Ikäinen pentu tykkäämään auton kyydistä?
Tuli lapissa bussilla rovaniemelle ja siitä junalla Tampereelle asti. Oli oksentanu heti bussissa mutta junassa ei ollu voinu pahoin.
Ja nyt makupalan perässä ja ilmankin sain sen menemään vapaaehtoisesti autoon.
Mutta kun lähdetään liikkeelle alkaa hillitön vapina ja autosta pois pyrkiminen.
Eihän sitä voi viedä rokotettavaksikaan kun ei varmasti sen jälkeen tule auton lähellekään.
Jos jollain olisi tämmöiseen temppu tiedossa, niin tulisi tosi tarpeeseen.
Tuli lapissa bussilla rovaniemelle ja siitä junalla Tampereelle asti. Oli oksentanu heti bussissa mutta junassa ei ollu voinu pahoin.
Ja nyt makupalan perässä ja ilmankin sain sen menemään vapaaehtoisesti autoon.
Mutta kun lähdetään liikkeelle alkaa hillitön vapina ja autosta pois pyrkiminen.
Eihän sitä voi viedä rokotettavaksikaan kun ei varmasti sen jälkeen tule auton lähellekään.
Jos jollain olisi tämmöiseen temppu tiedossa, niin tulisi tosi tarpeeseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä on 1,5 vuoden ikäinen uros karhukoira kotona, joka ihan pentuna rokotusreissulla oksensi ison automme takaosaan. Nykyään pelkän saman auton näkeminen pelottaa sitä, joten traumoja on jäänyt. Mutta olemme opettaneet sen henkilöauton kyyditykseen makupaloilla ja kehumisella, ja nykyään kun auton oven aukasee, niin se hyppää sisään kiltisti ja oikein odottaa, että mihinkäs nyt ollaan menossa.
Koita totuttaa ensin autoon siten, että piät autoa käynnissä mutta oven auki, jotta koira voi paeta kun hätä tulee. Koita houkutella makupalalla ja kärsivällisesti istut kyydissä ja näytät ettei se auto pure. Lyhyet matkat ensin, jos mahdollista niin siten että koira voi katsella ulos, saa raitista ilmaa (kesällä ikkuna auki) talvella viileää ilmaa tuulettimesta. Kehuminen ja palkitseminen, sekä kärsivällisyys. Onnea!
Tosiaan jos pentuna pahasti saa tarpeekseen jostain,koira meinaa muistaa sen.Ja on erinomaisen hankalaa saada koira metsäreissulta autoon kun se on vapaana.
Joo,kehumisesta pentu kyllä tykkää mutta on niin omapäinen, että kun jostain joutuu komentamaan, kuuluu sängyn alta aikamoinen marmatus ja urputus niin pitkään kun se kututaan taas leikkimään.
Edellisen koiran kanssa ei ollu pienintäkään ongelmaa,se oli heti pentuna mielellään auton kyydissä.
Täytyy varmaan jatkaa harjoituksia,ehkä tämäkin kyydin vielä hyväksyy.
tukena voisit käyttää D.A.P.-suihketta(feromoni-valmiste, joka rauhoittaa koiraa). Valmistetta myyvät apteekit ja eläinlääkärit(joilta saat sen halvemmalla). Mukana tulevat käyttöohjeet ja ainakin eläinlääkäreillä olen nähnyt myös esitteen, jossa selitetään kohta kerrallaan kuinka autoon opettaminen/"siedättäminen" tulee tehdä.
Olenkin päättäny käydä kysymässä,olisiko e.lääkärillä mitään iloaineita,jolla koira unohtaisi pelkonsa.
En ole ennen kuullutkaan,että semmoista olisi suihkeenakin. Kunpa olisi vaikka riistalinnun hajua,mitä suihkauttaisi autoon. Se saattaisi olla parasta,koska pikkulintuja alkaa haukkua ja metson siipien päräytykseen tulee häntä suorana.
1. En milloinkaan lähde roudaamaan koiraa autolla, jos sen vatsa on täysi. Tällöin pahoinvointi varsinkin pennulla on yleensä väistämätön.
2. Auto ovet avoimina pihalla mukava paikka käydä. Olen itse leikissä mukana.
3. Hyvin lyhyitä matkoja aluksi, jopa alle kilometrin, ulos vapaasti kirmaamaan, ja sitten taas kotiin. Autoiluun yhdistyy pennulle lyhyt autokokemus ja riemullinen vapaus uudessa ympäristössä.
4. Turvallinen kokemus vaikka omistajan sylissä.
Tehtävän. Ja kaipa se on tehtävä puoliväkisellä kun muu ei auta ja joka päivä.
On harvinaisen nätti ja muotovalio sekarotuiseksi pennuksi. Tässä on Pohjanpystykorvaa ja Suomenpystykorvaa ja varmaan jotain muutakin seassa.
Ja muuten on oikein paukapäisen uhkarohkea mutta se autokyyti on sille kauhistus.