tiedot ovat mielenkiintoisia ja aiheellisia merkitä muistiin.
Ja mitä tulee riitoihin ja epäselviin taloussotkuihin sukujen välillä, niin niiden setviminen vuosikymmenien kuluttua kaikenlaisten löydettävissä olevien dokumenttien perusteella on mitä tyydyttävintä seikkailua. Yllättävän paljon on arkistoissa tallella perunkirjoja ja tuomiokirjoja, joista voi saada uusia tietoja johonkin sukua jäytäneeseen asiaan.
Faktoissa tulee pysyä, ja jos ei tarkkoja todisteita tapahtumista ole löydettävissä, mutta tarina on kertomisen arvoinen, on vain merkittävä tieto "suvun piirissä kerrotaan"-kategoriaan. Aina voi tulla myöhemmin jokin seikka esiin vahvistamaan jo olemassa olevia tietoja.
Monissa suvuissa on varsinkin sotiemme ajoilta jännittäviä ja traagisia kohtaloita. Olisi kovin sääli, jos niitä ei merkitä muistiin. Eihän sukututkimuksista aina suinkaan tehdä painettuja sukukirjoja, mutta suvun piirissä muistelukset saattavat olla hyvinkin mielenkiintoiset. Eihän tarinoiden toki tarvitse olla pahansuopaisia tai juorukalenteritasoa.