Tarinaa viehtymyksistäni miehiin ja naisiin.
Teini-iässä olin seksuaalisesti kiinnostunut vain ja ainoastaan kaukaisista idoli-miehistä, se oli sellaista julisteiden tuijotteluaikaa ja fantasioita asioista, joista en oikeasti tiennyt vielä mitään. Salaa peiton alla sitä kuvitteli miltä aikuinen mies tuntuu. Ja joskus diskossa hitaita tanssiessa ja suukotellessa haaveili olevansa oikeasti idolinsa kanssa...
Ensimmäisen poikaystävän aikaan jatkoin edellä mainittua haaveilua, oikeasta ikäisestäni pojasta en syvällisemmin kiinnostunut, enkä halunnut seksiä hänen kanssaan. Neitsyyteni menetin sitten aikanaan sillä periaatteella että "kai tämän on joskus tapahduttava".
Parikymppisenä rakastuin oikeaan poikaan, tai oikeastaan luomaani kuvaan hänestä. Vaikka todellisuus paljastuikin fantasioitani valjummaksi, seurustelin hänen kanssaan muutaman vuoden. En tuntenut koskaan suurempaa seksuaalista himoa häntä kohtaan, pidin toki asioista joita hän teki minulle, mutta en itse tuntenut suurempaa halua "tyydyttää" häntä.
Suhde sitten päättyi (useastakin syystä) ja kun sitten olin vapaa, aloin aivan luonnollisesti tiedostaa, että seuraava suhteeni voisi aivan hyvin tapahtua naisenkin kanssa. Olin jo aiemmin kokenut naisen läheisyyttä, tosin tilanteessa jossa kumppanini seurusteli miehen kanssa, joten mitään suhdetta siitä ei olisi voinut alkaakaan. Naiset ovat aina kiihottaneet minua paljon. Teini-iässäkin vuorottelivat kuvitelmissani niiden kaukaisten ihannemiesten kanssa. Kun nyt ajattelen jotain seksuaalista, se liittyy 90-prosenttisesti naisiin.
Olen ihastunut tosielämässä naisiin muutaman kerran, mutta realiteetti on aina ollut se, että he ovat olleet niin pesunkestäviä heteroita, etten ole voinut heittäytyä tunteeseen. Tunnen tällä hetkellä vahvasti läheistä ystävääni kohtaan. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä, haluaisin koskettaa häntä...
No, en tiedä mikä tässä kuviossa on probleema, mutta oli vain pakko saada ajatukset ulos. Näistä ei voi puhua kenellekään. Siis että olen sellainen ihminen joka ei ilmeisesti kykene haluamaan todellista miestä, vaikka niiden kaukaisempien perään yhä silloin tällöin huokaileekin. Tai sitten en ole kohdannut sitä oikeaa (onko sellaista edes). Suhteen haluaisin naisen kanssa, mutta miten tällä menolla sellaiseen päätyisi, kun kaikki ihanat naiset ovat heteroita tai niitä jotka haluavat miehensä kanssa seksiseuraa (tähän törmää gay-baareissakin, tai sitten siellä on niitä jotka ovat "lesbopiireissä"). Jatkan pohdiskelua.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Teini-iässä olin seksuaalisesti kiinnostunut vain ja ainoastaan kaukaisista idoli-miehistä, se oli sellaista julisteiden tuijotteluaikaa ja fantasioita asioista, joista en oikeasti tiennyt vielä mitään. Salaa peiton alla sitä kuvitteli miltä aikuinen mies tuntuu. Ja joskus diskossa hitaita tanssiessa ja suukotellessa haaveili olevansa oikeasti idolinsa kanssa...
Ensimmäisen poikaystävän aikaan jatkoin edellä mainittua haaveilua, oikeasta ikäisestäni pojasta en syvällisemmin kiinnostunut, enkä halunnut seksiä hänen kanssaan. Neitsyyteni menetin sitten aikanaan sillä periaatteella että "kai tämän on joskus tapahduttava".
Parikymppisenä rakastuin oikeaan poikaan, tai oikeastaan luomaani kuvaan hänestä. Vaikka todellisuus paljastuikin fantasioitani valjummaksi, seurustelin hänen kanssaan muutaman vuoden. En tuntenut koskaan suurempaa seksuaalista himoa häntä kohtaan, pidin toki asioista joita hän teki minulle, mutta en itse tuntenut suurempaa halua "tyydyttää" häntä.
Suhde sitten päättyi (useastakin syystä) ja kun sitten olin vapaa, aloin aivan luonnollisesti tiedostaa, että seuraava suhteeni voisi aivan hyvin tapahtua naisenkin kanssa. Olin jo aiemmin kokenut naisen läheisyyttä, tosin tilanteessa jossa kumppanini seurusteli miehen kanssa, joten mitään suhdetta siitä ei olisi voinut alkaakaan. Naiset ovat aina kiihottaneet minua paljon. Teini-iässäkin vuorottelivat kuvitelmissani niiden kaukaisten ihannemiesten kanssa. Kun nyt ajattelen jotain seksuaalista, se liittyy 90-prosenttisesti naisiin.
Olen ihastunut tosielämässä naisiin muutaman kerran, mutta realiteetti on aina ollut se, että he ovat olleet niin pesunkestäviä heteroita, etten ole voinut heittäytyä tunteeseen. Tunnen tällä hetkellä vahvasti läheistä ystävääni kohtaan. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä, haluaisin koskettaa häntä...
No, en tiedä mikä tässä kuviossa on probleema, mutta oli vain pakko saada ajatukset ulos. Näistä ei voi puhua kenellekään. Siis että olen sellainen ihminen joka ei ilmeisesti kykene haluamaan todellista miestä, vaikka niiden kaukaisempien perään yhä silloin tällöin huokaileekin. Tai sitten en ole kohdannut sitä oikeaa (onko sellaista edes). Suhteen haluaisin naisen kanssa, mutta miten tällä menolla sellaiseen päätyisi, kun kaikki ihanat naiset ovat heteroita tai niitä jotka haluavat miehensä kanssa seksiseuraa (tähän törmää gay-baareissakin, tai sitten siellä on niitä jotka ovat "lesbopiireissä"). Jatkan pohdiskelua.
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.