mutta kirjoitanpa kuiteskin.Kanssa siskot, onkohan teistä kuinka moni kokenut saman lapsuudessa kuin minä, nimittäin insestin.
Enpä tiedä onko mitään järkeä tällä palstalla edes kirjoittaa aiheesta, mutta nyt kirjoitin.
Olen monta kertaa miettinyt, kun etsin netistä kyseisestä aiheesta artikkeleita tai keskustelupalstoilta mahdollisesti muita samanlaisia uhreja, niin siellä asiasta tehtiin jopa kovan pornon kaltainen asia.
Minä olin esim. alle 10-vuotias jonkin matkaa kun tätä tapahtui. Enkä varmasti tiennyt pornosta mitään. Elettiin silloin 60-lukua ja asuin maalla.
Jos aiheesta viriää keskustelua ja joku tosissaan haluaisi vaihtaa mielipiteitä asiasta ,jos sattuu olemaan omakohtaisia kokemuksia, niin voin antaa sähköposti osoitteeni tai kännykkä numeron. Voin keskustella asiasta.
En minäkään kaikkea tällä palstalla halua kertoa.Mutta mielelläni yksityisesti.
Enpä tiedä onko mitään järkeä tällä palstalla edes kirjoittaa aiheesta, mutta nyt kirjoitin.
Olen monta kertaa miettinyt, kun etsin netistä kyseisestä aiheesta artikkeleita tai keskustelupalstoilta mahdollisesti muita samanlaisia uhreja, niin siellä asiasta tehtiin jopa kovan pornon kaltainen asia.
Minä olin esim. alle 10-vuotias jonkin matkaa kun tätä tapahtui. Enkä varmasti tiennyt pornosta mitään. Elettiin silloin 60-lukua ja asuin maalla.
Jos aiheesta viriää keskustelua ja joku tosissaan haluaisi vaihtaa mielipiteitä asiasta ,jos sattuu olemaan omakohtaisia kokemuksia, niin voin antaa sähköposti osoitteeni tai kännykkä numeron. Voin keskustella asiasta.
En minäkään kaikkea tällä palstalla halua kertoa.Mutta mielelläni yksityisesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hilma, aiheesi on niin arka ja varmasti jokaiselle kokeneelle niin henkilökohtainen, että tällaisella julkisella palstalla, jossa viestejä lukee ja kirjoittaa myös hyvin paljon miehet, ei ole ehkä palsta, jossa naiset aihetta haluaisi luottamuksella käsitellä...
Ehkä Setan foorumin palstoilla tai vieläkin suojatummin, Sapfo-listalla, aihetta voisi paremmin käsitellä?
tiedoista.Ymmärrän hyvin ja yritänpä sieltä kautta.
Hei!
Epäilenpä, että meidän kaltaisessamme pienen pienessä marginaaliryhmässä on niin vähän insestin uhreja, että todennäköisesti tällä palstalla kukaan ei näe tätä aloitustasi.
Kannattaa varmasti etsiä valtaväestölle suunnatuilla palstoilla keskusteluseuraa: esimerkiksi Mielenterveysseuran sivut, tukiasema.net, MSN-ryhmiä (voit keksiä itsellesi jonkun kuvitteellisen nicin ja sähköpostin ensin).
Tämän verran ehdin nyt googlettaa.
Toimin itse toisaalla muunlaisista ongelmista kärsivien tukihenkilönä ja tiedän toki, että kynnys lähteä hakemaan apua on suuri.
Tarkista kuitenkin, onko esimerkiksi omalla paikkakunnallasi vertaistukiryhmää tai puhelinapua.
Onnea matkaan!
kiitollinen näistä neuvoista.
Olen kokenut insestin lapsena ja sen seuraukset näkyvät vieläkin vaikka lähenen 40 vuoden ikää. Minulla oli seksikokemuksia miesten kanssa nuoruusvuosina, mutta en kyennyt koskaan pysyvään suhteeseen. En vain pystynyt rakentamaan ihmissuhdetta miehen kanssa kaikkien niiden menneisyyden haamujen vuoksi.
Minun on helpompi luottaa naisiin kuin miehiin, vaikka en koe olevani täysin lesbokaan. Naisen kanssa en ole seksiä harrastanut enkä sitä kaivannutkaan, mutta kaipaan naisen läheisyyttä, lohduttavaa olkapäätä, sitä että joku pitäisi minua hyvänä ja lohduttaisi. Kaipa se on pohjimmiltaan lapsen kaipuuta äidin syliin. Minua on aina vetänyt puoleensa naisen kyky herkkyyteen ja haavoittuvuuteen.
Minulle on oikeastaan samantekevää oma seksuaalinen suuntautuminen, pääasia on tulla eheäksi, tuntevaksi ihmiseksi.
haamut ovat seuranneet minuakin koko elämäni ajan.
Olen ollut naimisissa miehen kanssa, mutta jo heti alusta alkaen huomasin , että miehet eivät minua kiinnosta. Elin kuiteskin maaseudulla ja 70-lukua. En edes tiennyt kunnolla lesboudesta. Mutta minun piti elää reilusti yli kolmekymppiseksi ennenkuin löysin rinnalleni naisen johon saatoin luottaa.
Olemme nyt olleet ja asuneet yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Terapian avulla olen päässyt jollakin tavalla ylitse haamuista ja yritän elää sovussa itseni kanssa.
Jos olisin ymmärtänyt silloin nuorena hakeutua terapiaan olisin jo ehkä aikaisemmin vapautunut kahleista.
Miten pääsit terapiaan? Onko se kallista? Joutuuko terapiassa kertomaan menneisyydestään vai keskitytäänkö nykyhetkeen? Itse en ole käynyt terapiassa ja vanhojen asioiden retostelu ei hirveästi innosta. Apua kuitenkin tunnen tarvitsevani että saisin jonkinlaisen otteen elämästä. Kuinka terapeutit suhtautuvat seksuaalisiin vähemmistöihin vai yritetäänkö eheyttää heteromuottiin?
terapeutti
1. sellainen jolla oikea orientaatio sun probleemiin esim. ratkaisukeskeinen
2. voit tavata muutaman kerran eri terapeutteja ja tehdä valinnan sitten sen pohjalta- sikaa ei kannata ottaa säkissä
3. sun täytyy luottaa sun terapeuttiisi - ootte samalla aaltopituudella
4. sun terapeutin täytyy TUKEA sua sun suuntaasi - käännyttäjästä ei oo kuin harmia sulle
tsemppiä!
pääsin vahingossa. Nimittäin olin isossa leikkauksessa ja sen jälkeen minulle tuli masennus. Lähdin itse hakemaan masennukseen apua ja huomasin kertovani itsestäni ja menneisyydestäni asioita joita en aikaisemmin ollut puhunut kenellekkään.
Olin jo vuosia aikaisemmin joissakin asia/tapahtuma yhteyksissä käynyt "kallon kutistajalla", mutta kun alettiin setvimään asioita lapsuudesta lopetin käynnit, ilmeisesti kyseiset henkilöt eivät tuntuneet sellaisilta joille pystyi puhumaan.
Nyt huomasin kertovani ja muutaman käynti kerran jälkeen tämä MTT:n hoitaja kysyi minulta, että haluaisinko päästä terapiaan. Hän kertoi minulle, että se voi olla hyvinkin raskasta.
Suostuin heti, koska olin jo saanut raotettua kaapin ovea, missä luuranko piileskeli.
Terapiassa nimenomaan aluksi keskityttiin menneisyyteen. Kävin värien ja piirrosten kautta lävitse elämän kaarta.
Samat värit toistuivat aika usein ja jälestäpäin kun katsoin istuntojen satoa, synkät kaudet oli aika kammottavia.
Käynnit olivat tosiaan hyvin raskaita joskus itkin mielettömästi vielä kotonakin.
Harjoitukset olivat hirveitä, mutta ne kyllä puhdistivat sisintäni.
Oikeastaan menneisyys ja tämä hetki kulkivat yhdessä. Menneisyyden tapahtumat ja tunteet ja tämän hetken tunteet.
Minun kohdallani nämä auttavat henkilöt ovat suhtautuneet erinomaisen hyvin lesbouteeni.
Partnerini on saanut tulla mukaan ja missään vaiheessa ei minua ole yritetty käännyttää heteroksi.
Psykiatri jonka luona kävin oli erittäin symppis.
En tiedä mitä maksaa jos hakeutuu yksityisen kautta, minä olin sairaalan kautta terapiassa.
Ps. Anteeksi kun en vastannut nopeammin, mutta toivottavasti saat tästä jotakin. Kokemus oli, että sain mielettömästi uusia voimia itselleni ja uuden otteen elämään.
Tsemppiä!
insestiä tai seksuaalista hyväksikäyttöä
on aika monella lesbolla ja bissellä takana..
hetskuihin verrattuna vaikea arvioida onko enemmän tai vähemmän
valitettavasti hyväskikäyttö invalidisoi ihmistä aika tavoin. se kapeuttaa elämää ja tekee normaaleista asioista ylivoimaisen vaikeita. On vaikea luottaa, on vaikea sitoutua, on vaikeaa elää normaalissa parisuhteessa---
kirjoituksesi oli kuin minun elämästäni.
oon joutunut oleen näiden ikävien asioiden kanssa tekemisissä eri elämän tasoilla..
ja mitään positiivista hyväksikäyttö ei oo tuonut kenenkään tuntemani henkilön elämään, päinvastoin paljon surua ja murhetta
Jaksamista ja voimia