kissan

Miksi odottaa leikkaukseen (jolloin rokotusta ei tulisi joidenkin lähteiden mukaan edes tehdä), kun sairastumisen riski ON olemassa? 12 viikon iässä emolta saadut vasta-aineet alkavat heiketä, sen takia kissat tavataan rokottaa tuossa iässä. Tehoste on 16vko. Jos odotat puolivuotiaaksi, joudut kuitenkin kuukauden kuluttua käyttämään kissan tehosteella erikseen, et siis säästä lääkärikuluissa ainakaan. Mikä on siis motiivi ottaa turhia riskejä?

Sen tähden sisäkissatkin rokotetaan, koska rutto voi kulkeutua kissallesi kenkiesi pohjissa pihalta, rutto leviää myös vaatteissa ja jopa hengityksessä. Riski siis on olemassa aina. Ja flunssat voivat kulkeutua käsissä, vaikka nyt sinusta tuntuukin siltä, että kissan ehkä jopa 20-vuotisen elämän aikana se ei koskaan tule kohtaamaan yhtään ihmistä joka on saattanut flunssaista kissaa silittää.

Ps. 12-viikon luovutusiässä ei olekaan kyse siitä, että emo vielä paapoisi pentuja, vaan sisarusten seurasta joka opettaa kissantavoille ja sosiaalistaa.

onko siitä enää hyötyä, jos kissan rokottaa ensimmäisen kerran vasta 4kk vanhana? mietin vaan, että meilläkin on tainnut jäädä rokotukset väliin..

Olen ehdottomasti sitä mieltä että huolehtikaa hyvät ihmiset rokotukset ym. alusta sti kuntoon jos haluatte että lemmikkinne säilyy terveenä ja saa pitkän elämän. Tässä nimittäin yksi esimerkki ihmisen tyhmyydestä...itse ajattelin samoin kuin alkup. kun nykyinen kissamme tuli meille, eli juuri näin että kun sisäkissana pidetään niin ei ole vielä niin kiire niiden rokotusten ym. kanssa. Ja meillä on myös lapsuudenkodissani ollut pari kissa, eikä niitä varmaan ikinä edes käytetty lääkärissä, eli tämmöisiä perinteisiä "tallikissa"-oppeja on aina käytetty... No sitten tuli toinen kissa (löytökissa), ja ennenkuin kerkesimme varata molemmille lääkäriajat rokotuksiin, kerkesi ensimmäinen kissamme jo saamaan ilmeisesti kissaruton tms. ja se toinen kissamme kuoli ilmeisesti juuri samaan tautin jolta ensimmäinen kissamme saatiin pelastettua...tälle toiselle kisulle kun ei tullut mitään näkyviä oireita, oli muutenkin aina vähän hiljaisempi ja rauhallisempi tapaus kuin tämä yliaktiivinen kaverinsa... Että kyllä on siitä lähtien meillä huolehdittu kaikki niin tarkkaan että...sääli vain että yhden viattoman luontokappaleen piti päättää elonsa ennenkuin tämä "vastuuton" omistaja havahtui...ikävä on kova, mutta opiksi on otettu...
Ja kaikille tiedoksi, etten kaipaa minkään näköisiä "moraalisaarnoja" tästä tapauksesta, tiedostan erittäin hyvin olleeni huono omistaja lemmikilleini, ja omatunto soimaa (vieläkin, vaikka tämä sattuikin jo viime syksynä) niin kovaa, etten kaipaa yhtään enempää syylistämistä, kiitos...