Helvetistä kuvausta

koko helvetti, sillä eihän sitä ei ole olemassa. Maanpäällinen elämä on se ainoa helvetti, jos sen sellaiseksi tekee..Teemme lähimmäisille ja itsellemme..

Helvetin käsite on luonnollisesti kulttuuriin sidottu, kuten sanat yleensäkin. monet sanat saavat aikojen kuluessa erilaisia merkityksiä. Helvetistä, eli siitä mitä sillä alunperin tarkoitettiin antaa kuvauksen eräs apokryfinen teksti. Tekstiä ei ole pidetty koskaan Pietarin kirjoittamana, vaikka niinkin on joskus esitetty, mutta on varsin selkeä kuvaus siitä mitä helvetillä ymmärrettiin. Käyttämämme helvetin käsite on peräisin Raamatusta ja tämä teksti on Uuden testamentin kanssa ajallisesti niin läheisiä, että käsitteen sisällön ymmärtäminen tulee tämän kautta helpommaksi.

http://eo.yifan.net/users/l/tuomas/pietari.htm

Eihän se helvetissä "käynytkään" siellä joutunut olemaan ikuisesti? Hassu ajatuskin.

Käsittämäni perustella kuoleman jälkeen päätyy juuri sellaiseen virtuaalimaailmaan mikä vastaa ihmisen sen hetkistä tietoisuuden- ja tunnetilaa. Mikäli ihminen kuolee hekumoiden sadistisilla ajatuksilla, tuntien vihaa, himoa johonkin asiaan jne. niin on melkoisen varma että hän päätyy kiduttamaan itseään näillä asioilla aina siihen pisteeseen asti että tapahtuu täydellinen kylläkseen saaminen.

Onhan tässäkin elämässä kausia jolloin on ylenmäärin kiinnostunut jostakin asiasta, ja sitten myöhemmin havaitsee olleensa vain houkkio. Samanlaisia oppimisjaksoja voisi hyvin ajatella kohtaavansa myös tuonpuoleisessa, sillä matkahan jatkuu koko ajan. Opintomatka...

Minun mielestani helvetti on ennen kaikkea tietynlainen mielentila, joka on "helppo" luoda ihan tanne maan paalle - ja niinhan se on jo luotukin...ei tarvitse kuin katsella maailman menoa.

Mihinkaan "ikuiseen rikkijarveen" en usko muuten kuin ajatuksellisella tasolla.

Minun henkilökohtainen helvetti-käyntini oli luuppi. Eli aika kiersi ympyrää. Siksi muutaman päivän visiitti tuntui iäisyydeltä. Voisin kuvitella, että jos kuollessasi joudut tuohon katumuksen ja tuskan kierteeseen -pysyt siellä sitten ikuisesti. Helvetin kokemuksella ei ollut mitään tekemistä fyysisen todellisuuden kanssa, joten miksi henkinen tuska ei jatkuisi kuoleman jälkeenkin.

Toinen asia mikä tuosta kokemuksesta nousi esiin oli syvempi ymmärrys uskontoihin. Esimerkiksi meille läheisessä ristinuskossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen kuvastaa mielestäni ihmisen omaa ristiinnaulitsemista. Naulaat itsesi psyykkisesti, kärsit ja kadut. Ja tämän ansiosta "synnyt" uudelleen vapaana. Tosin kun niitä syntejä alkaa taas kasaantumaan on edessä toinen kierros jne. Siis: synneistä ei voi päästä eroon, ne voi kylläkin käsitellä ja toivoa (jos jokin Jumala on) saavansa ne häneltäkin anteeksi. Ja jos jokin Jumala on, se on toinen ihminen. Se jota syntisi on satuttanut. Synnin määrittää moraali ja täten oma henkilökohtainen moraalisi määrittää tuskasi tason suhteessa hölmöilyihisi. Itse olen hölmöillyt rutkasti ja omaan "korkean" moraalin, joten rangaistukseni oli kyllä ihan ansaittu/itse aiheutettu.

Olen kylläkin myös juoppo, joten mainitsemasi kirja voi olla oikeassa tuossa(kin) suhteessa.

Ja viimein kysymykseesi:

Jos helvettiin joutuu, sieltä kyllä pääsee pois pian. Tosin pian voi tarkoittaa tuhatta vuotta. Jos kadut vasta viime hetkellä pian voi muuttua myöhemmäksi. Ja jos pian on jo muuttunut myöhemmäksi, pidä huoli että enkeli matkaa olkapäälläsi sillä kokemuksesta voi tulla vähintäänkin helvetillinen.

Entas PUNAVIININ ystavat...minka tasoiseen helvettiin ne joutuvat/paasevat...?