Tällasta tärkeää asiaa 40 väelle. Elikkäns kumpi oli mielestänne parempi kone Spitfire vai Messerschitt 109?
Kaikille on Korkeajännityksistä tietysti tuttuja molemmat koneet, mutta teknisesti pohtien melko tasavertaisia olivat. Spitfire oli ketterämpi ja tulivoima siipikonekiväärien ansiosta ehken tarkoituksenmukaisempi kuin Mersun kaksi potkurin lapojen välistä ampuvaa kk:ta ja nokkatykki. Mersun suorituskyky, etenkin myöhäisemmissä versioissa oli kyllä ylivertainen. G-versio on kai tehoikkaimpia moottoreita, mitä potkurihävittäjiin on tehty.
Adolf Gallandin, Luftwaffen hävittäjäpuolen ylimmän pomon muistelmat nimeltään Ensimmäiset ja viimeiset tarjoaa aiheeseen mielenkiintoisia näkökulmia. Eniten on jäänyt mietityttämään, oliko yhden pommin sijoittaminen Mersun alle taistelussa Englannista kovin tarkoituksenmukaista? Toimintasäde pieneni ja ketteryys ensikontakteissa ennen pommin pudottamista heikkeni huomattavasti Spittiin verrattuna. Gallandhan tätä vastusti, mutta Göring taipui Aatun tahtoon. Eipä tuio saksalaisten pommituskalusto, Me 110:t ja Heinkelit sivumennen sanoen kovin kummoisia olleet verrattuna Saksaan massapommituksiin lähetettyihin jenkkien Lentävien linnoitusten ja englantilaisten Lancasterien armadoihin.
Ducki, eikös tulekin melkein kymät väreet selkäpiihin, kun Jallua juodessa kuuntelee Iron Maidenin Aces High-biisiä... fly to live, live to fly, do or die, Aces high...jehessh!
Jottei totuus unohtuisi, legendaarisimmat hävittä-ässät toisessa maailmansodassa olivat kyllä suomalaisia!
Kaikille on Korkeajännityksistä tietysti tuttuja molemmat koneet, mutta teknisesti pohtien melko tasavertaisia olivat. Spitfire oli ketterämpi ja tulivoima siipikonekiväärien ansiosta ehken tarkoituksenmukaisempi kuin Mersun kaksi potkurin lapojen välistä ampuvaa kk:ta ja nokkatykki. Mersun suorituskyky, etenkin myöhäisemmissä versioissa oli kyllä ylivertainen. G-versio on kai tehoikkaimpia moottoreita, mitä potkurihävittäjiin on tehty.
Adolf Gallandin, Luftwaffen hävittäjäpuolen ylimmän pomon muistelmat nimeltään Ensimmäiset ja viimeiset tarjoaa aiheeseen mielenkiintoisia näkökulmia. Eniten on jäänyt mietityttämään, oliko yhden pommin sijoittaminen Mersun alle taistelussa Englannista kovin tarkoituksenmukaista? Toimintasäde pieneni ja ketteryys ensikontakteissa ennen pommin pudottamista heikkeni huomattavasti Spittiin verrattuna. Gallandhan tätä vastusti, mutta Göring taipui Aatun tahtoon. Eipä tuio saksalaisten pommituskalusto, Me 110:t ja Heinkelit sivumennen sanoen kovin kummoisia olleet verrattuna Saksaan massapommituksiin lähetettyihin jenkkien Lentävien linnoitusten ja englantilaisten Lancasterien armadoihin.
Ducki, eikös tulekin melkein kymät väreet selkäpiihin, kun Jallua juodessa kuuntelee Iron Maidenin Aces High-biisiä... fly to live, live to fly, do or die, Aces high...jehessh!
Jottei totuus unohtuisi, legendaarisimmat hävittä-ässät toisessa maailmansodassa olivat kyllä suomalaisia!
Vastaukset 41
Vanhimmat
Lentomestari "Oippa" Tuominen, joka oli alansa huippu "huimapää". Taisi olla ensimmäinen Marskin ritareista.
Ensimmäisen luokan ritareita olivat vain Mannerheim itse ja yleisesikunnan päällikkö Heinrichs. Toisen luokan ritareista ensimmäinen oli Lagus, panssarikenraali, yhteensä ritareita oli 191. Kovia olivat lentäjistä mm. Juutilainen ja Hasse Wind, vieläkin muistetaan jenkeissä lentäjiä koulutettaessa lukuisat suomalaisässät. Ässä itsekin, Joppe Karhunen on kirjoittanut noista ajoista vinon pinon kirjoja.
Ilmari "Illu" Juutilainen ja Hans "Hasse" Wind
olivat ne todelliset Suomen luupäät. Kaksinkertai-
set Mannerheim-ristin ritarit.
Illu tiputti "virallisesti" 97 konetta, mutta
määrä on arvioitu huomattavasti suuremmaksi.
Hän oli luottolentäjä, joka voitiin panna teh-
tävään kuin tehtävään. Kansainvälisestikin ver-
rattuna ässien ässä, mutta liitoutuneiden sil-
missä toisarvoinen. Illu kertoi kerran kuinka lä-
hellä maailmansota oli muuttaa muotoaan Hitlerin
vieraillessa Suomessa. Condor lähes hipaisi teh-
taan piippua sumussa ja "pienellä" härnäyksellä
olisi kone saattanut osuakin. "Kiusausta olikin",
sillä kaikki Mannerheimin lähellä olleet tiesivät,
ettei tämä pitänyt Hitleristä.
Edellä kerrottiin osuvasti, kuinka mersu oli
monasti ylivertainen Spitiin verrattuna, mutta
asialla oli tosiaan kääntöpuolensa. Voimakkaasti
kiertävänä lähtönousussa tuppasi kone kaartamaan
voimakkaasti ja tähän oli aina varauduttava kor-
jaamalla lentorataa niin, ettei siipi kauhaissut
maata. Moni saksalaislentäjä teki tämän virheen
lopettaen sotaväkivelvollisuutensa nopeastikin
ja tästä Illu varoitti monasti kokemattomampiaan.
Illun lempikone oli kuitenkin Brewster, "lentävä
tynnyri".
Illu oli itseoikeutettu kunniavieras jokaisessa
nykyaikamme sotilaslentonäytöksessä, johon hän
kykeni vanhoilla päivillään osallistumaan. Luotto-
henkilö siksi, että saattoi lähestyä koneita, mis-
sä siviilit eivät.
Hasse Wind tuli erityisen tunnetuksi kylmäpäisyy-
destään ja periaatteistaan. Hän oli se, jolle
toinen risti postitettiin vaikka hän oli sota-
sairaalassa helpon matkan päässä tervehtimisestä.
Valtio ei myöskään tuntenut myötätuntoa osaeläket-
tä myönnettäessä, sillä kolme kuukautta jäi uupu-
maan tähän oikeuttavasta palvelusajasta. Jotain
tuttua tässäkin...
Hasse kieltäytyi kaikista Linnan kutsuista, koska
katsoi, ettei sinne kutsuttu sen ansaitsevia to-
dellisia maan sankareita ja lienee hieman kaunaa-
kin ollut mukana.
Tuosta Hitlerin vierailusta. Isäni serkku, silloin kersantti, haettiin kesken lomaa poliisien toimesta Kotkasta komennukselle. Vasta Immolam kentällä hänelle selvisi komennuksen luonne, Aatun vierailua turvaamaan.
Kone, Junkershan se oli, tosiaan melkein törmäsi tehtaan piippuun. Jonkinlaista savua tuprutteli, kun saapui kentälle. Muistatko, eikö Hitlerin luottolentäjä ollut suomalaista alkuperää. Sorsa tai Suorsa tai joku semmoinen nimi. No, luottokuski auton ratissa oli ainakin Erich Kempka.
Hatara muistini suoltaa tuon suuntaista. Kenttä
oli kyllä ihan väärän kokoinen, kun jarrutkin
rupesivat palamaan ja hännystelijät kiirehtivät
kameran edelle sammuttamaan renkaita. Tämä saa-
tiin kuitenkin filmille osittain. Taitava lentäjä
ilmeisesti kuitenkin ja lento-olosuhteet tuonko-
koiselle sen aikaiselle suurkoneelle vaikeat.
Kone kyllä oli Focke Wulf FW 200 Condor, nelimoot-
torinen hirviö.
Hmm... pitäiskö mun taas lähteä koulunpenkille?
Kirjoja on ihan liikaakin...
Tulivat viime hetkessä talvisotaan apuun. Niitähän koottiin Ruotsissa ja suomalaislentäjät ja yksi amerikkalainenkin niitä rintamalle kiidättivät. Toimivaa yhteistyötä. Sinällään väittäisin suomalaisten maineen vielä vaikuttaneen Hornet-kauppoihinkin. Suomalaisille oltiin valmiit myymään uusimmat asejärjestelmät, mitä ei esim. ruotdsalaisille tarjottu, heidän pohtiessaan kalustonsa uudistamista. Päätyivät sitten Jasiin. Sehän on tosi rauhaa turvaava kone, tuhoaa itse itsensä!
Kuitenkin ilmavoimien ensimmäinen Mannerheim-ristin ritari oli nimenomaan Fiatilla
saavutukseensa päässyt lentomestari Oippa Tuominen (1941)
Oli kieltämättä naurussa pitelemistä, kun ensilen-
nolla kone oli tipahtamssa ja Ruåttalaiskenraali
kiroaa kameroiden kuvaessa: " ... Nej, nej, JÄÄÄV
LANNNN!!! JÄVLAN, JÄVLAN!!! JÄÄÄÄÄÄVVLANNN,, IMMM
PPHHHH!!!! NIRRSKKK...."
No, JAS on vielä tulossa. Eniten häiritsee konees-
sa sen yksimoottorisuus. Se juuri lisää sen epä-
luotettavuutta, kun taas Hornet oli paras, mitä
Suomi saattoi hankkia. Kiitos "Perstroikan" ja
Suomalaisten sotilaslentäjien kovien vaatimusten.
Niin muuten olikin Condor! Oletko käväissyt Kotkassa Kymin lentokentällä toimivassa ilmailumuseossa? Loistava paikka, vapaaehtoisvoimin pyöritettävä paikka, mutta kalustoa löytyy. Siellä on esim. Fouga, Gnat, Mig 21, Draken ja Gloster Gladiator.
Kymissä, kuten Helsingin Malmillakin toimi sota-aikana Mersu-laivue, muistona museossa on materiaalia ja yksi Mersun kone. Kotka oli pommitetuimpia kaupunkejamme. Joskus olen löytänyt rantakalliolta pomminsirpaleita vieläkin, 80-luvulla.
Kirjavaa oli lentokalusto. kunnia mekaanikoille, jotka pitivät Fokkerit, Morane-Saulnierit, Fiatit ja muut lentokunnossa.
Lentäjistä ensimmäinen.
aikomus olisi, jossain vaiheessa tutustua näihin,
etenkin Tikkakosken (keski-suomen) museoon.
Eräs tuttu pääsi siellä ahtautumaan koneen ohjaa-
moon ja olipa sielä jokin simulaattorikin.
Saas ny nährä...
Kotkaa erehdyttiin usein luulemaan Helsingiksi
(tai venäläiset vain pelkäsivät liikaa tullakseen
tänne erääseen maailman parhaaseen ilmapuolustuk-
seen)...
että Suomen ilmavoimat oli kenties maailman moni-
puolisin kalustonsa suhteen. Ei ollut konetta,
jota mekaanikkomme ei olisi voinut huoltaa.
Tekninen tietämys oli valtava ja jo pelkästään
sen perusteella olisimme voineet luoda oman len-
tokoneteollisuutemme uudelleen, mutta voittaja-
valtiot päättivät toisin.
Kaukopään piippuun kone ei todellakaan ollut törmäämäisillään. Jarrut sen sijaan olivat tulessa kun Focke jarrutteli kentällä.
Vierailu oli todella erikoinen tapaus. Hitler Kaakkois-Suomessa! Ilmeisesti mitään todella ratkaisevia poliittisia tai sotilaallisia keskusteluja ei kuitenkaan käyty. Mikä ihme sai kanslerin vaivautumaan tänne? Marskin syntymäpäivä ei todellisena syynä vaikuta uskottavalta, eihän?
Saivartelin vaan vähäsen, näinhän se on, et ensimmäinen lentäjä-ritari joo.
Kovasti siitä vaan kirjoitetaan. Ne keskustelut Mannerheimin ja Hitlerin välillä junanvaunussa muuten nauhoitettiin suomalaisten toimesta. Katkelmia niistä löytyy ainakin Päämajan tiedusteluosastolla toimineen Lehmuksen kirjasta Tuntematon Mannerheim. Oisko Aatusta sit ollu vaan kiva heittää ulkomaan reissu, noin virkaetuna?
Viime vuoden puolella Yle esitti radiossa sitä keskustelua, käytännössä Hitlerin monologia. Hitlerin vierailu sai paljon jälkikäteistä julkisuutta, koska näyttelijä Bruno Ganz oli juuri siitä nauhoituksesta opiskellut puhumaan kuin valtakunnankansleri. Ganz veti sitten hienon roolin Perikato-elokuvassa Hitleriä näytellen. Hitleristä ja hänen kiihkeistä julistuksistaan on tietysti paljon filmidokumentteja, mutta normaalia puhettapa ei ole muilla tallenteilla kuin niillä kesäkuun 1942 nauhoilla!
Mutta se vierailun todellinen tarkoitus? Ehkä se kohteliaisuuskäynti oli hienovarainen yritys sitoa Suomi entistä tiiviimmin Saksaan. Hitlerin oli täytynyt ymmärtää suomalaisten hieno menestys taistelijoina (talvisota!), eikä hän halunnut meikäläisten lipsuvan yhteisestä rintamasta. Niissä rautatievaunupuheissa ei ollut mitään jymy-yllätystä, ja normaali poliittinen yhteydenpito olisi sujunut diplomaattikanavia pitkin.
Kotkassa oli niin paljon teollisuutta, kyllä sitäkin varsinaisesti pommitettiin. Nioben,saksalaisen it-risteilijän venäläiset upottivat massiivisella iskulla -44 Kotkassa, ottivat kunnian panssarilaiva Väinämöisen upottamisesta, hehe.
Suomalaiset hämäsivät venäläisiä luulemaan Vuosaaren aluetta Helsingin keskustaksi suurpommituksissa -44. Suurin osa pommeista meni metsiin ja mereen.
Hyvä esimerkki tullee siitä venäläisten suurimmas-
ilmapommituksesta, jolloin vain 5 % pommeista osui
keskustaan.
Hoiteli Aatun privaatti & edustuslentelyt. Itseasiassa pomoasemassa, mutta aina puikoissa kun vanha viiksipakana lähti Condorilla reissuun. Kempka oli autokuski.
D. "Ace of Quacks" Duck ( 353 sorsapudotusta )
Aatu kävi hakemassa vähän tax-freetä ;P Säästäväinen askeetti kun oli tavoiltansa?
Niitä "yleisradion" Aatunauhoituksia käytettiin hiljattain sen suuren, Untergang, aatukuvan tukena. Ovat ainoat nauhat maailmassa, missä viiksiäijä puhuu ns. omana itsenään. Kuin katupoika. Heittivät "ylen miehet" mikin ja piuhat kylmästi vaunun ikkunasta sisään ;D
Kaukopään piippu on sitkä myytti. Kuulemma sujahti n. 20 m päästä Condorin siipeä? Myöhemmin tuo tieto on kumottu, outoa sinänsä?
D. Duckzoni
Brewsterit oli tehty vahvoiksi tukialuskoneiksi, samoin kuin nykyiset Hornetit. Suomeen BW:t tulivat, koska USA aliarvosti niiden ominaisuuksia. Tosin meidän saamamme tyypit olivat rankasti "kevennettyjä" ja siksi hyvin ketteriä.
D. "spin tail" Duck
... sitten liikaa mainitulle Jassin testipilotille. Värkki otti ja tipahti Tukholmassa suoraan allaolevaan puistoon ja erittäin matalalta. Pilotti ehti juuri ja juuri vetää kahvasta. Ilmoitti sitten, että saa joku muu testailla ja otti loparit. Arvasi kai, että kolmas kerta vie nirrin? Paska vehje koko Jassi. Liian herkkä fly-by-wire systeemi sekä tietokoneella säädeltävä "apuohjaus".
D. "horrido" Duck
... kirjoitusvirhe. Baur, Hans Baur ;P
Spitfire toki oli paljon parempi,mm ovaali siiven muoto mahdollisti nopeamman sivuttaiskäännön.
Mistä tuo mersun koneen tehon ylivoimaisuus?.
Kyllähän viimeiset Merlinit(helvetin hieno double6)oli todella tehokas kone jota jenkit teki ja kanukit vielä sodan jälkeen lisensillä.
Sodanjälkeinen kehittäminen taisi saksalaisilta tyssätä tappioon. Ehtivät kuitenkin suihkuhävittäjiinkin saakka sota-aikana. Kuin enkeli työntäisi, kertoivat niitä testaamaan päässeet liittoutuneiden lentäjät kokemuksistaan.
Varmasti,onhan noita kaasukoneitakin tullut käytettyä ja kyllä Rollikan(Rolls Royce)kone ajaa Siemensin föönin ohi,miksiköhän tuo pyhä yhtenäisyys kummittele (Merlin=Rolls Royce)....
Komeeta oli ainakin joskus ajaa pitkänokkaista Sisua, kun siinä oli Rollsin kone ja merkki konepellin sivussa.
Se merkkihän vaihtui punaisesta mustaksi (oliko 1936), kun sir Henry Royce kuoli?
katsomaan Washingtonissa Smitsonian Ilmailumuseossa.
Vaikuttavia laitteita, kun pääsee ihan läheltä & livenä katsomaan.
Myös moottoreita oli esillä. Rockn'rollia moisissa koneissa kybällä.
Tottakai. Mieluusti sitten ns. "Galland-kuomulla" ;P Erityisesti viimeiset mallit olivat hiton kovia pelejä. Tosin moottorin käyttöikä oli muistaakseni vain max. 25 lentotuntia. Laskutelineet olivat riesa. Liian lähellä toisiansa ja joskus jäivät jäähdyttimen eteen roikkumaan.
Vanhoilla 109 :seillä lennettiin vielä 60-luvulla monissa maissa. Tosin moottorit koneisiin tulivat hiukan sieltä sun täältä.
Olihan Spittikin okei mashina sekin oikeissa käsissä, mutta suomalaiset ässät onnistuivat pudottamaan Airacobria ja jopa, muistaakseni, jokusen Mustanginkin omilla vähän vanhemman painoksen kuluneilla Mersuillaan.
Aatuhan se kusaisi koko hävittäjähomman, paksu-Hermannin kera. ME 262 oli puhdas hävittäjäkone ja valmis taistelutehtäviin jo hyvin varhain. Aatu-ääliö halusi siitä hävittäjäpommittajan, mikä tietysti tuhosi koko hienon konseptin. 262 varustettuna R4M-raketeilla, ja erityisen nerokkaalla EZ42-tähtäinlaitteella, oli silkkaa murhaa ilmassa. Täysikokoinen jenkkipommari hajosi kuin saippuakupla yhdestä raketinosumasta. Usein muutama raketti yhtaikaa laukaistuna tuhosi 2-3 lentävää linnoitusta kerralla.
Vaikka olikin vaikea ja vaarallinen lennettävä tuo 262, niin oli täysin ylivertainen sodan loppuun asti. Sellaisen pystyi tuhoamaan vain laskussa tai nousussa kentältä. Heikkoja kohtia ei ollut montaakaan. No, JUMO-suihkumoottorit olivat kyllä melko herkkiä käsiteltäviä. Kaasuvivun kanssa piti olla tarkkana, muuten posahti. Eipä silti, 262 pystyi lentämään takaisin kotio yhdelläkin moottorilla. Koneita oli hävittäjäkäytössä vain kourallinen. Nowotnyn laivue taisi olla suurin osasto. Silti saivat pahaa tuhoa aikaan. Paras jet-ace oli Heinz Baer, 16 pudotusta. Lähes poikkeuksetta yleensä pommikoneita, eivät hävittäjiä. Jet-ässiä, eli vähintään 5:n pudotuksen pilotteja, oli Luftwaffessa yhteensä 23 äijää. Perään pitkä liuta muita alle viiden pudotuksen jet-pilotteja.
Galland muuten eli vanhaksi. Eipä ole montaakaan vuotta kun kupsahti pois. Duckkia huvittaa Gallandin "maskotti". Ukkelin Mersuun oli maalattu itse Mikki Hiiri ohjaamon kylkeen :P Ottikohan Aatua hieman pataan? ;) Galland nimittäin vihasi viiksipölhöä sekä Göringiä.
Suomalaisten taistelulentäjien kill-ratio, eli pudotus-tappio suhde oli huima. Olikohan 1:30 peräti? Wind ja Juutilainen toki nokkamiehinä, mutta löytyy meiltä monta muutakin ässää.
Duckin oma "salasuosikki" on Saburo Sakai, Zero-virtuoosi. Mies lensi sodan loppupuolen yhdellä silmällä ja selvisi hengissä? Lensi vielä sodan jälkeenkin Sabreilla. Jos et Äijäkäs ole lukenut "Samurai"-kirjaa, siis Sakain muistelmia, juon pullon rähinäviinaa ja tulen kotiisi ;D Vitsi-vitsi ;P
Eihän myöskään unohdeta Kurt Kuhlmeyn jengiä? Ties miten olisi käynyt Tali-Ihantalassa ilman heidän apuansa. Sanovat, että huonosti.
Jottei palstan nais-inehmoja "sorsittaisi", niin mainittakoon yksi kiintoisa juttu. Itänaapurin hävittäjäkoneiden puikoissa lensi toisessa maailmanremontissa myös naisia. Sen ajan koneet olivat raakoja lennettäviä jo pelkästään fyysisesti.
No niin. Nythän se on keitettävä vahvat kahveet, pantava soimaan mööttöripäiden "Ace of Spades" ja tehtävä muutamat virtuuali-immelmannit ;P
"coupe ... contact"
D. "vanha vesitaso" Duck :)
Kuhlmeyn panos Tali-Ihantalan taistelussa on tun-
nustettu tosiasia.
Kuhlmeytä pidettiin suoraselkäisenä ja urheana
pilottina. Jäi vai hieman epäselväksi, lensikö hän
täällä Mersua vai Stukaa vaiko peräti molempia.
Sen pidempään osasto ei täällä viipynytkään, kuin
torjuntavoiton verran.
Suomeen saatiin kahdenlaisia malleja Bf 109 G2:ia
(64 kpl) ja myöhemmin Bf 109 G6:ia (111 kpl), jot-
ka olivat sangen tehokkaita jopa G2:iin verrattui-
na.
262:ia kärähti kesken lennon useita ja metkaa oli
että eräs testipiloteista oli Hanna Reitsch.
No eivät ne 109 :n laskutelineet voineet millään jäähdyttimen eteen jäädä :) Taisi olla joku toinen masiina mielessä. Muisti vippaa ...
oli virallinen nimi sillä lento-osastolla. Se toimi Suomen lisäksi Alakurtista ja Virosta ja siihen kuuluin n. 70 konetta...Junkers Ju 87,Focke-Wulf Fw eri versioita ja mersuja.Sitä tuki kuljetuslentolaivue TGr 10.
Pääosa poistui Suomesta 23.7.1944
spitfire on kyllä kaunis ja paras kone!!!
tuossa taannoin Rissalassa lentonäytöksessä, kyllä löytyi koneesta paarua...
Lueppa Hasse Windistä kertova kirja, niin tiedät mihin mersu pystyi taitajan käsissä....
mersu on hyvä kone kieltämättä!!Mutta spit on mielestäni vaan niin kaunis ja hyvä myöskin!
Kyllähä'n germaanit hyvän koneen teki mutta se Spitfire,siinä sitä m..aa oli.
vastauksia lukea..en siis ainoa joka tykkää tutkia lentsikoita...hirveesti tietoa teillä...:)) sain uuttakin tietoo....
ite pidän mersua parempana koneena....no viimesimmät kehitys versiot spitistä tietysti parempia..ne joilla ne Korean sodassa viellä lensivät....Suomalaiset lentäjät kuulemma tykkäsivät Fiateista...:))varaosien saanti vain vaikeeta niihin...kuulemma...
kukaan ei maininnut Fokker Wulfia..siinä kanssa tehokas kone ja JU 88 ekoja " täsmäpommittajia "...
no vanheni sodan aikana..tärkeä kuulemma Suomen torjunta taisteluissa
löytyy kirjastosta, siinä kerrotaan osasto Nordista, eli Suomessa ja Norjassa palvelleista koneista ja lentäjistä.
Aika mielenkiintoista tarina, samoin eri konetyypit ja aseistus jne..
käyppä vilkasee
Toinen maailmansota ja viimeistään taistelu Britanniasta osoitti, että tämä strategia ei toimi. Me Bf 110 -hävittäjäyksiköiden raskaat tappiot pakottivat vetämään sen pois päiväkäytöstä, koska se ei pärjännyt englantilaisten Hawker Hurricane ja Supermarine Spitfire -hävittäjille. Nopea ja liikehtimiskykyinen Messerschmitt Bf 109 nousi Saksan päähävittäjäksi.
Pätkä löytyi jostain sivulta.
ja muut Suomalaiset pilotit osasivat lentää ja toimia vähäisellä konemäärällämme ylivoimaista vihollista vastaan.
Vastapuolellahan ei ollut kuin muutama todella taitava lentäjä.
Vaikka konemateriaali niin määrältään kuin laadultaan oli sodan loppuvaiheissa lähes musertava vihollisellamme, niin täytyy myöntää se lentotaito, joka lentäjillämme oli, jonka avulla saimme aikaan niin uskomattomia tappioita viholliselle.
Oli muuten hyvä kirja tuosta Mannerheim-ristin ritarista, joka toimi tähystäjänä sota-aikana, ensin Dornierissa ja lopulta Isossa Junkerssissa, hurjan oloista hommaa, täytyy nostaa vieläkin hattua heille...