Hei,
poikani 17vee, ihana sympaattinen, kaikkien tykkäämä ja kehuma, hyvinkäyttäytyvä jne.
..MUTTA..peruskoulun jälkeen kävi kymppiluokan. Todistus ei siitä paljon parantunut. Syksyllä aloitti ammattikoulun, mutta linja oli sellainen, joka ei kiinnostanut eikä oikeastaan ollut lahjojakaan matemaattiselle alalle.
Pitkän harkinnan ja pohdinnan jälkeen luvan kanssa hän lopetti koulun joululta. Ja vaikka lupaa ei olisi tullut, koulu olisi silti loppunut.
Työharjoittelupaikkoja on saatavilla, on luvannut soitella ja kysellä, mutta vieläkään ei ole työtä saanut. On jo turhautunut itsekin, lievää masennustakin havaittavissa.
Osa työharjoittelupaikoista on kouluilla ja luulen, että kynnys lähtee sinne töihin on korkea, koska kouluilla on tuttuja opiskelemassa..
Poika sanoo, että on soitellut ja hakenut paikkoja, mutta luulen että valehtelee..
Tuntuu niin ikävältä ja turhauttavalta tämä, että AINA ollaan samasa tilanteessa. Vaikka on huudettu, möykätty, puhuttu rauhassa, uhkailtu jne.jne. niin ei mikään tunnu auttavan.
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänellä auki, tuntuu ettei yhtään osaa eikä haluu katsoo eteenpäin.
Olen yh-äiti, lapsen isä näkee poikaa aika harvoin. Meidän välit hieman tulehtuneet, emme psty yhdessä näitä asioita pohtii, sillä isä syyttää minua, miksi olen antanut lopettaa koulun jne.jne.
Onko kenelläkään kokemuksia, ajatuksia jaettavaksi?
En kaipaa "laitat vaan pojan kouluun tai töitä hakee", sillä niitä olen kuullut jo tarpeeksi.
Kaikesta huolimatta tiedän, että paikan hän löytää itselleen vanhempana, mutta tää on vaan nyt niin väsyttävää ja rankkaa.
poikani 17vee, ihana sympaattinen, kaikkien tykkäämä ja kehuma, hyvinkäyttäytyvä jne.
..MUTTA..peruskoulun jälkeen kävi kymppiluokan. Todistus ei siitä paljon parantunut. Syksyllä aloitti ammattikoulun, mutta linja oli sellainen, joka ei kiinnostanut eikä oikeastaan ollut lahjojakaan matemaattiselle alalle.
Pitkän harkinnan ja pohdinnan jälkeen luvan kanssa hän lopetti koulun joululta. Ja vaikka lupaa ei olisi tullut, koulu olisi silti loppunut.
Työharjoittelupaikkoja on saatavilla, on luvannut soitella ja kysellä, mutta vieläkään ei ole työtä saanut. On jo turhautunut itsekin, lievää masennustakin havaittavissa.
Osa työharjoittelupaikoista on kouluilla ja luulen, että kynnys lähtee sinne töihin on korkea, koska kouluilla on tuttuja opiskelemassa..
Poika sanoo, että on soitellut ja hakenut paikkoja, mutta luulen että valehtelee..
Tuntuu niin ikävältä ja turhauttavalta tämä, että AINA ollaan samasa tilanteessa. Vaikka on huudettu, möykätty, puhuttu rauhassa, uhkailtu jne.jne. niin ei mikään tunnu auttavan.
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat hänellä auki, tuntuu ettei yhtään osaa eikä haluu katsoo eteenpäin.
Olen yh-äiti, lapsen isä näkee poikaa aika harvoin. Meidän välit hieman tulehtuneet, emme psty yhdessä näitä asioita pohtii, sillä isä syyttää minua, miksi olen antanut lopettaa koulun jne.jne.
Onko kenelläkään kokemuksia, ajatuksia jaettavaksi?
En kaipaa "laitat vaan pojan kouluun tai töitä hakee", sillä niitä olen kuullut jo tarpeeksi.
Kaikesta huolimatta tiedän, että paikan hän löytää itselleen vanhempana, mutta tää on vaan nyt niin väsyttävää ja rankkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pistäpä poika työkkäriin ammatinvalinnanohjaajan luona käymään. Tuntuu vähän siltä, että pojalla on oma ala hakusessa. Toivottavasti lohduttaa edes vähän, että ei ole ainoa tuossa iässä, joka ei oikein paikkaansa löydä. Jos koulun käynti ei oikein kiinnosta, kannattaisi ottaa selvää, jos oppisopimusmahdollisuutta löytyisi. Poika on niin nuori, ettei tiedä eri vaihtoehdoista, joten siksi voisi olla ihan hyvä käydä tuolla työkkärissä. Tosin jonot sinne ovat pitkät, joten heti arjen tullen ottakaa yhteyttä. Nythän on yhteishaku käynnissä, kannattaa katsella eri vaihtoehtoja.
Jos teillä on rahaa, miten olisi joku kansanopisto? Siellä voisi korotella numeroita.
ja sitäpaitsi sen isänkin kuuluu maksaa osansa opiskelusta! Onhan noita mahdollisuuksia, tehkää kotona www.mol.fi sivuilta AVO-testi. antaa suuntaa, mikä kiinnostais edes hitusen.
Pelkällä peruskoulu todistuksella kun ei mittään työtä saa, ikävä kyllä.
Meillä 16 v poika samassa tilanteessa, ettei tiedä mitä haluaa ja päästötodistus on SURKEA, jos jonnekin pyrkisi. Mikä toi kansalaisopisto juttu on, voiko kansalaisopistossa korottaa päästötodistusnumeroita??? Sehän olisi hyvä vaihtoehto.
Ei kansalaisopisto, se on ihan eri asia. KAnsanopistossa on mm. mahdollisuus korottaa peruskoulun numeroita sekä erilaisia linjoja. Hakusanaksi nettiin, niin löytyy. Mutta kansanopisto, kansalaisopisto on se, missä käydään kerran viikossa jumppaamassa leipomassa tms. eli ihan eri asia.
Kansanopistot ovat usein sisäoppilaitoksia ja niistä joutuu jonkun verran maksamaan.
kannatan ammatinvalinnanohjaukseen menoa jne.
Tue poikaasi voimiesi mukaan. Puhukaa asiallisesti ja yritä löytää hänen vahvuuksiaan ja hyviä puoliaan. Kehu häntä aina kun aihetta on. Hänellä on nyt hankala välivaihe oman tiensä löytämisessä, mutta asioilla on tapana järjestyä. Älkää antako periksi.
"poikani 17vee, ihana sympaattinen, kaikkien tykkäämä ja kehuma, hyvinkäyttäytyvä jne." Kerro se hänelle! Siitä on hyvä aloittaa...
Kiitos Teille kaikille lämpimistä ja kannustavista vastauksista!
Osaa noista antamistanne vinkeistä on jo käytetty, mutta jatkamme matkaa, ei luovuteta!
Tiedän, että poika paikan löytää, mutta jokainen vanhempi(varsinkin yh:t)tietää, kun näitä asioita yksikseen miettii, niin tuntuu ettei oravanpyörästä ulospääsyä ole..
No, kummasti niitä voimia äitinä(ja miehille isänä) jostain kuitenkin löytyy ja huominen taas tuntuu paremmalta..
Tsemppiä kaikille kasvatukseen ja varsinkin samassa vaiheessa oleville, jotka murkkujen onglmien kanssa koittavat selviytyä päivästä toiseen..