katkerille exille

vaikka se mies lapsiaan rakastaa, vain kaltaisesi typerät exät kuvittelevat sen päässään niin, että rakastavat silloin myös exäänsä. Hah, hah! Lapsellista! Tuskin asuis erossa, jos takas haluais.

lapsista kirjoitti:

vaikka se mies lapsiaan rakastaa, vain kaltaisesi typerät exät kuvittelevat sen päässään niin, että rakastavat silloin myös exäänsä. Hah, hah! Lapsellista! Tuskin asuis erossa, jos takas haluais.

Lue lisää

Purkauksesi voi kääntää loistavasti toisinpäin.
Kyllä minun ex mies on moasti käynyt anelemessa takasin, mutta ikävä kyllä, on hienoa sanoa,
että sory, sä menit jo!
En ikinä voisikuvitella ottavani likaista miestä enää takasin, kärsikööt itse seurauksensa ja mokansa.
Minulla on lapsemme ja kaikki mitä yhdessä olemme elämämme varrella rakentaneet, jäi minulle, mulla ei ole valittamista.

puhu jollekin, se auttaa kirjoitti:

Purkauksesi voi kääntää loistavasti toisinpäin.
Kyllä minun ex mies on moasti käynyt anelemessa takasin, mutta ikävä kyllä, on hienoa sanoa,
että sory, sä menit jo!
En ikinä voisikuvitella ottavani likaista miestä enää takasin, kärsikööt itse seurauksensa ja mokansa.
Minulla on lapsemme ja kaikki mitä yhdessä olemme elämämme varrella rakentaneet, jäi minulle, mulla ei ole valittamista.

Lue lisää

kirjoitus oli tarkoitettu sellaisille katkerille ihmisille, jotka eivät koskaan myönnä itselleen sitä,että elämä ei jatku, jos jäädään elään vanhassa suhteessa silloinkin kun se on ohi. Ilmeisesti tämä sinun exäsi sitten on sellainen. Aivan sama onko mies vai nainen.

niin kauan kun mies on minun rinnallani, minun ei tarvitse pelätä yhtään mitään. Minua ärsyttävät tällä palstalla kirjoittelevat ihmiset, jotka jaksavat aina ruikuttaa siitä, kuinka paha nyxä tuli ja vei. Mies on koira, joka seuraa jokaista naista perässä.Niinhän se on, kun ei osata katsoa peiliin!Kukaan tuskin lähtee onnellisesta suhteesta.

puhu jollekin, se auttaa kirjoitti:

Purkauksesi voi kääntää loistavasti toisinpäin.
Kyllä minun ex mies on moasti käynyt anelemessa takasin, mutta ikävä kyllä, on hienoa sanoa,
että sory, sä menit jo!
En ikinä voisikuvitella ottavani likaista miestä enää takasin, kärsikööt itse seurauksensa ja mokansa.
Minulla on lapsemme ja kaikki mitä yhdessä olemme elämämme varrella rakentaneet, jäi minulle, mulla ei ole valittamista.

Lue lisää

Viestin aloitaja tiivisti ajatukseni täysin. asiaa.

Helvetin harva tienaa 2600 e kuussa. Mun mieheni tekee raskasta työtä ja tienaa 1300, eli puolet siitä! Laskeppa siitä, kun on asuntolainat, vakuutukset sun muut.Ei todellakaan jää kuin muutama euro johonkin ylimääräseen. Mitään isoa ei voi ostaa ilman osamaksua saati sitten, että olisi varaa tehdä yhteisiä lapsia. Minä olen opiskelija, joten ei ole siitäkään apua.
Kyllä se mielestäni on väärin, että miehellä ei ole varaa koskaan ostaa mitään itselleen.

.......... kirjoitti:

Helvetin harva tienaa 2600 e kuussa. Mun mieheni tekee raskasta työtä ja tienaa 1300, eli puolet siitä! Laskeppa siitä, kun on asuntolainat, vakuutukset sun muut.Ei todellakaan jää kuin muutama euro johonkin ylimääräseen. Mitään isoa ei voi ostaa ilman osamaksua saati sitten, että olisi varaa tehdä yhteisiä lapsia. Minä olen opiskelija, joten ei ole siitäkään apua.
Kyllä se mielestäni on väärin, että miehellä ei ole varaa koskaan ostaa mitään itselleen.

Lue lisää

Hei,

en nyt tarkalleen muista, mikä on miesten keskipalkka kuukaudessa (siksi se kysymysmerkkikin oli perässä), mutta kyllä se lähempänä on tuota minun mainitsemaa summaa kuin sinun. Eikä se mitenkään helvetin harvinainen kk-palkka ole. Moni nainenkin tienaa yli mainitsemani summan. Eikö tuo 1300 oli aika lailla minimipalkka? Oletan, että kyseessä kokopäivätyö. Vai puhutko sinä käteen jäävästä palkasta (=netto). Minä puhun brutosta. Vai onko kyseessä vasta valmistunut? Mutta voidaan sitä ottaa esimerkiksi vaikka 2000,- per kuu, koska tähän pääse jo aika moni mies. Siitä verot pois, käteen jää 1300,-.

Toki minä sen ymmärrän, että teillä on tiukkaa, kun opiskelet ja miehen tulot hämmästyttävän pienet. Maksaako miehesi sitten elatusmaksuja? Ne on varmaan hänen tulojensa mukaan mitoitettu. Syyttömiä ne mahdolliset lapset kuitenkin ovat. Tuskin heilläkään rahassa kylvetään ellei ex-vaimo satu olemaan em. hyväpalkkainen tai rikkaasta suvusta.

Onhan se aina väärin, kun ei ole varaa ostaa itselleen. Onko sillä ex-vaimolla? Tarkoitus ei ole provoilla tai muuta. Ehkä te edustatte toista ääripäätä, mutta yleensä homma menee niin päin, että se ex-rouva on se selvästi pienempi tuloinen ja hänellä ei jää sitä rahaa itselleen. Mutta poikkeuksiakin on.

onko osallistuttu elantomen... kirjoitti:

Hei,

en nyt tarkalleen muista, mikä on miesten keskipalkka kuukaudessa (siksi se kysymysmerkkikin oli perässä), mutta kyllä se lähempänä on tuota minun mainitsemaa summaa kuin sinun. Eikä se mitenkään helvetin harvinainen kk-palkka ole. Moni nainenkin tienaa yli mainitsemani summan. Eikö tuo 1300 oli aika lailla minimipalkka? Oletan, että kyseessä kokopäivätyö. Vai puhutko sinä käteen jäävästä palkasta (=netto). Minä puhun brutosta. Vai onko kyseessä vasta valmistunut? Mutta voidaan sitä ottaa esimerkiksi vaikka 2000,- per kuu, koska tähän pääse jo aika moni mies. Siitä verot pois, käteen jää 1300,-.

Toki minä sen ymmärrän, että teillä on tiukkaa, kun opiskelet ja miehen tulot hämmästyttävän pienet. Maksaako miehesi sitten elatusmaksuja? Ne on varmaan hänen tulojensa mukaan mitoitettu. Syyttömiä ne mahdolliset lapset kuitenkin ovat. Tuskin heilläkään rahassa kylvetään ellei ex-vaimo satu olemaan em. hyväpalkkainen tai rikkaasta suvusta.

Onhan se aina väärin, kun ei ole varaa ostaa itselleen. Onko sillä ex-vaimolla? Tarkoitus ei ole provoilla tai muuta. Ehkä te edustatte toista ääripäätä, mutta yleensä homma menee niin päin, että se ex-rouva on se selvästi pienempi tuloinen ja hänellä ei jää sitä rahaa itselleen. Mutta poikkeuksiakin on.

Lue lisää

1300 jää käteen kokopäivätyöstä. Joutuu silti maksamaan ylisuurta elatusta. Moni paremmin tienaava maksaa paljon vähemmän. Mutta kun suomessa on se systeemi, että kukin lastenvalvoja saa vetää oman näkemyksensä mukaan hatusta elatusken summan, niin päästään tällaisiin järjesvastaisiin summiin. Alennusta on yrittänyt saada, mutta ei anneta.Elämäntilanteet muuttuu, mutta niitä ei oteta huomioon kun ajatellaan maksajaa. Sitten kun äidiltä loppuu rahat, niin ollaan valmiina muuttelemaan summia.asumiskustannukset on todella suuret ja rehellisesti sanottuna laskujen jälkeen ei jää rahaa kuin ruokaan ja joskus ei siihenkään.

Ei aina voi sitä exääkään sääliä, hänkin on vastuussa lapsen elatuksesta. Ja kyllä täytyy ajatella, että miehenkin täytyy saada elää. Tässä meidän tapauksessa exä omasta tahdostaan työttömänä.Monella on varmasti paljon huonommin kuin meillä, mutta silti suututtaa, että toista poljetaan. Eikö yhteiskunta voisi osallistua exän avustukseen, jos hänellä on tiukkaa? Ei voida olettaa, että mies maksaa itsensä kipeäksi ja joutuu koko loppu elämänsä kitkuttelemaan ja tekemään raskasta työtä, eikä koskaan saa hankkia mitään itselleen.

Lasta minä en tästä syytä. mielestäni elatusmaksujen maksajista on tehty sossu, kun yhteiskunta pakoilee omaa vastuutaan. Kyllä ne lapsettomat ja köyhät saavat apua sossusta, mutta yh:lle annetaan raha isän pussista.

En minä lasta tässä lapsen etua halua vahingoittaa, vaan ajattelen niin, että molempien osapuolien tulisi kantaa kortensa kekoon, eikä voida mennä järjenvastaisuuksiin. Täytyyhän miehellä olla jotain millä rakentaa uutta tulevaisuutta.

......... kirjoitti:

1300 jää käteen kokopäivätyöstä. Joutuu silti maksamaan ylisuurta elatusta. Moni paremmin tienaava maksaa paljon vähemmän. Mutta kun suomessa on se systeemi, että kukin lastenvalvoja saa vetää oman näkemyksensä mukaan hatusta elatusken summan, niin päästään tällaisiin järjesvastaisiin summiin. Alennusta on yrittänyt saada, mutta ei anneta.Elämäntilanteet muuttuu, mutta niitä ei oteta huomioon kun ajatellaan maksajaa. Sitten kun äidiltä loppuu rahat, niin ollaan valmiina muuttelemaan summia.asumiskustannukset on todella suuret ja rehellisesti sanottuna laskujen jälkeen ei jää rahaa kuin ruokaan ja joskus ei siihenkään.

Ei aina voi sitä exääkään sääliä, hänkin on vastuussa lapsen elatuksesta. Ja kyllä täytyy ajatella, että miehenkin täytyy saada elää. Tässä meidän tapauksessa exä omasta tahdostaan työttömänä.Monella on varmasti paljon huonommin kuin meillä, mutta silti suututtaa, että toista poljetaan. Eikö yhteiskunta voisi osallistua exän avustukseen, jos hänellä on tiukkaa? Ei voida olettaa, että mies maksaa itsensä kipeäksi ja joutuu koko loppu elämänsä kitkuttelemaan ja tekemään raskasta työtä, eikä koskaan saa hankkia mitään itselleen.

Lasta minä en tästä syytä. mielestäni elatusmaksujen maksajista on tehty sossu, kun yhteiskunta pakoilee omaa vastuutaan. Kyllä ne lapsettomat ja köyhät saavat apua sossusta, mutta yh:lle annetaan raha isän pussista.

En minä lasta tässä lapsen etua halua vahingoittaa, vaan ajattelen niin, että molempien osapuolien tulisi kantaa kortensa kekoon, eikä voida mennä järjenvastaisuuksiin. Täytyyhän miehellä olla jotain millä rakentaa uutta tulevaisuutta.

Lue lisää

Miehellä jää käteen 1450€/kk. Palkka bruttona 2200€/kk; 4 vuoden työkokemuksen jälkeen. Itse olen työssä, eikä meillä ole lapsia, joten tlemme toimeen hyvin. Ei siinä mitään.

Mutta todella epäreilulta tuntuu se, että raskaudesta asti lapsen äiti on yksipuolisesti tehnyt kaikki päätökset ja mies on ollut vain maksajana. He eivät koskaan ole olleet yhdessä, eikä lapsella siis tilannetta jossa biologiset vanhemmat samaa perhettä (nuoruuden yhden illan juttu). Yksipuolisesti nainen päätti muuttaa 1000€ kilometrin päähän (lapsen ollessa 2v), nyt on harkinnassa muutto ulkomaille vuodeksi -sieltä poikaa ei saa meille senkään vertaa kuin nyt, siis ei ollenkaan.

Tällä hetkellä mies näkee lastansa 4-5 kuukauden välein. Maksaa jokaisesta tapaamisesta 250€ matkakuluja, aina yksin (joka kuukausi ei meillä olisi varaakaan). Joka kuukausi elatusmaksut juoksee normaalisti -mies ei halua riidellä, koska pelkää, ettei lasta näy meillä senkään vertaa sen jälkeen. Vähän tuntuu, kuin vieraasta lapsesta maksaisi, ihan vieraaseen perheeseen.

meilläkin kirjoitti:

Miehellä jää käteen 1450€/kk. Palkka bruttona 2200€/kk; 4 vuoden työkokemuksen jälkeen. Itse olen työssä, eikä meillä ole lapsia, joten tlemme toimeen hyvin. Ei siinä mitään.

Mutta todella epäreilulta tuntuu se, että raskaudesta asti lapsen äiti on yksipuolisesti tehnyt kaikki päätökset ja mies on ollut vain maksajana. He eivät koskaan ole olleet yhdessä, eikä lapsella siis tilannetta jossa biologiset vanhemmat samaa perhettä (nuoruuden yhden illan juttu). Yksipuolisesti nainen päätti muuttaa 1000€ kilometrin päähän (lapsen ollessa 2v), nyt on harkinnassa muutto ulkomaille vuodeksi -sieltä poikaa ei saa meille senkään vertaa kuin nyt, siis ei ollenkaan.

Tällä hetkellä mies näkee lastansa 4-5 kuukauden välein. Maksaa jokaisesta tapaamisesta 250€ matkakuluja, aina yksin (joka kuukausi ei meillä olisi varaakaan). Joka kuukausi elatusmaksut juoksee normaalisti -mies ei halua riidellä, koska pelkää, ettei lasta näy meillä senkään vertaa sen jälkeen. Vähän tuntuu, kuin vieraasta lapsesta maksaisi, ihan vieraaseen perheeseen.

Lue lisää

Muistelen, että se osapuoli joka muuttaa pois myös vastaa tapaamisten matkakuluista. Ainakin, jos muuttaa ulkomaille. Kannattaa selvittää asia.

meilläkin kirjoitti:

Miehellä jää käteen 1450€/kk. Palkka bruttona 2200€/kk; 4 vuoden työkokemuksen jälkeen. Itse olen työssä, eikä meillä ole lapsia, joten tlemme toimeen hyvin. Ei siinä mitään.

Mutta todella epäreilulta tuntuu se, että raskaudesta asti lapsen äiti on yksipuolisesti tehnyt kaikki päätökset ja mies on ollut vain maksajana. He eivät koskaan ole olleet yhdessä, eikä lapsella siis tilannetta jossa biologiset vanhemmat samaa perhettä (nuoruuden yhden illan juttu). Yksipuolisesti nainen päätti muuttaa 1000€ kilometrin päähän (lapsen ollessa 2v), nyt on harkinnassa muutto ulkomaille vuodeksi -sieltä poikaa ei saa meille senkään vertaa kuin nyt, siis ei ollenkaan.

Tällä hetkellä mies näkee lastansa 4-5 kuukauden välein. Maksaa jokaisesta tapaamisesta 250€ matkakuluja, aina yksin (joka kuukausi ei meillä olisi varaakaan). Joka kuukausi elatusmaksut juoksee normaalisti -mies ei halua riidellä, koska pelkää, ettei lasta näy meillä senkään vertaa sen jälkeen. Vähän tuntuu, kuin vieraasta lapsesta maksaisi, ihan vieraaseen perheeseen.

Lue lisää

Samaa mieltä olen tuon Saran kanssa. Kannattaa selvittää, kuka maksaa matkakulut. Minun muistaakseni ne laitetaan puoliksi, jos kustannukset ovat isot. Myös lähin tulee kantaa kortensa kekoon etän ja lasten tapaamisessa.

Sitten vielä itse elatusmaksuista. Minulla on sellainen mielikuva, että jos tulot muuttuvat, maksuihin on mahdollista saada muutosta. Muistaaksen se ei kuitenkaan ole pätevä syy, että ostaa/rakentaa uudelle perheelle uuden kodin, joka vie käteen jäävästä huomattavasti enemmän kuin esim. aiemmin maksettu vuokra. Minusta tämä on sikäli loogista, että elatusmaksut kuuluvat etän pakollisiin menoihin ja ne on otettava huomioon uusia hankintoja ym. tehtäessä. Tällä tavalla ei siis voi pienentää elatusmaksua, kun mikään muu (=tulotaso) ei muutu. Mutta jos tulot ovat romahtaneet, kannattaa käydä sossussa tarkistuttamassa, täyttyvätkö edellytykset. Lisäksi muistaakseni yhden lapsen syntymä uuteen liitton ei vielä pienennä elatusmaksuja, mutta jos useampia syntyy, voi peruste elareiden alentamiselle löytyä.

Sitten vielä tuosta mainitsemastasi lapsen äidistä. Mikäli hänellä on yksinhuoltajuus, hänellä on oikeus kaikki päätökset tehdä. Luonnollisesti on ikävää, ettei isä ja lapsi pääse tapaamaan useammin. Onko tapaamisista jotain sovittu? Minä ottaisin selvää oikeuksistani sekä selvittäisin, onko lapsen äidillä velvollisuus osallistua matkakustannuksiin.

onko osallistuttu elantomen... kirjoitti:

Samaa mieltä olen tuon Saran kanssa. Kannattaa selvittää, kuka maksaa matkakulut. Minun muistaakseni ne laitetaan puoliksi, jos kustannukset ovat isot. Myös lähin tulee kantaa kortensa kekoon etän ja lasten tapaamisessa.

Sitten vielä itse elatusmaksuista. Minulla on sellainen mielikuva, että jos tulot muuttuvat, maksuihin on mahdollista saada muutosta. Muistaaksen se ei kuitenkaan ole pätevä syy, että ostaa/rakentaa uudelle perheelle uuden kodin, joka vie käteen jäävästä huomattavasti enemmän kuin esim. aiemmin maksettu vuokra. Minusta tämä on sikäli loogista, että elatusmaksut kuuluvat etän pakollisiin menoihin ja ne on otettava huomioon uusia hankintoja ym. tehtäessä. Tällä tavalla ei siis voi pienentää elatusmaksua, kun mikään muu (=tulotaso) ei muutu. Mutta jos tulot ovat romahtaneet, kannattaa käydä sossussa tarkistuttamassa, täyttyvätkö edellytykset. Lisäksi muistaakseni yhden lapsen syntymä uuteen liitton ei vielä pienennä elatusmaksuja, mutta jos useampia syntyy, voi peruste elareiden alentamiselle löytyä.

Sitten vielä tuosta mainitsemastasi lapsen äidistä. Mikäli hänellä on yksinhuoltajuus, hänellä on oikeus kaikki päätökset tehdä. Luonnollisesti on ikävää, ettei isä ja lapsi pääse tapaamaan useammin. Onko tapaamisista jotain sovittu? Minä ottaisin selvää oikeuksistani sekä selvittäisin, onko lapsen äidillä velvollisuus osallistua matkakustannuksiin.

Lue lisää

Tulotasossa ei ole muutosta tapahtunut, joten muutoksia ei elareihinkaan olla hakemassa. Ja mies maksaa mielellään siinä mielessä, että rahat menevät pojan hyvinvointiin ja kasvatukseeen. Pojalla on hyvä koti ja hyvä isäpuolikin siellä missä on (tämän myös mieheni hyväksyy).

Lapsen äidillä on yksinhuoltajuus, joten hän saa tehdä päätöksiä kuten haluaa. Mieheni tuntuu jotenkin ...hmmm...pelkäävän ko naista; ilmeisesti heillä on ollut erittäin riitainen ja vaikea menneisyys koskien mieheni osallistumista lapsen elämään. Paljon mies ei halua siitä puhua; mutta sen verran, että nainen ei ole pitänyt sopimuksista kiinni tai on tehnyt niihin muutoksia yksipuolisesti, vaikka yhden päivänkin varoitusajalla (sitä tapahtuu nykyäänkin oikeastaan joka kerta), on tehnyt katoamistemppuja, jolloin mieheni on ollut tietämätön lapsensa olinpaikasta ja kerran nainen oli ilmeisesti uhannut poliisilla, kun mieheni oli puoli tuntia myöhässä ollut viemässä lasta äidin luokse.

No, se tarkoittaa nykypäivään sitä, että mieheni on täysin "nössykkä" kaikkeen lapseensa liittyvän suhteen. Hän ei ole juuri yhteydessä lapsen äitiin (mieheni äiti hoitaa suurimman osan yht.pidosta), ei uskalla sanoa mistään omaa mielipidettään, ei uskalla pyytää muutoksia mihinkään jne.

En mitenkään halua sanoa, että nainen olisi huono äiti tai muuta. Hän on varmasti hyvä äiti, ja muutenkin ok. Samoin hänen miehensä tuntuu olevan hyvä tyyppi (mieheni tulee hänen kanssaan toimeen paremmin). Heidän elämäntyylinsä vain ylipäätäänkin tuntuu olevan spontaani, lennokas ja ex-tempore. Siihen kun yrittää sovittaa ihan toisen perheen tarpeet ja aikataulut, niin sitä he eivät ole ajatelleet olenkaan.

Mikä mies se sellainen on, joka väkisin viedään. vastoin hänen tahtoaan?

naurattaaa kirjoitti:

Mikä mies se sellainen on, joka väkisin viedään. vastoin hänen tahtoaan?

Ei mikään mies. Sellanen joutaa mennäkkin, joka ei vaimoaan ja lapsiaan arvosta yhtään. Toivottavasti jätetyt naiset eivät enää taksin ota, kun uutuuden viehätys katoaa,ja tulee ikävä perhettään. kieriskelkööt tuskissaan sitten, kun virheensä huomaa.

joutaa mennä kirjoitti:

Ei mikään mies. Sellanen joutaa mennäkkin, joka ei vaimoaan ja lapsiaan arvosta yhtään. Toivottavasti jätetyt naiset eivät enää taksin ota, kun uutuuden viehätys katoaa,ja tulee ikävä perhettään. kieriskelkööt tuskissaan sitten, kun virheensä huomaa.

Lue lisää

Joo, ei huonon takia kannata itkeä paljon. Eikä takaisin missään tapauksessa, koska ainahan ne on kerjäämässä takas...Ja jos pääsevät, niin jo kohta unohtavat ja taas on sama peli käynnissä kuin ennenkin.

Näiltä uusilta vaimoilta ja heidän lapsiltaanhan se raha on pois, jos se mies makselee omille lapsilleen ruokarahaa. Uusi vaimo jää vähemmälle kapakkareisuille, ja hänen lapsensa eivät saa tarpeeksi karkkia ja limua.
Eläminen on kallista varsinkin näin euroaikaan, joten jos ei ole niitä omia lapsia ja arkisia menoja, jotka yksin makselee, ei voi ollakäsitystä että raha ei vaan riitä.
Uudet vaimot voisi mennä vaikkapa työhön, jotta voisi ostella niitä kynsilakkoja ja siidereitä ihan itse.
Ja puolet halvemmallahan se mies pääsee kun lapset ovat äidillä, eipähän tarvi kuskata harrastuksiin, eikä kuluttaa kallisarvoista aikaa lastensa kanssa. Kun kuukausiraha on maksettu, voi keskittyä aivan muuhun, ja odotella seuraavaa kuukautta. Äiti sen sijaan tekee lastensa eteen kaiken, palkatta!

Keski-ikäisen naisen näkökulma;

a) eronnut mies - mitä vikaa siinä on, kun on siirretty ulkoruokintaan? Mahdolliset lapset lisärasite.

b) poikamies - mitä vikaa siinä on, kun ei ole tuohon ikään kenellekään kelvannut? Mahtaakohan edes oppia enää tavoille....

c) leskimies - hmmm, ehkä, tarkista kuitenkin ensin vaimon kuolinsyy - ja kts. kohta a), mahdolliset lapset :D

Lapset ovat vanhempien ykköset, ja naikkoset tulee häntäpäässä. Ex vaimokin on tärkeempi kuin onnen onkija ja hetken heila. Niin se vain on, kasvakaa siihen, niin elämä helpottuu!

täyttä asiaa kirjoitti:

Lapset ovat vanhempien ykköset, ja naikkoset tulee häntäpäässä. Ex vaimokin on tärkeempi kuin onnen onkija ja hetken heila. Niin se vain on, kasvakaa siihen, niin elämä helpottuu!

Lue lisää

Kylmäkääre otsalle ja lepoa, sitten soitat lääkärillesi ja varaat ajan perusteellisiin keskusteluihin.

Etkö ymmärrä, että tuo ameebamainen, kaikkialle levittäytyvä katkeruutesi on sairautta, joka tuhoaa elämäsi - ei ehkä konkreettiseen hautaan kuten syöpä, mutta pahasti kuitenkin. Ehkä vieläkin pahemmin kuin syöpä, sillä myrkytät myös lapsesi ja ympäristösi - syöpään kuollutta on helpompi muistella lämmöllä ja kunnioituksella kuin katkeruuden kalkkia kylvävää myrkynkeittäjää.

Itse asiassa olen eronnut muutamaan otteeseen. Yksi oli pitkäkin suhde. En ole jäänyt entisteni perään vainoamaan. Miksi pitäisi? Onko se joku laki?

kun sinusta tulee nyxä, löydätkö silloin itsesi täältä?

Ystävyydellä tiedoksi

a) avioliitto on ikuinen lähinnä roomalaiskatolisessa kirkossa, ja sielläkin on kehitetty erilaisia kiertoteitä tilanteen ratkaisemiseksi. Roomalaiskatolisia on Suomessa hyvin pieni vahemmistö.

b) ellei kukaan sitä hajoita - yleensä hajoittaja on vaimo, joka hakee eroa miehestään. Joskus eron hakeminen tapahtuu vaimon löydettyä toisen miehen, joskus miehellä on toinen nainen, mutta useimmiten vaimo hakee eroa koska ei ole enää henkisesti tyytyväinen liittonsa. Miehelle tunnetusti epätyydyttäväkin asiaintila kelpaa, sillä kaikki on (miehelle) parempaa kuin muutos.

Sara kirjoitti:

Ystävyydellä tiedoksi

a) avioliitto on ikuinen lähinnä roomalaiskatolisessa kirkossa, ja sielläkin on kehitetty erilaisia kiertoteitä tilanteen ratkaisemiseksi. Roomalaiskatolisia on Suomessa hyvin pieni vahemmistö.

b) ellei kukaan sitä hajoita - yleensä hajoittaja on vaimo, joka hakee eroa miehestään. Joskus eron hakeminen tapahtuu vaimon löydettyä toisen miehen, joskus miehellä on toinen nainen, mutta useimmiten vaimo hakee eroa koska ei ole enää henkisesti tyytyväinen liittonsa. Miehelle tunnetusti epätyydyttäväkin asiaintila kelpaa, sillä kaikki on (miehelle) parempaa kuin muutos.

Lue lisää

Yleensä hajoittaja on ulkopuolinen ihminen! Ellei he tunkisi väliin, avioliitot säästyisi.
Mutta mies on niin heikko naisille, että valitsee lapsettoman naisen, kun ei jaksa enää olla kotona lastensa kanssa ja ja jakaa vaimonsa kanssa vastuuta.
Mies on ikuinen lapsi, joka etsii helppoa elämää. Kivahan on kokeilla kotileikkiä, mutta kun se ei enää kiinnosta, voi kaiken heittää roskiin kuin vanhan nuken.
Kolmas osapuoli pelastaa miehen pulasta, ja miehän on niin naiivi, että uskoo kaiken muuttuvan hyväksi, kun pääsee menneisyydestä eroon. Mutta kuinka kävikään, kun nainen katoaa, muistuu vaimo mieleen, mutta onko paluu enää mahdollinen!

ajateltu kirjoitti:

Yleensä hajoittaja on ulkopuolinen ihminen! Ellei he tunkisi väliin, avioliitot säästyisi.
Mutta mies on niin heikko naisille, että valitsee lapsettoman naisen, kun ei jaksa enää olla kotona lastensa kanssa ja ja jakaa vaimonsa kanssa vastuuta.
Mies on ikuinen lapsi, joka etsii helppoa elämää. Kivahan on kokeilla kotileikkiä, mutta kun se ei enää kiinnosta, voi kaiken heittää roskiin kuin vanhan nuken.
Kolmas osapuoli pelastaa miehen pulasta, ja miehän on niin naiivi, että uskoo kaiken muuttuvan hyväksi, kun pääsee menneisyydestä eroon. Mutta kuinka kävikään, kun nainen katoaa, muistuu vaimo mieleen, mutta onko paluu enää mahdollinen!

Lue lisää

mutta useassa yhteydessä on tullut esiin fakta (siis Suomessa, muu maailma olkoon erikseen), naiset hakevat eron, eivät miehet, ja syynä on useimmiten vain parantuva elämänlaatu - siis naisen kannalta.

Sikäli olet oikeassa, mies on ikuinen lapsi joka etsii helppoa elämää, varsinkin nuori mies. Usea aikuistuu kolmen kympin tietämillä, jotkut eivät milloinkaan.

Yleinen tilannehan on se, että lähes kakarat syöksyvät naimisiin ja pyöräyttävät pari kakaraa. Nainen aikuistuu lasten myötä, mutta mies ei, joten nainen siirtää miehen ulkoruokintaan. Jossain vaiheessa mieskin kasvaa aikuiseksi ja on valmis perustamaan perheen. Luonnollista, että se kakkosperhe, harkitusti perustettu, on tasapainoisempi kuin usein vahingossa kehitetty lasten kotileikkisysteemi.

Tapasi selittää epäonnistumisia elämässäsi psykologian termein on ulkoinen attribuointi. Eli selität asioista niin, että ne johtuvat jostakin ulkoisesta seikasta, eivät sinusta itsestäsi sisältä. Esim. syy eroon löytyy jostakin ulkopuolisesta tekijästä(toisesta naisesta), ei sinusta tai sinun liittosi sisältä. Tämä selitystapasi antaa sinulle lohtua ja se vääristää totuutta siitä, että sinä voit joskus epäonnistua ilman, että kukaan toinen kuin sinä olisi ongelman sinulle aiheuttanut. Sellainen ihminen, joka ymmärtää ongelmien johtuvan itsestään, selvittää ongelmansa helpommin ja osaa korjata omaa käyttäytymistään ja oppii, eikä toista samoja virheitä. Henkilö, joka ulkoisesti selittää(muista johtuvaksi) asioita jatkaa samaa oravanpyörää ja todennäköisesti toistaa virheitään helpommin.
On todettu, että ihmiset, jotka löytävät omat heikkoutensa ja ovat rehellisiä itselleen, elävät onnellisemmin ja selviävät elämässään paremmin.
Suomeksi sanottuna: jatkat samaa oravanpyörää elämässäsi niin kauan, kun ymmärrät, että vain sinä ja miehesi olette syypäitä yhteisen liittonne epäonnistumiseen. Ne syyt löytyvät sieltä teidän liittonne sisältä. Mitä olisi voinut tehdä toisin, että miehesi olisi rakastanut sinua, eikä tutustunut uusiin potentiaalisiin naiskumppaneihin? Olitko kenties epärealistinen, kun kuvittelit, että miehesi tahtoi perustaa kanssasi perheen? Olivatko lapset todella pitkän harkinnan tulosta ja niin, että molemmat todella kertoivat haluavansa perustaa ja sitoutua perheeseen? Muuttuiko miehesi mieli sittenkin, kun hän huomasi, että liittonne muuttui likaa lapset saatuanne. Ehkä sinä muutuit liikaa? Unohditko käyttää aikaa suhteeseenne?
Syitä voi olla monia, mutta pääpointti on se, että jotakin tapahtui ennen kuin miehesi alkoi haaveilla elämästä suhteenne ulkopuolella. Jos mies on onnellisessa suhteessa, hän tuskin tahtoo lähteä siitä pois. Monta kertaa me myös valehtelemme itsellemme, kun otamme itsellemme miehen, jonka tiedämme olevan ailahtelevainen ja kokeilunhaluinen, sellainen joka ei halua sitoutua. Me tiedämme sen ehkä hänen menneisyydestään, mutta haluamme uskotella itsellemme, että kyllä se mies siitä muuttuu,kun alkaa minun kanssani seurustelemaan. Silloin ei ihminen myönnä tosiseikkoja. Monta kertaa tällaisessa tapauksessa vielä mies pettää naistaan, mutta nainen antaa anteeksi. Loppujen lopuksi suhteesta tulee pelkkä sotku ja loppuu ikävin seurauksin. Siksi on todella tärkeää, että ihmiset luottavat omaan arviointikykyynsä ja tajuavat, että toista ihmistä on hirveästi muuttaa. Ja tärkeää on se, että vuosia seurustellaan ja tutustutaan, eikä tehdä niitä lapsia ensihuumassa.

ajateltu kirjoitti:

Yleensä hajoittaja on ulkopuolinen ihminen! Ellei he tunkisi väliin, avioliitot säästyisi.
Mutta mies on niin heikko naisille, että valitsee lapsettoman naisen, kun ei jaksa enää olla kotona lastensa kanssa ja ja jakaa vaimonsa kanssa vastuuta.
Mies on ikuinen lapsi, joka etsii helppoa elämää. Kivahan on kokeilla kotileikkiä, mutta kun se ei enää kiinnosta, voi kaiken heittää roskiin kuin vanhan nuken.
Kolmas osapuoli pelastaa miehen pulasta, ja miehän on niin naiivi, että uskoo kaiken muuttuvan hyväksi, kun pääsee menneisyydestä eroon. Mutta kuinka kävikään, kun nainen katoaa, muistuu vaimo mieleen, mutta onko paluu enää mahdollinen!

Lue lisää

Niinpä se tosiaan taitaa ollakin, avioliiton "hajoittaja" on aina ulkopuolinen ihminen, käräjäoikeuksistahan nämä avioeropäätökset tulevat. Ja ihminen joka päätöksen tekee ei useimmiten ole koskaan edes nähnyt eron hakijaa/hakijoita.

Tosin avioerohakemuksen voi laittaa vireille vain jompi kumpi aviopuolisoista.

Onkohan arviointikykysi pettänyt, kun yleensäkään olet ottanut itsellesi sellaisen miehen, joka on ollut heikko naisille.

psykologiaa kirjoitti:

Tapasi selittää epäonnistumisia elämässäsi psykologian termein on ulkoinen attribuointi. Eli selität asioista niin, että ne johtuvat jostakin ulkoisesta seikasta, eivät sinusta itsestäsi sisältä. Esim. syy eroon löytyy jostakin ulkopuolisesta tekijästä(toisesta naisesta), ei sinusta tai sinun liittosi sisältä. Tämä selitystapasi antaa sinulle lohtua ja se vääristää totuutta siitä, että sinä voit joskus epäonnistua ilman, että kukaan toinen kuin sinä olisi ongelman sinulle aiheuttanut. Sellainen ihminen, joka ymmärtää ongelmien johtuvan itsestään, selvittää ongelmansa helpommin ja osaa korjata omaa käyttäytymistään ja oppii, eikä toista samoja virheitä. Henkilö, joka ulkoisesti selittää(muista johtuvaksi) asioita jatkaa samaa oravanpyörää ja todennäköisesti toistaa virheitään helpommin.
On todettu, että ihmiset, jotka löytävät omat heikkoutensa ja ovat rehellisiä itselleen, elävät onnellisemmin ja selviävät elämässään paremmin.
Suomeksi sanottuna: jatkat samaa oravanpyörää elämässäsi niin kauan, kun ymmärrät, että vain sinä ja miehesi olette syypäitä yhteisen liittonne epäonnistumiseen. Ne syyt löytyvät sieltä teidän liittonne sisältä. Mitä olisi voinut tehdä toisin, että miehesi olisi rakastanut sinua, eikä tutustunut uusiin potentiaalisiin naiskumppaneihin? Olitko kenties epärealistinen, kun kuvittelit, että miehesi tahtoi perustaa kanssasi perheen? Olivatko lapset todella pitkän harkinnan tulosta ja niin, että molemmat todella kertoivat haluavansa perustaa ja sitoutua perheeseen? Muuttuiko miehesi mieli sittenkin, kun hän huomasi, että liittonne muuttui likaa lapset saatuanne. Ehkä sinä muutuit liikaa? Unohditko käyttää aikaa suhteeseenne?
Syitä voi olla monia, mutta pääpointti on se, että jotakin tapahtui ennen kuin miehesi alkoi haaveilla elämästä suhteenne ulkopuolella. Jos mies on onnellisessa suhteessa, hän tuskin tahtoo lähteä siitä pois. Monta kertaa me myös valehtelemme itsellemme, kun otamme itsellemme miehen, jonka tiedämme olevan ailahtelevainen ja kokeilunhaluinen, sellainen joka ei halua sitoutua. Me tiedämme sen ehkä hänen menneisyydestään, mutta haluamme uskotella itsellemme, että kyllä se mies siitä muuttuu,kun alkaa minun kanssani seurustelemaan. Silloin ei ihminen myönnä tosiseikkoja. Monta kertaa tällaisessa tapauksessa vielä mies pettää naistaan, mutta nainen antaa anteeksi. Loppujen lopuksi suhteesta tulee pelkkä sotku ja loppuu ikävin seurauksin. Siksi on todella tärkeää, että ihmiset luottavat omaan arviointikykyynsä ja tajuavat, että toista ihmistä on hirveästi muuttaa. Ja tärkeää on se, että vuosia seurustellaan ja tutustutaan, eikä tehdä niitä lapsia ensihuumassa.

Lue lisää

TOIVOTTAVASTI kaikki lukevat ajatuksen kera kirjoituksesi!

psykologiaa kirjoitti:

Tapasi selittää epäonnistumisia elämässäsi psykologian termein on ulkoinen attribuointi. Eli selität asioista niin, että ne johtuvat jostakin ulkoisesta seikasta, eivät sinusta itsestäsi sisältä. Esim. syy eroon löytyy jostakin ulkopuolisesta tekijästä(toisesta naisesta), ei sinusta tai sinun liittosi sisältä. Tämä selitystapasi antaa sinulle lohtua ja se vääristää totuutta siitä, että sinä voit joskus epäonnistua ilman, että kukaan toinen kuin sinä olisi ongelman sinulle aiheuttanut. Sellainen ihminen, joka ymmärtää ongelmien johtuvan itsestään, selvittää ongelmansa helpommin ja osaa korjata omaa käyttäytymistään ja oppii, eikä toista samoja virheitä. Henkilö, joka ulkoisesti selittää(muista johtuvaksi) asioita jatkaa samaa oravanpyörää ja todennäköisesti toistaa virheitään helpommin.
On todettu, että ihmiset, jotka löytävät omat heikkoutensa ja ovat rehellisiä itselleen, elävät onnellisemmin ja selviävät elämässään paremmin.
Suomeksi sanottuna: jatkat samaa oravanpyörää elämässäsi niin kauan, kun ymmärrät, että vain sinä ja miehesi olette syypäitä yhteisen liittonne epäonnistumiseen. Ne syyt löytyvät sieltä teidän liittonne sisältä. Mitä olisi voinut tehdä toisin, että miehesi olisi rakastanut sinua, eikä tutustunut uusiin potentiaalisiin naiskumppaneihin? Olitko kenties epärealistinen, kun kuvittelit, että miehesi tahtoi perustaa kanssasi perheen? Olivatko lapset todella pitkän harkinnan tulosta ja niin, että molemmat todella kertoivat haluavansa perustaa ja sitoutua perheeseen? Muuttuiko miehesi mieli sittenkin, kun hän huomasi, että liittonne muuttui likaa lapset saatuanne. Ehkä sinä muutuit liikaa? Unohditko käyttää aikaa suhteeseenne?
Syitä voi olla monia, mutta pääpointti on se, että jotakin tapahtui ennen kuin miehesi alkoi haaveilla elämästä suhteenne ulkopuolella. Jos mies on onnellisessa suhteessa, hän tuskin tahtoo lähteä siitä pois. Monta kertaa me myös valehtelemme itsellemme, kun otamme itsellemme miehen, jonka tiedämme olevan ailahtelevainen ja kokeilunhaluinen, sellainen joka ei halua sitoutua. Me tiedämme sen ehkä hänen menneisyydestään, mutta haluamme uskotella itsellemme, että kyllä se mies siitä muuttuu,kun alkaa minun kanssani seurustelemaan. Silloin ei ihminen myönnä tosiseikkoja. Monta kertaa tällaisessa tapauksessa vielä mies pettää naistaan, mutta nainen antaa anteeksi. Loppujen lopuksi suhteesta tulee pelkkä sotku ja loppuu ikävin seurauksin. Siksi on todella tärkeää, että ihmiset luottavat omaan arviointikykyynsä ja tajuavat, että toista ihmistä on hirveästi muuttaa. Ja tärkeää on se, että vuosia seurustellaan ja tutustutaan, eikä tehdä niitä lapsia ensihuumassa.

Lue lisää

Voi hitto mikä kirjoitus! Harmi vain, että Lissulla on suuria vaikeuksia ymmärtää lukemaansa.

Näin on minun vanhemmilla, ja heidän vanhemmilla, näin tulee olemaan minun ja minun lasteni! Kuka hitto on taho, joka helpotti avioerot! En ole uskovainen, enkä käy kirkossa, kuin tapauskohtaisesti, mutta uskon siihen, että minkä jumala on yhdistänyt, sitä älkööt ihminen erottako!
Se minkä ihmiset kkevat omissa häissään, luulisi kunnioittavan ja arvostavan sitä! Mutta minkäs teet, jos ihminen, joka ei koskaan ole naimisissa ollut, voi ymmärtää mitä se toisille merkitsee!
Lapsille vain paras mahdollinen kasvupaikka on oma prehe, omat vanhemmat ja sisarukset, ja se kun revitään pois, lapsi on aivan turvaton ja yksin.
Sitten syytetään miten nuoriso ja lapset käyttäytyvät huonosti. Kuka antaa mallin? Aikuiset!

ikuinen ja piste! kirjoitti:

Näin on minun vanhemmilla, ja heidän vanhemmilla, näin tulee olemaan minun ja minun lasteni! Kuka hitto on taho, joka helpotti avioerot! En ole uskovainen, enkä käy kirkossa, kuin tapauskohtaisesti, mutta uskon siihen, että minkä jumala on yhdistänyt, sitä älkööt ihminen erottako!
Se minkä ihmiset kkevat omissa häissään, luulisi kunnioittavan ja arvostavan sitä! Mutta minkäs teet, jos ihminen, joka ei koskaan ole naimisissa ollut, voi ymmärtää mitä se toisille merkitsee!
Lapsille vain paras mahdollinen kasvupaikka on oma prehe, omat vanhemmat ja sisarukset, ja se kun revitään pois, lapsi on aivan turvaton ja yksin.
Sitten syytetään miten nuoriso ja lapset käyttäytyvät huonosti. Kuka antaa mallin? Aikuiset!

Lue lisää

niin kauan kuin onnea kestää.
Moni liitto kaatuu, kun jompi kumpi antaa periksi, eikä jaksa enää yrittää.Joskus annetaan liian helposti periksi, mutta joskus ongelmia on jo niin paljon, että se on vaarassa uhata jomman kumman mielenterveyttä. Silloin on parempi miettiä muita vaihtoehtoja. Silloin kun toinen tekee jatkuvasti virheitä, on itsensä kiusaamista uskotella, että kaikki muuttuu.

Mutta ei kai kukaan voi väittää tosissaan, että aikanaan solmitussa avioliitossa olisi pakko elää koko lopun elämäänsä, jos se on tuhoksi siinä eläville? Paras tapa auttaa lapset hyvään tulevaisuuteen, on pitää itsestään huolta samalla kuin lapsistakin. Suhde, jossa vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä on pikemminkin ongelmaksi lapsille. Mieti millaisen kuvan "normaalista parisuhteesta" ja perhe-elämästä lapsi saa perheessä, jossa vanhempien väliltä puuttuu kunnioitus ja läheisyys?

Joskus vanhemmat tekevät palveluksen toisilleen ja lapsilleen eroamalla. Se on tosiasia.Ihminen on erehtyväinen, se on tässä maassa todettu!

Nykyään liitot solmitaan ilman harkintaa ja heppoisin perustein. Ei kunnioiteta avioliittoa, se on joku, jonka oletetaan pitävän parisuhde koossa, vaikka sen pitäisi olla jo ennen avioliiton solmimista "koossa".Ennen vanhaan erottiin harvemmin, kun se oli valtava häpeä varsinkin naiselle. Mutta muistelkaapas nykyään keski-iässä olevia ihmisiä...ovatko he mielestään eläneet onnellisen lapsuuden? Itse tiedän lukuisia tapauksia alkoholistiperheistä, väkivaltaisista... Tiedän jopa tapauksia, jossa väkivaltaisen isän mallin saanut lapsi jatkaa väkivaltaa omassa perheessään.

ikuinen ja piste! kirjoitti:

Näin on minun vanhemmilla, ja heidän vanhemmilla, näin tulee olemaan minun ja minun lasteni! Kuka hitto on taho, joka helpotti avioerot! En ole uskovainen, enkä käy kirkossa, kuin tapauskohtaisesti, mutta uskon siihen, että minkä jumala on yhdistänyt, sitä älkööt ihminen erottako!
Se minkä ihmiset kkevat omissa häissään, luulisi kunnioittavan ja arvostavan sitä! Mutta minkäs teet, jos ihminen, joka ei koskaan ole naimisissa ollut, voi ymmärtää mitä se toisille merkitsee!
Lapsille vain paras mahdollinen kasvupaikka on oma prehe, omat vanhemmat ja sisarukset, ja se kun revitään pois, lapsi on aivan turvaton ja yksin.
Sitten syytetään miten nuoriso ja lapset käyttäytyvät huonosti. Kuka antaa mallin? Aikuiset!

Lue lisää

puhut vanhemmistasi ja isovanhemmistasi, jotka elävät(elivät) avioliitossa, itsehän olet eronnut, ja mitenkään et kai itse voi vaikuttaa lastesi elämään jos eroavat, tai sitten vaikutat, olemalla oma itsesi, sinäkö vahdit heidän elämäänsä,että kaikki sujuu mallikkaasti....??? minkä HÄN on yhdistänyt, älköön ihminen sitä erota! mieti, lissu ja lue huolella psykologian viestit!

psykologiaa kirjoitti:

niin kauan kuin onnea kestää.
Moni liitto kaatuu, kun jompi kumpi antaa periksi, eikä jaksa enää yrittää.Joskus annetaan liian helposti periksi, mutta joskus ongelmia on jo niin paljon, että se on vaarassa uhata jomman kumman mielenterveyttä. Silloin on parempi miettiä muita vaihtoehtoja. Silloin kun toinen tekee jatkuvasti virheitä, on itsensä kiusaamista uskotella, että kaikki muuttuu.

Mutta ei kai kukaan voi väittää tosissaan, että aikanaan solmitussa avioliitossa olisi pakko elää koko lopun elämäänsä, jos se on tuhoksi siinä eläville? Paras tapa auttaa lapset hyvään tulevaisuuteen, on pitää itsestään huolta samalla kuin lapsistakin. Suhde, jossa vanhemmat ovat vain lasten takia yhdessä on pikemminkin ongelmaksi lapsille. Mieti millaisen kuvan "normaalista parisuhteesta" ja perhe-elämästä lapsi saa perheessä, jossa vanhempien väliltä puuttuu kunnioitus ja läheisyys?

Joskus vanhemmat tekevät palveluksen toisilleen ja lapsilleen eroamalla. Se on tosiasia.Ihminen on erehtyväinen, se on tässä maassa todettu!

Nykyään liitot solmitaan ilman harkintaa ja heppoisin perustein. Ei kunnioiteta avioliittoa, se on joku, jonka oletetaan pitävän parisuhde koossa, vaikka sen pitäisi olla jo ennen avioliiton solmimista "koossa".Ennen vanhaan erottiin harvemmin, kun se oli valtava häpeä varsinkin naiselle. Mutta muistelkaapas nykyään keski-iässä olevia ihmisiä...ovatko he mielestään eläneet onnellisen lapsuuden? Itse tiedän lukuisia tapauksia alkoholistiperheistä, väkivaltaisista... Tiedän jopa tapauksia, jossa väkivaltaisen isän mallin saanut lapsi jatkaa väkivaltaa omassa perheessään.

Lue lisää

Ainakin omalle itselle. Siksi en voi ymmärtää näitä ihmisiä, jotka ovat valmiit tuhlaamaan ainutlaatuisen elämänsä.

Tavallisen ihmisen tavallinen elämä tuo tullessaan ikäviä asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa. Niistä täytyy vain jotenkin taaplata. Mutta miksi ihmeessä niin kovin moni ihminen haalii itselleen sellaisia ikäviä asioita, joita voi välttää, jotka voi eliminoida, joista voi päästä eroon... Kummallista. Vaiko naisellista masokismia?

ikuinen ja piste! kirjoitti:

Näin on minun vanhemmilla, ja heidän vanhemmilla, näin tulee olemaan minun ja minun lasteni! Kuka hitto on taho, joka helpotti avioerot! En ole uskovainen, enkä käy kirkossa, kuin tapauskohtaisesti, mutta uskon siihen, että minkä jumala on yhdistänyt, sitä älkööt ihminen erottako!
Se minkä ihmiset kkevat omissa häissään, luulisi kunnioittavan ja arvostavan sitä! Mutta minkäs teet, jos ihminen, joka ei koskaan ole naimisissa ollut, voi ymmärtää mitä se toisille merkitsee!
Lapsille vain paras mahdollinen kasvupaikka on oma prehe, omat vanhemmat ja sisarukset, ja se kun revitään pois, lapsi on aivan turvaton ja yksin.
Sitten syytetään miten nuoriso ja lapset käyttäytyvät huonosti. Kuka antaa mallin? Aikuiset!

Lue lisää

Kuvitelkaapa, kun Lissun poika joskus aikanaan avioituu, saa lapsen ja sitten tuleekin ero. Eron jälkeen pojan suhteet äitiin viilenevät, kun äiti muistaa joka käänteessä muistuttaa poikaansa siitä miten on olemassa vain tämä ensimmäinen liitto ja ensimmäinen vaimo.

Sitten vuosien päästä poika lopullisesti irtautuu äitinsä ja ensimmäisen vaimonsa käskyvallasta ja löytää elämäänsä uuden naisen. Suhteet äitiin katkeavat, koska äiti ei voi hyväksyä tätä paholaisnaikkosta poikansa elämään ja muistaa myös aina kertoa pojalleen ja uudelle vaimollekin tämän olevan paholaisen. Poika saa aikanaan, jo lähes keski-iässä, toisen ja kauan kaivatun lapsensa, mutta kun lapsi on myös tämän paholaisnaikkosen lapsi, ei Lissu halua koskaan edes nähdä tätä lasta.

Näin Lissu rakensi perheestään onnellisen ja tasapainoisen.

tulevaisuudesta kirjoitti:

Kuvitelkaapa, kun Lissun poika joskus aikanaan avioituu, saa lapsen ja sitten tuleekin ero. Eron jälkeen pojan suhteet äitiin viilenevät, kun äiti muistaa joka käänteessä muistuttaa poikaansa siitä miten on olemassa vain tämä ensimmäinen liitto ja ensimmäinen vaimo.

Sitten vuosien päästä poika lopullisesti irtautuu äitinsä ja ensimmäisen vaimonsa käskyvallasta ja löytää elämäänsä uuden naisen. Suhteet äitiin katkeavat, koska äiti ei voi hyväksyä tätä paholaisnaikkosta poikansa elämään ja muistaa myös aina kertoa pojalleen ja uudelle vaimollekin tämän olevan paholaisen. Poika saa aikanaan, jo lähes keski-iässä, toisen ja kauan kaivatun lapsensa, mutta kun lapsi on myös tämän paholaisnaikkosen lapsi, ei Lissu halua koskaan edes nähdä tätä lasta.

Näin Lissu rakensi perheestään onnellisen ja tasapainoisen.

Lue lisää

ja turvallinen, oikea koti,pysyy lissun, eronneen, maailman parhaan äidin, hanskassa?! ilman Isän uutta "elämää"!! tulevat lapsenlapset, saavat tavata Isoisäänsä, vain isoäidin (lissun) valvonnan alaisena, siihen ei naikkosia sitten kaivata!!! mahtaa lapsukaisilla olla rankkaa aikuistuessaan?

Eipä kai sit kannata mennä naimisiin. Ensin on vaaleanpunanen unelma ja sit se särkyy. Niin se usein menee. Avoliitto on hyvä ratkasu ja naimisiin ei pakoteta. Ei mikään ole ikuista.