Taitavat joutua lapset

kunhan se joskus kypsyis...

otti ohraleipä :)

old_profile_25873 kirjoitti:

otti ohraleipä :)

ohra PUURO

tahmatassun kirjoitti:

ohra PUURO

mun mennä avaamaan tää viesti...nyt tekee mieli ohrapuuroa :(
kaapista ei kyllä löydy rikottuja suurimoita...

Sagafold kirjoitti:

mun mennä avaamaan tää viesti...nyt tekee mieli ohrapuuroa :(
kaapista ei kyllä löydy rikottuja suurimoita...

pienimöitä...heh heh heh =)

old_profile_25873 kirjoitti:

pienimöitä...heh heh heh =)

se vihdoinkin ja hyvää oli. Se on muuten kumma, kun joku tänne jostain ruoasta kirjoittaa alkaa sitä heti tehdä mieli, niinkuin viimeviikonloppuna piirakat ja pannukakut! :)

makaroonivelliä joskus teen,tuosta toisesta tosi hämärä mielikuva eli en saa muistettua mitä se on??

joka kertoo mulle miten makaroonivelliä tehdään??? Lapsuuteni suuri herkku, mut en osaa tehdä? Kuutamokiisselikin nam.

tahmatassun kirjoitti:

joka kertoo mulle miten makaroonivelliä tehdään??? Lapsuuteni suuri herkku, mut en osaa tehdä? Kuutamokiisselikin nam.

meillä se on aina tehty ihan keittämällä tavallista makaroonia ja sitten keitinvedet pois ja maitoa tilalle ja ripaus suolaa ja annetaan kiehahtaa,toki muitakin tapoja voi olla =)

old_profile_25873 kirjoitti:

makaroonivelliä joskus teen,tuosta toisesta tosi hämärä mielikuva eli en saa muistettua mitä se on??

kananmunan keltuaisia, maitoa, perunajauhoa ja sokeria. Hillon kanssa mahtavaa kuten tuoreiden marjojenkin kanssa.
Meillä oli myös paahtokiisseliä, paahto vanukasta jne. En vain osaa tehdä niitä.
Ajatelkaa lapsuudessani vanhemmat kävivät töissä ja silti meillä ainakin (en tiedä miten ehti) äiti teki kaiken. Hän oli ammatiltaan lastenhoitaja ja töissä ei päiväkodissa vaan seimessä, kuten niitä silloin kutsuttiin. Ei ollut automaattisia pyykkikoneita, ei mikroaalto uuneja, sähkö sentään oli. Niin piti sanomani hän meni töihin eri aikoina. Aikaisin vuoro alkoi 6:30 ja kotoa oli matkaa työ paikalle. Kaiken kuitenkin ehti tehdä.
Aarteitahan ne olivat meihin verrattuna.

old_profile_12660 kirjoitti:

kananmunan keltuaisia, maitoa, perunajauhoa ja sokeria. Hillon kanssa mahtavaa kuten tuoreiden marjojenkin kanssa.
Meillä oli myös paahtokiisseliä, paahto vanukasta jne. En vain osaa tehdä niitä.
Ajatelkaa lapsuudessani vanhemmat kävivät töissä ja silti meillä ainakin (en tiedä miten ehti) äiti teki kaiken. Hän oli ammatiltaan lastenhoitaja ja töissä ei päiväkodissa vaan seimessä, kuten niitä silloin kutsuttiin. Ei ollut automaattisia pyykkikoneita, ei mikroaalto uuneja, sähkö sentään oli. Niin piti sanomani hän meni töihin eri aikoina. Aikaisin vuoro alkoi 6:30 ja kotoa oli matkaa työ paikalle. Kaiken kuitenkin ehti tehdä.
Aarteitahan ne olivat meihin verrattuna.

olen aina sanonut, kun ihmiset kauhistelevat miten selviän 4 lapsen, koiran ja kissan kanssa, ennen ei ollut tiskikoneita, ei pesukoneita ja 4 lapsilukumääränä oli pieni... Miehet eivät kotitöissä auttaneet ja nyt rutistaan jos joskus jää roskapussi viemättä...
Kaikki ruoat ja leipomiset tehtiin itse, sitä paitsi kämpät oli aina siistejä...
Olen onnellisessa asemassa, mieheni tekee yhtälailla kotitöitä ja hoitaa lapsia ym. En silti voi kuin kunnioittaa ennen aikaisia oloja ja emäntiä ja ihmetellä tämän päivän rutisijoita, välillä tuntuu ettemme me tiedä oikeasta elämästä mitään burn outtien keskellä!;)

old_profile_25873 kirjoitti:

meillä se on aina tehty ihan keittämällä tavallista makaroonia ja sitten keitinvedet pois ja maitoa tilalle ja ripaus suolaa ja annetaan kiehahtaa,toki muitakin tapoja voi olla =)

ja minä kun luulin, et se on jotain monimutkasempaa... voiskohan ne makrut keittää suoraan maitoon, niinku vellit muute?

Tulvahtipa mieleen paljon muistoja... Ei sitä tänä päivänä enää tahdo muistaa, miten vähällä piti ennen tulla toimeen. Jos keitettiin makaroneja ruuaksi (perunan sijasta joskus, tai jopa perunan lisukkeena meilläkin niitä oli) niin jos niitä jäi yli, niin ei niitä suinkaan menemään heitetty eikä koiralle syötetty, vaan seuraavana päivänä äiti teki makaronivelliä...

Ja siihen sai voinokareenkin, lautaselle kuumaan velliin sulamaan. Voi niitä aikoja! -Jos Uma hedelmäsopalla tarkoitat sitä kuivatuista Amöriikan sekahedelmistä liotettua ja keitettyä "sekahedelmäsoppaa" niinkuin meillä sanottiin: teilläkö sitä syötiin vähän harva se päivä??? Meillä vain muutaman kerran vuodessa, joinakin pyhinä...

Kuutamokiisseli on varmaan jotakin NIIN suurta herkkua, että sitä en muista lapsena syöneeni. Nimi on kyllä tuttu: varmaan jotakin herrojen herkkua ja parempien perheiden jälkkäriä...

Vaan meilläpä tehtiin jouluna (tarkemmin sanottuna Tapaninpäivänä) aina Superherkkua: Victorian Kiisseliä! Kun jouluateriaan kuuluu/kuului tuo riisipuuro vakiona, niin sitten kun sitä jäi yli, niin tehtiin Viktoriankiisseliä.

Oikeasti hyvää: kylmään (ylijääneeseen) riisipuuroon sekoitetaan vatkattua kermaa, maustetaan sitruunan mehulla, lisätään vähän sokeria siinä sekoittaessa. Nautitaan kylmänä mansikkahillon kera. Tosi hyvää, ei vain tule useinkaan tehdyksi, edes sitä riisipuuroa siis. Johtunee samasta allergiasta mikä Umallakin on...

tahmatassun kirjoitti:

olen aina sanonut, kun ihmiset kauhistelevat miten selviän 4 lapsen, koiran ja kissan kanssa, ennen ei ollut tiskikoneita, ei pesukoneita ja 4 lapsilukumääränä oli pieni... Miehet eivät kotitöissä auttaneet ja nyt rutistaan jos joskus jää roskapussi viemättä...
Kaikki ruoat ja leipomiset tehtiin itse, sitä paitsi kämpät oli aina siistejä...
Olen onnellisessa asemassa, mieheni tekee yhtälailla kotitöitä ja hoitaa lapsia ym. En silti voi kuin kunnioittaa ennen aikaisia oloja ja emäntiä ja ihmetellä tämän päivän rutisijoita, välillä tuntuu ettemme me tiedä oikeasta elämästä mitään burn outtien keskellä!;)

ajattele minun äitiäni. Sai monta halvausta, mutta sen ensimmäisen jälkeen muutti meille kokonaan. Olin silloin vielä työ elämässä ja tein melkein vallan iltoja ja öitä ensi alkuun. Muori hoiti ruoan laiton, halusi itse, vaikka, eivä paikat kaikki toiminneetkaan. Voi vitsi kyllä meillä syötiin hyvää ruokaa.
Silloin kun olin lapsi eivät miehet mitään kotitöitä tehneet. Äiti jopa kuori perunat isälleni. Muistan aina miten isä ei edes sukkiaan löytänyt, vaikka asuimme kaksiossa ja komeroita oli tasan kaksi.
Kerrankin kun äitini oli jostain syystä sairaalassa, oli tietty ruoan laitto isän harteilla. Oli ostanut Tarmolasta lenkkimakkaraa ja lämmitti sitä meille keittokomeron patterin päällä. Emme kumpainenkaan osanneet käyttää kaasuhellaa.

old_profile_12660 kirjoitti:

ajattele minun äitiäni. Sai monta halvausta, mutta sen ensimmäisen jälkeen muutti meille kokonaan. Olin silloin vielä työ elämässä ja tein melkein vallan iltoja ja öitä ensi alkuun. Muori hoiti ruoan laiton, halusi itse, vaikka, eivä paikat kaikki toiminneetkaan. Voi vitsi kyllä meillä syötiin hyvää ruokaa.
Silloin kun olin lapsi eivät miehet mitään kotitöitä tehneet. Äiti jopa kuori perunat isälleni. Muistan aina miten isä ei edes sukkiaan löytänyt, vaikka asuimme kaksiossa ja komeroita oli tasan kaksi.
Kerrankin kun äitini oli jostain syystä sairaalassa, oli tietty ruoan laitto isän harteilla. Oli ostanut Tarmolasta lenkkimakkaraa ja lämmitti sitä meille keittokomeron patterin päällä. Emme kumpainenkaan osanneet käyttää kaasuhellaa.

iltanaurut sain vielä, kiitos !!! :) :) Kaikki kunnioitus vanhoille naisille, onneksi nykyajan miehet osaavat edes perunat keittää!!! Hyvää yötä, minä painun pehkuihin, ku viime yönä ei saanu nukkuu!!

old_profile_26157 kirjoitti:

Tulvahtipa mieleen paljon muistoja... Ei sitä tänä päivänä enää tahdo muistaa, miten vähällä piti ennen tulla toimeen. Jos keitettiin makaroneja ruuaksi (perunan sijasta joskus, tai jopa perunan lisukkeena meilläkin niitä oli) niin jos niitä jäi yli, niin ei niitä suinkaan menemään heitetty eikä koiralle syötetty, vaan seuraavana päivänä äiti teki makaronivelliä...

Ja siihen sai voinokareenkin, lautaselle kuumaan velliin sulamaan. Voi niitä aikoja! -Jos Uma hedelmäsopalla tarkoitat sitä kuivatuista Amöriikan sekahedelmistä liotettua ja keitettyä "sekahedelmäsoppaa" niinkuin meillä sanottiin: teilläkö sitä syötiin vähän harva se päivä??? Meillä vain muutaman kerran vuodessa, joinakin pyhinä...

Kuutamokiisseli on varmaan jotakin NIIN suurta herkkua, että sitä en muista lapsena syöneeni. Nimi on kyllä tuttu: varmaan jotakin herrojen herkkua ja parempien perheiden jälkkäriä...

Vaan meilläpä tehtiin jouluna (tarkemmin sanottuna Tapaninpäivänä) aina Superherkkua: Victorian Kiisseliä! Kun jouluateriaan kuuluu/kuului tuo riisipuuro vakiona, niin sitten kun sitä jäi yli, niin tehtiin Viktoriankiisseliä.

Oikeasti hyvää: kylmään (ylijääneeseen) riisipuuroon sekoitetaan vatkattua kermaa, maustetaan sitruunan mehulla, lisätään vähän sokeria siinä sekoittaessa. Nautitaan kylmänä mansikkahillon kera. Tosi hyvää, ei vain tule useinkaan tehdyksi, edes sitä riisipuuroa siis. Johtunee samasta allergiasta mikä Umallakin on...

leikki muffaltani hedelmiä paljon. Hänellä oli iso puutarha siellä ja hedelmä puita. Olisi vissin pitänyt laittaa marjasoppaa olisi ollut oikeampi sana. Mutta joka tapauksessa saimme sieltä omenia, päärynöitä, kirsikoita, luumuja, kriikunoita jne. Jotka äitini sitten säilöi talven varalle. Vesibussi toi niitä meille Aurajoen rantaan josta sitten saaliin haimme. Isälläni oli paha sydänvika ja ruoan piti olla sen mukaista. Vasikasta meille tehtiin liharuoat ja tietysti maksasta.
Muistako kukaan suklaavelliä. Tai suklaanäkkäriä.

tahmatassun kirjoitti:

ja minä kun luulin, et se on jotain monimutkasempaa... voiskohan ne makrut keittää suoraan maitoon, niinku vellit muute?

keitetään erikseen kun maito niin helposti palaa pohjaan,ei kai muuta estettä =)

mun herkkua oli makaroonivelli. siihen laittoi äiti leipäkuutioita sekaan. tuo kuutamokiisseli on jotain uutta? mutta meilläpä syötiin "jäniksen jälkiä"!

old_profile_12660 kirjoitti:

leikki muffaltani hedelmiä paljon. Hänellä oli iso puutarha siellä ja hedelmä puita. Olisi vissin pitänyt laittaa marjasoppaa olisi ollut oikeampi sana. Mutta joka tapauksessa saimme sieltä omenia, päärynöitä, kirsikoita, luumuja, kriikunoita jne. Jotka äitini sitten säilöi talven varalle. Vesibussi toi niitä meille Aurajoen rantaan josta sitten saaliin haimme. Isälläni oli paha sydänvika ja ruoan piti olla sen mukaista. Vasikasta meille tehtiin liharuoat ja tietysti maksasta.
Muistako kukaan suklaavelliä. Tai suklaanäkkäriä.

suklaanäkkäri? Onko suklaavelli mannaryyneihin keitetty? Vai mitä?

...se vasta...

old_profile_25873 kirjoitti:

meillä se on aina tehty ihan keittämällä tavallista makaroonia ja sitten keitinvedet pois ja maitoa tilalle ja ripaus suolaa ja annetaan kiehahtaa,toki muitakin tapoja voi olla =)

Nyt kyllä ei tee ollenkaan mieli tuota "herkkua"
alkoi oikeen puistattaa, kun ajattelenkin, että pitäisi syödä jotain lämpimässä maidossa lilliviä makaroneja. Eipä sillä, että koskisin kyllä mihinkään muihinkaan velleihin.
En tiedä mistä johtuu, mutta mulla tokkii lämmin maito ja sen hajukin jo niin paljon takasin, että naamasta vihertää...
En kyllä syö puurojakaan vapaaehtoisesti, paitsi riisipuuroa kerran vuodessa ;)
Ja jälkkäripuuro on hyvää.
Kai sillä joku oikeen nimikin on, mutta siis kylmää mannapuuroa, joka on maustettu sokerilla kanelilla ja kardemummalla ja syödään kylmän mehukeiton kanssa NAM.