Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    RAKKAANI JUHLAPÄIVÄNÄ

    Oli syyskuun sateinen ilta, katsoit kotisi rappusilta meitä, ystäviäsi, laulajatovereitasi. Saavuimme kotiisi juhlimaan, sulle onnea toivottamaan. Ystävä moni sinut syliinsä sulkee, niin myös minä, käteni arkana vaimosi käteen kulkee, tervetulo toivotuksen kuulla saan, vaan ei tiedä hän, kenet tervetulleeksi kotiinsa toivottaa. Siinä tunsin itseni pieneksi vieraaksi, joka ei kuulunut tähän kotihin. Tyynenä lauloin teille onnea, vaikka sydämeni itki tuskasta. Silmät itki kun palasin, petturiksi itseni tunsin, kun sinua rakkautesi kodissa halasin. Itkin ihmisen puolesta, ei tiedä hän siitä huolesta, jota kannoin hänen vuokseen. Hänen rakkain ihminen saapui luvatta minun luokse iltoina pimeinä, iltoina valoisina. Me kiintymystä tunsimme, siksi edelleen tapasimme, kiintymys rakkaudeksi vaihtui, omaa onneani ajattelin, itseäni vain. Syyllisyyskin lopulta haihtui. Unohdin hänet kokonaan, nauttien omasta onnesta, pienistä muruista...jotka kuitenkin putoavat hänen kauttansa...
    0138
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    "olinorjanarakkauden... kirjoitti:

    Oli syyskuun sateinen ilta, katsoit kotisi rappusilta meitä, ystäviäsi, laulajatovereitasi. Saavuimme kotiisi juhlimaan, sulle onnea toivottamaan. Ystävä moni sinut syliinsä sulkee, niin myös minä, käteni arkana vaimosi käteen kulkee, tervetulo toivotuksen kuulla saan, vaan ei tiedä hän, kenet tervetulleeksi kotiinsa toivottaa. Siinä tunsin itseni pieneksi vieraaksi, joka ei kuulunut tähän kotihin. Tyynenä lauloin teille onnea, vaikka sydämeni itki tuskasta. Silmät itki kun palasin, petturiksi itseni tunsin, kun sinua rakkautesi kodissa halasin. Itkin ihmisen puolesta, ei tiedä hän siitä huolesta, jota kannoin hänen vuokseen. Hänen rakkain ihminen saapui luvatta minun luokse iltoina pimeinä, iltoina valoisina. Me kiintymystä tunsimme, siksi edelleen tapasimme, kiintymys rakkaudeksi vaihtui, omaa onneani ajattelin, itseäni vain. Syyllisyyskin lopulta haihtui. Unohdin hänet kokonaan, nauttien omasta onnesta, pienistä muruista...jotka kuitenkin putoavat hänen kauttansa...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu