Eräs ystäväni miettii...
Mitä teen,
kun minulle ei mitään kaunista
sanota milloinkaan.
Minua ei hipaista kevyesti poskelle,
ei suudella milloinkaan.
Ei mitään elettä,
että olisin tärkeä ihminen.
En saa kukkia milloinkaan,
saati pikku lahjoja.
Ei tekstiviestejä,
maksaa nekin.
En tunne koskaan,
olevani nainen.
Olen vaan olento,
jota tarvitaan.
Hänelle tämä riittää.
Minä en jaksa enää.
Kaikki on vaan arkea ja sen rutiineja.
Nuukaa elämää,
laskelmointia joka suhteessa.
Onko tämä oikeaa elämää ja rakkautta?
Minä vastaan sinulle lyhyesti...
unohda koko juttu.
Mitä teen,
kun minulle ei mitään kaunista
sanota milloinkaan.
Minua ei hipaista kevyesti poskelle,
ei suudella milloinkaan.
Ei mitään elettä,
että olisin tärkeä ihminen.
En saa kukkia milloinkaan,
saati pikku lahjoja.
Ei tekstiviestejä,
maksaa nekin.
En tunne koskaan,
olevani nainen.
Olen vaan olento,
jota tarvitaan.
Hänelle tämä riittää.
Minä en jaksa enää.
Kaikki on vaan arkea ja sen rutiineja.
Nuukaa elämää,
laskelmointia joka suhteessa.
Onko tämä oikeaa elämää ja rakkautta?
Minä vastaan sinulle lyhyesti...
unohda koko juttu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos runostasi Tepa :)
Ihan oikein, mitä sitä kuluja miettimään,
intohimoa ja elämisen iloa
muuten vuodet loppuu
vain iso pankkitili muistoksi jää.
Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle toivottaen.
T. PeterPan.fly