Niin haikea on tämä
sunnuntai, kun sinut
yöllä vieraakseni
uneeni sain.
Sinä hymyilit ja
syliisi kaappasit.
Vaikka unta
se oli vain,
niin hetken tunsin
sinut taas ihollain.
En herätä olisi
tahtonut laisinkaan,
mutta lapset vaativat
aamiaistaan.
Se uni kesken jäi,
ehkä ensi yönä
taas jatketaan,
vaikka auta ei
se sinusta
luopumista
laisinkaan?
sunnuntai, kun sinut
yöllä vieraakseni
uneeni sain.
Sinä hymyilit ja
syliisi kaappasit.
Vaikka unta
se oli vain,
niin hetken tunsin
sinut taas ihollain.
En herätä olisi
tahtonut laisinkaan,
mutta lapset vaativat
aamiaistaan.
Se uni kesken jäi,
ehkä ensi yönä
taas jatketaan,
vaikka auta ei
se sinusta
luopumista
laisinkaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos runostasi Nerdee.
Lapsilla, heillä on jokin takaisin elämään
paluttava voima, vaikka he vaativatkin niin paljon
huolenpitoa ja Rakkautta, he osavat myös palkita
sen kaiken, niin monin tavoin.
En osaa oikein muutakaan tähän nyt sanoa,
itselläni lapsia ja heistä olen saanut voimia,
kun on ollut vaikeaa, ihan heidän tietämätään,
he niin ovat tehneet.
Valoa ja jaksamista Sinulle toivoen.
T. PeterPn.fly
Kiitos lohdutuksen sanoista. Kyllä nämä kullanmururiiviöt estävät vaipumasta murheen suohon ; ).
Välillä on jo helpompaa ja välillä taas näitä haikeudentäyteisiä päiviä, jolloin olisi valmis tekemään melkein mitä vaan, että asiat olisi menneet toisin.
No, elämä jatkuu? Tältä palstalta on tullut paljon lohtua. Kai se on niin, että kun elää täysillä, niin joskus polttaa siipensä. Kiitos Peter sanoistasi, Peter on muuten kaunis nimi, mutta olethan jo kasvanut isoksi mieheksi ; ). Heitäpä joku kerta mailia arjen piristykseksi.
T: Nerdee
Hei Nerdee !
Itse aloittelin tänään ensimmäistä kertaa täällä näitä runoja kirjoitellen. Olet ollut ahkera kirjoittamaan runoja. Koen, että Runoistasi löytyy/"näkyy" asioita, joita olen myös itse kokenut omassa elämässäni, valitettavasti (ero ja lapset). Jossakin vaiheessa löysin runot...runot ja aloitin jopa itse väsäämään runoja, se on helpottanut ja auttanut näkemään elämäni uudella tavalla. Se antaa voimia jatkaa elämää ja mahdollisesti auttaa myös muita joilla on "vaikeaa", toivottavasti.
Tervetuloa joukkoon : ). Minullakin taitaa olla taipumus purkaa tunteita, koettua elämää ja karikoita runojen kirjoitteluun. Jotenkin se vain auttaa. Takana on rankkoja vuosia, mutta myös käsittämättömiä onnenhetkiä - elämää. Ja joskus jotain siitä onnistuu sisällyttämään muutamaan sanaan ja riviin. Hienoa jos runoni koskettaa ja pystyn niiden kautta elämänhippusia välittämään.
Tänään toivon, että kaikesta huolimatta saan säilyttää tämän herkän puolen itsestäni ja en kyynisty liikaa, vaikka välillä meinaa uskoa loppua kesken. Ajatuksia on mukava vaihtaa - kiitos.