Kertokaapas teinit...

...siinä, ettei tällaista julkisuutta Suomi saa rahalla. Toisaalta, Conan ei ole tekemässä meistä mitään matkailumainosta, senhän kaikki showta pitempään seuranneet tietävät, joten en tiedä onko tuolla Suomen saamalla "julkisuudella" mitään muuta merkitystä kuin se, että saamme tilaisuuden nauraa itsellemme (jos osaamme). Myönnän kyllä, että ehkä muutama ihminen enemmän tietää Nokian tulevan Suomesta. Se on aina hyvää mainosta.

Kysymykseni kuitenkin koski juuri tuota henkilönpalvontaa, jota minun on aina ollut vaikea ymmärtää, itse kun en koskaan ole varsinaisesti fanittanut ketään. Arvostan ja ihailen joitakin ihmisiä, mutta en ala haukkomaan henkeä, vaikka vieressä istuisi itse Yrjö Puska. Vanha klisee, mutta he ovat vain ihmisiä hekin.

Minustakin on ihan OK, jos joku haluaa fanittaa. Ei se minulta ole pois. Mutta kyllä se uutisissa näkynyt lauma oli silti harvinaisen typerä näky. Näyttivät ihan Halosen kannattajilta...

Olet oikeassa siinä, että Conan ei ole läheskään niitä turhimpia julkimoita. Kuten jo sanoin, olen itsekin seurannut pitkään Conania ja arvostan kyllä hänen työtään. Kysymykseni oli siis lähinnä periaatteellinen ja yritin laajentaa sen koskemaan sitä, miksi niin monelle se "tähteys" on joku palvonnan ja unelmien kohde. Luulisi tuon tosi-tv -ohjelmien rasittavan tulvan käyvän jo muidenkin hermoille...

"Ihmisiä, ketkä ovat tehneet jotain "oikeasti merkittävää" ei palvota. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan ja he tietävät sen ilman ylimääräistä hässäkkää."

Sinäpä sen sanoit. Tämä minulla oli juuri kysymykseni taka-ajatus. Miksi ylipäänsä jotakuta täytyy palvoa - pomppia ja kirkua pakkasessa kuin apinat - vain nähdessään.....ihmisen . Joku siellä joukossa oli "melkein koskenut Conaniin". Ilmeisesti kyseisen henkilön status nousi uusiin svääreihin. Eikö häntä voi "arvostaa" ilman hysteriaa.

Eli mikä tässä vähemmän merkittävien henkilöiden (jotka eivät tulkintasi mukaan tiedä arvoaan, jos eivät kirkuvat fanittajat sitä heille ilmoita...) joukkopalvonnassa on oikein ideana? Kukaan ei ole kertonut. Minulla on vuoden itseäni vanhempi sisko, joka menee vielä yli parikymppisenäkin sekaisin nähdessään jokaisen pienimmänkin mukajulkimon. Eipä hänkään siihen ole osannut mitään järkevää selitystä antaa...

Asiaa sivuten, karkeinta on mielestäni median jostakusta henkilöstä (en tarkoita Conania) tekemien "tuotteiden" fanitus. Se on ilmiö, jolle ei mielestäni löydy ainuttakaan älykästä perustelua. Nuorille (ja vanhemmillekin) tekisi hyvää tutustua paremmin median toimintamalleihin ja vaikuttamiskeinoihin. Medialukutaito vaatii yksilöltä enemmän kuin uskoisikaan ja markkinavoimat käyttävät ihmisten kritiikittömyyttä taidokkaasti hyväkseen (kuluneena esimerkkinä mainittakoon vaikka tupakkayhtiöt).

En nyt halua kuulostaa joltain moraalitohtorilta, mutta koskaan ei olisi pahitteeksi katsoa isompaa kuvaa. Monesti sitä luulee katsovansa, mutta kurkistelee silti ympäristön pitkälle sanelemista, kapeista kehyksistä. Ainakin tämä olisi mielenkiintoinen aihe keskustella.

Mukavaa, jos sait hyviä kokemuksia. Tiesin kyllä, että kentällä oli vanhempaakin porukkaa.

Mutta et vielä vastannut kysymykseeni, mikä ihme saa ihmiset haukkomaan henkeään nähdessään lajitoverinsa? En nyt tarkoita, ettenkö sitä hyväksyisi, mutta ihmettelen kovasti, kun ei omalla kohdallani kyseistä ilmiötä tapahdu, ja olen kyllä nähnyt julkkiksia.

Niin, se kanavahan oli silloin vielä nimeltään Super Channel, ja vasta 96 tuli nimeksi NBC Europe

Logiikkasi mukaan Britney Spears on merkittävämpi henkilö kuin Martti Ahtisaari.

ymmärtäjä kirjoitti:

Logiikkasi mukaan Britney Spears on merkittävämpi henkilö kuin Martti Ahtisaari.

Mitä Ahtisaari tai kukaan muukaan suomalainen on oikeasti saanut aikaan?

Britney 4ever kirjoitti:

Mitä Ahtisaari tai kukaan muukaan suomalainen on oikeasti saanut aikaan?

...tuskinpa mitään. Ahtisaari on siis täysin turhaan jälleen ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi.

Otin Ahtisaaren esimerkiksi, koska hän liittyy juuri nyt erääseen projektiini ja olen arvostanut miestä jo pitkään. Olisin yhtä hyvin voinut mainita vaikkapa Dalai Laman. Ja eräs, jota myös kovasti nykyisin ihailen, on Amy Goodman. Nämä ihmiset ihan oikeasti yrittävät muuttaa ja muuttavatkin maailmaa, eivätkä vain haaveile siitä. Heidän ei tarvitse huolehtia siitä, ovatko he mediaseksikkäitä. Britney Spears tuskin tekee edes itse musiikkiaan.

Teille Britney on varmaan merkittävämpi, mutta pointtini ei kuitenkaan ollut se, onko julkkis suomalainen vai ulkomainen, tai mitä kukakin ihailee vaan se miksi ihmeessä jonkun ihmisen arvostaminen vaatii joukkohysteriaa. Edelleenkään kukaan ei ole vastannut.

ymmärtäjä kirjoitti:

...tuskinpa mitään. Ahtisaari on siis täysin turhaan jälleen ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi.

Otin Ahtisaaren esimerkiksi, koska hän liittyy juuri nyt erääseen projektiini ja olen arvostanut miestä jo pitkään. Olisin yhtä hyvin voinut mainita vaikkapa Dalai Laman. Ja eräs, jota myös kovasti nykyisin ihailen, on Amy Goodman. Nämä ihmiset ihan oikeasti yrittävät muuttaa ja muuttavatkin maailmaa, eivätkä vain haaveile siitä. Heidän ei tarvitse huolehtia siitä, ovatko he mediaseksikkäitä. Britney Spears tuskin tekee edes itse musiikkiaan.

Teille Britney on varmaan merkittävämpi, mutta pointtini ei kuitenkaan ollut se, onko julkkis suomalainen vai ulkomainen, tai mitä kukakin ihailee vaan se miksi ihmeessä jonkun ihmisen arvostaminen vaatii joukkohysteriaa. Edelleenkään kukaan ei ole vastannut.

Lue lisää

Et voi tosissasi verrata jotain nobody-Ahtisaarta maailmankuuluun Dalai Lamaan.

Me täällä kaukaisessa Suomessakin olemme kuulleet Dalai Lamasta, alle kolmemiljoonaisen kansan maanpaossa elävästä johtajasta, mutta menepä Tiibetiin kysymään ovatko he kuulleet mitään Ahtisaaresta.

Tai ei tarvi: Dalai Lama hakkaa Ahtisaaren googlefightissakin: 10,300,000 vs 687,000. Myönnettävä on että Amy Goodmanista en ole kuullutkaan, mutta HÄNKIN hakkaa Googlefightissa Ahtisaaren: 981,000 osumaa.

Jonkinlaisena vastauksena kysymykseesi: me elämme huomiotaloudessa, ja siinä tunnettuus nyt vain on tärkeämpää kuin teot, tough luck. Siitä syystä jonkun ajan päästäkin vielä muistetaan Dalai Lama ja joku Amy Goodmankin paremmin kuin joku Ahtisaari.

C-fani kirjoitti:

Et voi tosissasi verrata jotain nobody-Ahtisaarta maailmankuuluun Dalai Lamaan.

Me täällä kaukaisessa Suomessakin olemme kuulleet Dalai Lamasta, alle kolmemiljoonaisen kansan maanpaossa elävästä johtajasta, mutta menepä Tiibetiin kysymään ovatko he kuulleet mitään Ahtisaaresta.

Tai ei tarvi: Dalai Lama hakkaa Ahtisaaren googlefightissakin: 10,300,000 vs 687,000. Myönnettävä on että Amy Goodmanista en ole kuullutkaan, mutta HÄNKIN hakkaa Googlefightissa Ahtisaaren: 981,000 osumaa.

Jonkinlaisena vastauksena kysymykseesi: me elämme huomiotaloudessa, ja siinä tunnettuus nyt vain on tärkeämpää kuin teot, tough luck. Siitä syystä jonkun ajan päästäkin vielä muistetaan Dalai Lama ja joku Amy Goodmankin paremmin kuin joku Ahtisaari.

Lue lisää

Haen nyt rautalankaa kaapista.

Minua ei ensisijaisesti kiinnosta, millä kriteereillä te pidätte idolejanne merkittävinä, mainitsin vain omistani. Minua kiinnosti tietää, miksi jonkun ihmisen elämän täyttymys voi olla jonkun toisen ihmisen koskeminen tai edes näkeminen.

Ja tiedoksesi, ilman monien vähemmän tunnettujen ihmisten tekoja sinä et ehkä nyt eläisi demokraattisessa markkinatalousmaassa, jossa maailmankuulut talkshow-isännätkin joskus piipahtavat.

ymmärtäjä kirjoitti:

Haen nyt rautalankaa kaapista.

Minua ei ensisijaisesti kiinnosta, millä kriteereillä te pidätte idolejanne merkittävinä, mainitsin vain omistani. Minua kiinnosti tietää, miksi jonkun ihmisen elämän täyttymys voi olla jonkun toisen ihmisen koskeminen tai edes näkeminen.

Ja tiedoksesi, ilman monien vähemmän tunnettujen ihmisten tekoja sinä et ehkä nyt eläisi demokraattisessa markkinatalousmaassa, jossa maailmankuulut talkshow-isännätkin joskus piipahtavat.

Lue lisää

Aika ankeaa olisi sanoa, että tästä eteenpäin Conanin näkemisen jälkeen on pelkkää alamäkeä eikä se olekaan. En silti ymmärrä miten se olisi jotenkin ylevämpää olla näkemättä jotakuta sellaista jota arvostaa, kuin nähdä, kun siihen on tilaisuus. Jos Conan ramppaisi Suomessa kerran vuodessa, niin tuskin jaksaisin innostua, mutta nyt hän kuitenkin on täällä ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistäkin kertaa.

Etkö itse haluaisi nähdä tai tavata vaikkapa arvostamiasi Dalai Lamaa taikka Ahtisaarta, jos siihen olisi tilaisuus? Miksi once-in-a-lifetime-tilaisuus pitäisi ehdoin tahdoin hukata?

Sanopa rehellisesti: jos tapaisit jonkun arvostamasi ihmisen, vaihtaisit ehkä muutaman sanankin, niin ajattelisitko jälkikäteen, että oli aivan sama vaikka et olisi tavannutkaan?

C-fani kirjoitti:

Aika ankeaa olisi sanoa, että tästä eteenpäin Conanin näkemisen jälkeen on pelkkää alamäkeä eikä se olekaan. En silti ymmärrä miten se olisi jotenkin ylevämpää olla näkemättä jotakuta sellaista jota arvostaa, kuin nähdä, kun siihen on tilaisuus. Jos Conan ramppaisi Suomessa kerran vuodessa, niin tuskin jaksaisin innostua, mutta nyt hän kuitenkin on täällä ensimmäistä ja mahdollisesti viimeistäkin kertaa.

Etkö itse haluaisi nähdä tai tavata vaikkapa arvostamiasi Dalai Lamaa taikka Ahtisaarta, jos siihen olisi tilaisuus? Miksi once-in-a-lifetime-tilaisuus pitäisi ehdoin tahdoin hukata?

Sanopa rehellisesti: jos tapaisit jonkun arvostamasi ihmisen, vaihtaisit ehkä muutaman sanankin, niin ajattelisitko jälkikäteen, että oli aivan sama vaikka et olisi tavannutkaan?

Lue lisää

Mielelläni tapaisin kyseisiä henkilöitä. Tiesithän muuten, että Dalai Lama on tulossa ensi kesänä Suomeen. Jos häntä olisi Suomessa vastassa vastaavanlainen masinoitu vastaanottajajoukko, en varmasti menisi mukaan kirkumaan.

Jos minulla sen sijaan olisi tilaisuus oikeasti vaihtaa pari sanaa heidän kanssaan, olisin toki äärimmäisen otettu. Vaikka luulenpa heidän olevan minua sen verran paljon viisaampia, ettei tällaisella märkäkorvalla varmaan olisi juurikaan sanottavaa. Tuskinpa minä heiltä nimikirjoitusta alan silti vonkaamaan.

Olen pahoillani, jos ymmärsit minun kuvittelevan ominaisuuksieni olevan jotenkin ylevämpiä. Ymmärrän hyvin, että ihmiset nauttivat isossa joukossa syntyvästä tunnelmasta (esim. konserteissa ja urheilutapahtumissa). Ihmettelen vain sitä, että jonkun tietyn ihmisen huomion saamisesta voi tulla jollekin lähes pakkomielle. Se on minusta surullista, eikä siinä ole enää kyse pelkästään henkilön ihailusta vaan myös omasta huonosta itsetunnosta. En väitä, että olisit itse jotenkin ylikiihkeä fani, luultavasti suurin osa kentällä olleista oli ihan vaan pitämässä hauskaa.

meillä on omat nautinnot ja mieltymykset. Niinhä sitä sanotaan, että toinen tykkää äidistä toinen tyttärestä...ja toiset taas Conanista.

En ole missään vaiheessa esittänyt kaikkitietävää hahmoa, jos luit kaikki viestini, varmasti myös tämän huomaat. Sen sijaan tunnen psykologeja, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikista ihmisistä kaiken. Ja se vasta onkin ärsyttävää. Kärjistäen voisi sitäpaitsi sanoa, että koko psykologialta tieteenä tipahtaisi pohja, jos joku kumoaisi Kantin puhtaan järjen kritiikin.

Mikäli oma yleissivistyksesi olisi hankittu muualtakin kuin noista mainitsemistasi naistenlehdistä, ymmärtäisit, että esittämästäni (ehkä toki hieman provosoivaan sävyyn) kysymyksestä voi keskustella ihan oikeasti. Totta kai ymmärrän, että ilmiötä esiintyy tietyssä iässä. Juuri siksihän kysyin sitä teineiltä. Vai onko luetunymmärtämisessäsi jotakin vaikeuksia? Ja syy, miksi kysyin, oli juuri se minkä jo edellä olen todennut: itse en nuorempana tuntenut tarvetta osallistua vastaavaan hysteeriseen fanittamiseen.

Virheen tein siinä, että kuvittelin Suomesta löytyvän nuoria, jotka voisivat keskustella kyseisestä aiheesta ja analysoida käyttäytymistään. Toisaalta on minulla parempaakin tekemistä kuin pyöriä palstoillanne.

Kiitos ja näkemiin!

ymmärtäjä kirjoitti:

En ole missään vaiheessa esittänyt kaikkitietävää hahmoa, jos luit kaikki viestini, varmasti myös tämän huomaat. Sen sijaan tunnen psykologeja, jotka kuvittelevat tietävänsä kaikista ihmisistä kaiken. Ja se vasta onkin ärsyttävää. Kärjistäen voisi sitäpaitsi sanoa, että koko psykologialta tieteenä tipahtaisi pohja, jos joku kumoaisi Kantin puhtaan järjen kritiikin.

Mikäli oma yleissivistyksesi olisi hankittu muualtakin kuin noista mainitsemistasi naistenlehdistä, ymmärtäisit, että esittämästäni (ehkä toki hieman provosoivaan sävyyn) kysymyksestä voi keskustella ihan oikeasti. Totta kai ymmärrän, että ilmiötä esiintyy tietyssä iässä. Juuri siksihän kysyin sitä teineiltä. Vai onko luetunymmärtämisessäsi jotakin vaikeuksia? Ja syy, miksi kysyin, oli juuri se minkä jo edellä olen todennut: itse en nuorempana tuntenut tarvetta osallistua vastaavaan hysteeriseen fanittamiseen.

Virheen tein siinä, että kuvittelin Suomesta löytyvän nuoria, jotka voisivat keskustella kyseisestä aiheesta ja analysoida käyttäytymistään. Toisaalta on minulla parempaakin tekemistä kuin pyöriä palstoillanne.

Kiitos ja näkemiin!

Lue lisää

Että nykyteinit ovat laiskoja, he eivät vaivaudu vastamaan näin vaikeisiin kysymyksiin. Sanon tämän siksi, että tunnen itsekin kuuluvani vielä heihin, ja olen laiskakin -myönnän. Siksi siis vain lyhyt analyysi, ettei ihan maine menisi ;).

Fanitus on jotain, mikä pitää itse kokea. Ei sitä voi noin vain ymmärtää/selittää. En itsekään fanittanut ketään koskaan. Luulin olevani liian fiksu sellaiseen. Conanin showtakin aloin katsoa muutaman hassun yhteensattuman seurauksena. Yllättäen huomasin pitäväni tästä tyypistä. Jo ennen Suomi-juttuja huomasin valvovani joka arkiyö, jotta voisin katsoa Conania. Pian löysin itseni hepun fanipalstoilta netistä. Huomasin lataavani kuvia hänestä koneelleni. Olin ihastunut! Noloa myöntää, naimisissa olevaan mieheen. Jokin hänessä sai minut samaistumaan häneen, vielä tässäkin iässä. Näin itseni hänessä, epävarman haavoittuvan tyypin, joka halusi huomiota toisilta kipeästi, (mutta toi sen esille eriskummallisella tavalla -huumorilla). Itselleen nauraminen on uskomattoman terapeuttista. Conan (toivon mukaan) opettaa sitä meille epävarmoille Suomalaisille. Varmaan jokainen suomalainen näkee itsensä Conanissa, toiset eivät vain myönnä sitä.
Suomen historia ja Conanin henkilöhistoria ovat uskomattomat yhteneväiset tietyssä mielessä. Kummatkin ovat joutuneet taistelemaan oman olemassaolonsa puolesta ja molemipia kiinnostaa vietävän paljon, mitä toinen heistä ajattelee. Kummatkin kärsivät masennuksesta. Molemmat ovat jääneet isompien jalkoihin. Lista voisi jatkua loputtomiin.

No, meni vähän sivuraiteille.
Oma (juuri äsken mietitty) teoriani on, että fanitus on jotain, mikä kaikkien olisi jossain määrin syytä kokea, koska ilman sitä meistä voisi kasvaa huumorintajuttomia ylivakavia aikuisia, eikä se olisi hyvä juttu. Kaikkea ei ole tarvis ottaa niin vakavasti. Joku jo sanoikin, mutta mielummin nyt sentään Conan kuin joku vähäpukeinen anorektinen, eikä välttämättä kovin älykäs, pornotähti tai vastaava..?
eikä fanitus ole minun mielestäni automaattisesti henkilönpalvontaa, jota en itsekään hyväksy. Henkilönpalvonta on äärimmilleen viety fanituksen muoto. Tuo ryntäys lentokentälle lienee vain viatonta huomionhakuisuutta. Ilman Suomi-juttujakin Conania olisi varmasti ollut ihmisiä vastassa paljon. Kuitenkin (luulen, että) osasyy siihen, miksi juuri Conania oli vastassa niin paljon ihmisiä, oli se, että hän erikseen pyysi subtv:n välityksellä, että sinne tulisi mahdollisimman paljon faneja vastaan. Ja Conanin tuntien se kuvattiin ja varmaan näytetään hänen ohjelmassaan. Kuinka moni muu Suomeen saapuva julkkis tekee niin (ja vieläpä sellainen, joka ei odota paljoa faneja saapuvaksi?)

No lyhyesti: syitä fanitukseen: ihailu, samaistuminen, ihastuminen. Hyvässä lykyssä se avartaa maailmankuvaa ja opettaa katomaan maailmaa toisen näkökulmasta ja opettaa jotain elämästä, ja auttaa oman itsen kehittymisessä. Kai. Ilman sitä vaihetta teinistä ei kasvane jokapäiväisessä elämässä hyvin pärjäävää aikuista yksilöä.
Jonkun asiaan perehtyneen fanitusvaiheen kokeneen pitäisi kirjoittaa tästä kyllä väitöskirja, ei tästä muuten mitään tule...

Äst, menee kyllä ihan oudoksi. Olen väsynyt enkä jaksais selittää tarkemmin, anna anteeksi. Dr Phil voisi vastata tuohon paremmin. ;)

Ja...niin.

Conan = suomalaisin amerikan-irkku tällä hetkellä!

19-wee ja teini kirjoitti:

Että nykyteinit ovat laiskoja, he eivät vaivaudu vastamaan näin vaikeisiin kysymyksiin. Sanon tämän siksi, että tunnen itsekin kuuluvani vielä heihin, ja olen laiskakin -myönnän. Siksi siis vain lyhyt analyysi, ettei ihan maine menisi ;).

Fanitus on jotain, mikä pitää itse kokea. Ei sitä voi noin vain ymmärtää/selittää. En itsekään fanittanut ketään koskaan. Luulin olevani liian fiksu sellaiseen. Conanin showtakin aloin katsoa muutaman hassun yhteensattuman seurauksena. Yllättäen huomasin pitäväni tästä tyypistä. Jo ennen Suomi-juttuja huomasin valvovani joka arkiyö, jotta voisin katsoa Conania. Pian löysin itseni hepun fanipalstoilta netistä. Huomasin lataavani kuvia hänestä koneelleni. Olin ihastunut! Noloa myöntää, naimisissa olevaan mieheen. Jokin hänessä sai minut samaistumaan häneen, vielä tässäkin iässä. Näin itseni hänessä, epävarman haavoittuvan tyypin, joka halusi huomiota toisilta kipeästi, (mutta toi sen esille eriskummallisella tavalla -huumorilla). Itselleen nauraminen on uskomattoman terapeuttista. Conan (toivon mukaan) opettaa sitä meille epävarmoille Suomalaisille. Varmaan jokainen suomalainen näkee itsensä Conanissa, toiset eivät vain myönnä sitä.
Suomen historia ja Conanin henkilöhistoria ovat uskomattomat yhteneväiset tietyssä mielessä. Kummatkin ovat joutuneet taistelemaan oman olemassaolonsa puolesta ja molemipia kiinnostaa vietävän paljon, mitä toinen heistä ajattelee. Kummatkin kärsivät masennuksesta. Molemmat ovat jääneet isompien jalkoihin. Lista voisi jatkua loputtomiin.

No, meni vähän sivuraiteille.
Oma (juuri äsken mietitty) teoriani on, että fanitus on jotain, mikä kaikkien olisi jossain määrin syytä kokea, koska ilman sitä meistä voisi kasvaa huumorintajuttomia ylivakavia aikuisia, eikä se olisi hyvä juttu. Kaikkea ei ole tarvis ottaa niin vakavasti. Joku jo sanoikin, mutta mielummin nyt sentään Conan kuin joku vähäpukeinen anorektinen, eikä välttämättä kovin älykäs, pornotähti tai vastaava..?
eikä fanitus ole minun mielestäni automaattisesti henkilönpalvontaa, jota en itsekään hyväksy. Henkilönpalvonta on äärimmilleen viety fanituksen muoto. Tuo ryntäys lentokentälle lienee vain viatonta huomionhakuisuutta. Ilman Suomi-juttujakin Conania olisi varmasti ollut ihmisiä vastassa paljon. Kuitenkin (luulen, että) osasyy siihen, miksi juuri Conania oli vastassa niin paljon ihmisiä, oli se, että hän erikseen pyysi subtv:n välityksellä, että sinne tulisi mahdollisimman paljon faneja vastaan. Ja Conanin tuntien se kuvattiin ja varmaan näytetään hänen ohjelmassaan. Kuinka moni muu Suomeen saapuva julkkis tekee niin (ja vieläpä sellainen, joka ei odota paljoa faneja saapuvaksi?)

No lyhyesti: syitä fanitukseen: ihailu, samaistuminen, ihastuminen. Hyvässä lykyssä se avartaa maailmankuvaa ja opettaa katomaan maailmaa toisen näkökulmasta ja opettaa jotain elämästä, ja auttaa oman itsen kehittymisessä. Kai. Ilman sitä vaihetta teinistä ei kasvane jokapäiväisessä elämässä hyvin pärjäävää aikuista yksilöä.
Jonkun asiaan perehtyneen fanitusvaiheen kokeneen pitäisi kirjoittaa tästä kyllä väitöskirja, ei tästä muuten mitään tule...

Äst, menee kyllä ihan oudoksi. Olen väsynyt enkä jaksais selittää tarkemmin, anna anteeksi. Dr Phil voisi vastata tuohon paremmin. ;)

Ja...niin.

Conan = suomalaisin amerikan-irkku tällä hetkellä!

Lue lisää

Todella fiksu analyysi. Olet ihan oikeassa, että tästä pitäisi tehdä väitöskirja, varmaan on joku jossain tehnytkin, mutta me emme sitä vain tiedä...

Toki itsekin olen ihaillut mm. monia urheilijoita nuorempana ja olen seurannut pitkään myös Conanin showta. Olen samaa mieltä siitä, että fanitus kuuluu ikään. Luultavasti ennen vanhaan, kun media ei tuonut näitä "tähtiä" ihmeteltäviksemme, ne fanittamamme sankarit löytyivät esimerkiksi omasta isästä tai jostakin kylähullusta. Lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia, se lienee välttämätöntä jo pelkästään ihmispopulaation menestymisen kannalta. Ympäriltämmehän me omaksumme kaiken sen, mikä muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Geenien rajoittamissa raameissa, tietenkin.

Kiinnostavaa on oikeastaan se raja, missä vaiheessa fanitus muuttuu ihailusta siihen, että haluaa pakkomielteisesti saada ihailun kohteensa huomion. Olen itse maalaisjärjelläni tullut siihen tulokseen, että se liittyy ihan yksinkertaisesti huonoon itsetuntoon, mikä selittäisi luontevasti sen, miksi suomalaiset yleensä ovat niitä innokkaimpia fanittajia. Me tunnemme itsemme arvokkaiksi, jos joku meidän arvokkaana pitämämme henkilö huomioi meitä. Ihan luonnollista, mutta miksi se ei voisi lähteä omasta itsestä? En sano, että sen pitäisi, mutta olisihan se varmasti ihannetilanne. Tästähän tietysti keskustelun saisi versoamaan vaikka kasvatukseen, yhteiskunnan arvoihin ja normeihin jne...

Anteeksi, jos kuulostin aiemmin ylimieliseltä, sitä en todellakaan ole, kyyninen kylläkin, sen myönnän. En tiedä asioista läheskään tarpeeksi, että väittäisin mitään absoluuttiseksi totuudeksi. Ja onhan se niinkin, että tyhmä luulee tietävänsä, viisas luulee tietävänsä. :)

Oli kiva huomata, että joku hoksasi alkuperäisen viestini idean. Kiitos.

ymmärtäjä kirjoitti:

Todella fiksu analyysi. Olet ihan oikeassa, että tästä pitäisi tehdä väitöskirja, varmaan on joku jossain tehnytkin, mutta me emme sitä vain tiedä...

Toki itsekin olen ihaillut mm. monia urheilijoita nuorempana ja olen seurannut pitkään myös Conanin showta. Olen samaa mieltä siitä, että fanitus kuuluu ikään. Luultavasti ennen vanhaan, kun media ei tuonut näitä "tähtiä" ihmeteltäviksemme, ne fanittamamme sankarit löytyivät esimerkiksi omasta isästä tai jostakin kylähullusta. Lapset ja nuoret tarvitsevat esikuvia, se lienee välttämätöntä jo pelkästään ihmispopulaation menestymisen kannalta. Ympäriltämmehän me omaksumme kaiken sen, mikä muokkaa meistä sellaisia kuin olemme. Geenien rajoittamissa raameissa, tietenkin.

Kiinnostavaa on oikeastaan se raja, missä vaiheessa fanitus muuttuu ihailusta siihen, että haluaa pakkomielteisesti saada ihailun kohteensa huomion. Olen itse maalaisjärjelläni tullut siihen tulokseen, että se liittyy ihan yksinkertaisesti huonoon itsetuntoon, mikä selittäisi luontevasti sen, miksi suomalaiset yleensä ovat niitä innokkaimpia fanittajia. Me tunnemme itsemme arvokkaiksi, jos joku meidän arvokkaana pitämämme henkilö huomioi meitä. Ihan luonnollista, mutta miksi se ei voisi lähteä omasta itsestä? En sano, että sen pitäisi, mutta olisihan se varmasti ihannetilanne. Tästähän tietysti keskustelun saisi versoamaan vaikka kasvatukseen, yhteiskunnan arvoihin ja normeihin jne...

Anteeksi, jos kuulostin aiemmin ylimieliseltä, sitä en todellakaan ole, kyyninen kylläkin, sen myönnän. En tiedä asioista läheskään tarpeeksi, että väittäisin mitään absoluuttiseksi totuudeksi. Ja onhan se niinkin, että tyhmä luulee tietävänsä, viisas luulee tietävänsä. :)

Oli kiva huomata, että joku hoksasi alkuperäisen viestini idean. Kiitos.

Lue lisää

Ja onhan se niinkin, että tyhmä luulee tietävänsä, viisas tietää luulevansa.

Noin sen piti mennä. :)