Riita ristiäisistä

minäkin olisin loukkaantunut! Ihan peestä tuollanen homma!

Samoin melkein kävi myös minulle aikanaan, eli mieheni sisko sai lapsen ja vain mieheni kelpuutettiin kummiksi. Ja minulle sanottiin suoraan että *teidän liiton ei uskota kestävän, joten parempi että vain miehestä leivotaan kummi lapselle*.

Ja tottahan toki tuo piti paikkansa, että erosimme 13 vuoden jälkeen, mutta siltikin!Ei voi koskaan tietää mikä kestää ja mikä ei!
Ei tuntunut kauhean kivalta..

Mutta tavallaan kostin myöhemmin, kun saimme mieheni kanssa pojan, niin empä hänen siskoaan kysynyt kummiksi vaikka mieheni ehdottikin:)

Tuo on nyt kaikenhuippu, että sua ei etes kutsuttu vieraaksi!

Ilkeää totisesti!

Omituista on kyllä, ettei vieraaksi kutsuttu. Kyllähän ristiäisiin, häihin ja hautajaisiin mennään yleensä koko perheen voimalla. Ainakin minun mielestäni, eikös niitä perhejuhliksi kutsutakin.

Tuota kummiasiaa en kylläkään ihmettele. Miksi aina oletetaan, että pitäisi se siippakin pyytää kummiksi. Enkä tarkoita sitä, ettei uskota liiton säilymiseen. Eihän se parhaan kaverin puoliso tai siskon mies välttämättä ole kiinnostunut lapsesta tai merkitse lapselle mitään.

Omilla kolmella lapsella on yhteensä 11 kummia, eikä joukkoon mahdu yhtään pariskuntaa, vaikka enemmän niitä seurustelevia/aviossa olevia kummeja lapsilla on, kuin sinkkuja.

kirjoitin tämän saman jo tuonne kummit osioon, mutta tulkoon tännekin.

sama juttu meillä. mieheni on sisarensa pojan kummi. aikoinaan miestäni pyydettiin, minua ei, olimme silloin kihloissa, nyt naimisissa. silloin en saanut kutsua minäkään ristiäisiin, mutta olin niin nuori etten osannut loukkaantua. ajattelin kummiudestakin, että vaikka mieheni on se kummi, niin samaten muistetaan, kuin esim sisareni lapsia, joista yhdelle olemme molemmat kummeja. kaikki lahjat, yhteydenotot, ym ovat tulleet minun puoleltani, mieheni ei edes muista koska on pojan syntymäpäivä.

pari vuotta sitten poika lähetti kuvansa. takana luki äitinsä kirjoittamana "kummille" ei muuta. samoin joulukortti tuli vain kummisetä xxxx:lle. samoin poika pääsi sitten sen perään ripille. mieheni kutsuttiin etukäteen heidän asuntoonsa kuulemaan, miten kirkossa pitää kummin olla ym... minua ei kutsuttu.

sen jälkeen olen "unohtanut" pojan päivät ja sanonut miehelleni, että hoitaa ne. en tiedä onko hoitanut, en ole muistutellut.

kummastuttaa, sillä olemme olleet naimisissa nyt yli 15 vuotta (menimme melkein heti tämän pojan syntymän jälkeen, sen verran vakaa suhteemme oli) ja noihin tapahtumiin asti meitä oli muistettu etunimillä, kenenkään kummiutta erittelemättä. nyt sitten moinen.

minä olen loukkaantunut. ja sinuna olisin myös. ehkä olisi myös niin ilkeä, että laittaisin miehen valitsemaan, sillä on outoa, että hän hyväksyy sisarensa törkeä käytöksen heittää sinut ulkopuolelle.

käytöstä. syyt ovat varmaan jossakin ihan syvällä mutta älä siedä tuota!!! älä

Et ole hänen vaimonsa, joten sinua ei tarvitse virallisesti noteerata. Kysymyshän on miesystäväsi sukulaisista eikä yhteisistä ystävistänne. Tyttöystävät menevät ja tulevat. Ei niitä tarvitse virallisesti noteerata. Jos teidät vihitään, niin tilanne muuttuu toiseksi.

Hei!
Kaikkien mielestä avopari ei ole sopiva kummin
tehtävään eli lapsen kristilliseen kasvatukseen.
Kaikki papit eivät edes hyväksy kummiksi avoparia.

Toinen asia sitten on, miksi edes avoparin toinen osapuoli kelpuutetaan...
On kuitenkin todella törkeää, ettei sinua ole kutsuttu mukaan.

Mutta mitä sitä täällä netissä ihmettelee,
mikset kysynyt kutsujilta?!

Siinä, että ei pyydetä kummiksi, ei välttämättä ole kysymys "susipari" -asiasta. Voihan hyvin olla, että lapsen vanhemmat näkevät toisen puolis(k)on esim. edustavan "vääränlaista" arvomaailmaa ja sen vuoksi olevan "epäkelpo" kummiksi. Lainausmerkkien runsaus yrittää viestittää sitä, etten ota tässä kantaa kenenkään yksittäisen henkilön arvomaailmaan, puhun asiasta yleisellä tasolla (vaikka omasta lähipiiristäni tiedän parikin pariskuntaa joista vain toisen "huolisin" kummiksi). :)

Itse en ymmärrä sitä, miksi pariskunnat pitäisi nähdä aina yhtenä kokonaisuutena, eikä erillisinä yksilöinä - tämä korostuu erityisesti tuossa kummiasiassa. Se, ettei Sinua kutsuttu itse tapahtumaan (ilman että teillä on välirikkoa ko. porukan kanssa) kielii kuitenkin mielestäni jonkinlaisista antipatioista Sinua kohtaan. Tai sitten kyseessä on todella pihi perhe.:P

Olet täysin oikeasta syystä loukkaantunut. Minä ainankin pahoittaisin mieleni tuollaisesta todellakin. Muodostatte miehesi kanssa perheen, olitte naimisissa tai ette ja asia on sanomattakin selvää, että koko perhe tulee kutsua.
Ymmärrän miltä sinusta nyt tuntuu, mutta yritä ajatella että nämä ihmiset eivät edes ole vierailusi arvoisia. Säälittävää sakkia!
p.s. mies joka arvostaa sinua jättäisi itsekin menemättä

loukkaantunut oikein todella. Enpä olisi tainnut sitten enää muutenkaan kyläillä, jos ei katsota sen verran sukuun kuuluvaksi, että ristiäisiin kutsuttaisiin. Muista sitten, että vain miehesi on kummi ja hoitakoot itse muistamiset (mitä miehet eivät koskaan muista tehdä vaan jää aina vaimojen kontolle). Älä vaan ala ostelemaan miehen puolesta joulu-, syntymäpäivä jne lahjoja!

mun mies on isosiskoni tosen lapsen kummi, samoin kuin pikkusiskoni on saman lapsen kummi. itse olen isosiskoni ensimmäisen lapsen kummi ja pikkusiskoni mies isosiskoni kolmannen lapsen kummi. Kaippa noi kummijärjestelyt voi järjestää niinkuin lystää. lisäksi mieheni on kaverinsa lapsen kummi. yhdessä olemme kahden muun lapsen kummeja.. noista kummijärjestelyistä ei kannata ottaa herneitä nenään, vanhemmat voi ajatella niistäkin aina niin erilailla jo keskenäänkin, muodollisuuksiahan ne vain on. Sen sijaan kutsu on tehty hieman tökerösti.