Nyt iskee paniikki! Tajusin vihdoin että sakemanni urokseni on tulossa vanhaksi, ikää kaverilla on jo vähän päältä 10 vuotta, kovin pitkää lenkkiä ei pappa jaksa kävellä koska takajalat ei meinaa pysyä perässä lenkin loppupuolella. Ulkona se viihtyisi hyvin mutta sen jälkeen se tuntuu tavallista kankeammalle, joten pidän ulkona olemisen lyhyenä näin kylmillä ilmoilla. Muuten liikkuu ikäisekseen suht hyvin, on terve, pirteä ja kaikinpuolin muuten ihan kunnossa.
Sehän on sakemannin tyyppivika että takapää rupeaa pettämään iän myötä, mutta jos nyt liikkuminen on hidastunut ja portaiden nousu on vaikeampaa - kauanko suunnilleen on elämisen arvoista aikaa jäljellä ennekuin on lopullisen kohtalon aika? Varmasti palstan lukijoilla on kokemusta myös seniori koirista.
Toivottavasti murehdin suotta ja edessä olisi vielä muutama mukava vuosi, mutta pelko hiipii mieleen että joskus se päivä tulee eteen jolloin pitää luopua rakkaasta ja toivon että siihen päivään on vielä aikaa!
Painotan vielä että koira voi ihan mukavasti on tyytyväisen oloinen kaikin puolin ja en aio pitää sitä kauempaa kuin sen hyvinvoinnin kannalta on järkevää... hirvittää vain ajatus että mikään ei ole ikuista.
Sehän on sakemannin tyyppivika että takapää rupeaa pettämään iän myötä, mutta jos nyt liikkuminen on hidastunut ja portaiden nousu on vaikeampaa - kauanko suunnilleen on elämisen arvoista aikaa jäljellä ennekuin on lopullisen kohtalon aika? Varmasti palstan lukijoilla on kokemusta myös seniori koirista.
Toivottavasti murehdin suotta ja edessä olisi vielä muutama mukava vuosi, mutta pelko hiipii mieleen että joskus se päivä tulee eteen jolloin pitää luopua rakkaasta ja toivon että siihen päivään on vielä aikaa!
Painotan vielä että koira voi ihan mukavasti on tyytyväisen oloinen kaikin puolin ja en aio pitää sitä kauempaa kuin sen hyvinvoinnin kannalta on järkevää... hirvittää vain ajatus että mikään ei ole ikuista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Koiramme lehdessä oli mainos jostain tuotteesta(en muista nimeä), joka vaikuttaisi tuohon jäykkyyteen ja yksi tuttuni käytti sitä hyvin tuloksin schäferilleen. Kannattaa kokeilla, jos se lisäisi elämänlaatua.
Et sattuisi muistamaan numeroa, siitä lehdestä missä se oli? Mulle ei nimittäin lehteä tule mutta kyllähän sen kirjastosta löytää.
Joo, menen kyllä eläinlääkärillekin heti ensitilassa, pitää nimittäin rokottaa koiruus, ja samalla kyselen siltäkin missä kohtaa mennään.
Koira uutiset lehdessä nro 5/2002 oli juttua samanlaisesta ongelmasta kärsivästä dalmatialaisesta. Lääkkeen(lisäravinteen) nimi on LYPROFLEX. Siinä koira täytti jo 15-vuotias ja kaikki kankeudet jaloista oli hävinneet! Kannattaa kokeilla..ihan varmuudeksi säilytin tämän lehden tämän artikkelin takia..onneksi ja toivottavasti tästä olisi jotain apua. Oma koirani on 10-vuotias joten onkohan silläkin jotain tällaista odotettavissa. Kirjoittele miten tämä lisäravinne auttaa.Lykkyä!!! Ravinnetta myyvät eläintarvikekaupat, apteekit ja eläinlääkärit.
Kiitoksia lääkkeen nimestä:) Säästyin lehtien selaamiselta, pitääkin mennä tänään etsimään josko sitä troppia löytyisi! Toivottavasti auttaa niin voisi lenkkeillä koiran kanssa vähän enemmän:)
Minulla on 11 vuotta täyttänyt dobberi, jolla tätä jäykkyyttä ja muita liikunnallisia ongelmia tuli n. vuosi sitten (takapää petti). Silloin lääkärin kanssa asiaa mietittiin ja hoidoksi löytyi rauhalliset kävelylenkit sekä hieronta. Kerran käytiin hierojalla, saatiin hierontaohjeet kotiin sekä neuvoja venyttelyyn. Yleisestiottaen toimitaan niinkuin ihmistenkin jäykkyyksissä eli rauhallista liikuntaa (mikä on ongelma koska energiapakkaus ei halua olla rauhassa!! ), hierontaa, venyttelyä jne..
Hieroja maksoi n. 20 - 30 € (en muista tarkkaa hintaa) ja sai koirulin selän hyvin rentoutumaan. Neuvoista on ollut paljon hyötyä ja toivottavasti saamme vielä viettää monia hyviä vuosia yhdessä!
Lenkillä mennään ihan koiran omaan rauhalliseen tahtii, siis kaveri on tosi laiska ollut aina liikkumaan joten vauhti ei päätä huimaa, itse olen kyllä koiraa hieronutkin ja vaikuttaisi että siitä olisi jotain hyötyä ollutkin. Ammattihierojalla en ole käynyt, täytyy vissiin kokeilla sitä varovaista venyttelyäkin...
Niinpä niin. On aika kurjaa kun miettii että kilpikonnat voi elää ties kuinka vanhoiksi, papukaijatkin useita kymmeniä vuosia ja koirat vain niin kovin vähän :-( siksi noista vuosista kannattaakin tehdä poikkeuksellisen onnellisia!
Toisen koirani isä (suursnautseri) on nyt jo 14-vuotias ja muuten hyvässä kunnossa paitsi juuri tuo samainen takapää. Se ei voi enään hypätä autoon vaan pitää nostaa sinne yms. Kuitenkin kävelylenkit vielä onnistuu ja muutenkaan ei ole kipuja niin mikäpä siinä on eläkepäiviä viettäessä.
Itse olen koittanut koirilleni antaa mahdollisimman hyvää ja laadukasta ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä ja säännöllisesti tarkastuttaa ne lääkärissä niin ainakin edellytykset pitkään ikään pitäisi olla kunnossa.
Toivotaan että saat nauttia vielä kauan koirasi seurasta!!
Samanlaista meilläkin, autoon pitää nostaa kun vanha ei jaksa, onneksi ei ole mitää kipuja kuitenkaan. Eihän koira valita mutta kyllä sen naamasta näkee jos ei voi hyvin.
Ruoassakaan ei pitäisi olla valittamista ja virikkeistä pidän huolen sen minkä pystyn. Jotenkin aina hirvittää nuo lääkärikäynnit, meinaan jos sieltä joskus joutuisi tulemaan huonojen uutisten kera kotiin, on vähän käynyt mielessä josko vaihtaisi vähän empaattisempaan e-lääkäriin?
Kumma kun näitä alkaa ajattelemaan vasta kun huomaa että koirasta tulee vanha, nyt on jotenkin itsekin muutanut suhtautumista koiraani! Ainahan meillä on ollut hyvät välit mutta nyt on arvostus noussut entisestään!
missä lehdessä se oli 5-9/2002, mutta oon nähny tuon saman dalmis mainoksenkin(se voi olla se). Lisäksi ainakin Oriolasta saa tilattua edullisemmin jotain valmistetta nivelten jäykkyyteen. Sitä saa ostaa apteekeista ja eläinlääkäriltä.
Jos vain on mahdollista valita useasta eläinlääkäristä (eli asun kaupungissa tai lähellä sellaista), niin ehdottomasti kannattaa tutkailla tilannetta ja etsiä sellainen lääkäri, jonka kanssa viestintä toimii ja josta koirasikin pitää. Jos ei muuta, niin onpahan ainakin mukavampia ne lääkärikäynnit. Ja tosiaan, ihan sitä tulevaa (toivottavasti vielä monen vuoden päässä olevaa) luopumistakin ajatellen, onhan paljon mukavampaa saattaa paras kaverinsa viimeiselle matkalle sellaisessa paikassa, josta siitä oikeasti välitetään. Valitettavasti eläinlääkärienkin joukossa on aika nihkeitä tapauksia, mutta onneksi leijonanosa on todella mukavia ihmisiä. Eihän kukaan, joka todella pitää eläimistä, voi olla läpeensä paha :)
Ei tarvinnut apteekkiin mennä, löytyi lemmikkitarvike liikkeestä. Melkoisen kallista näytti olevan, no kokeilen kuitenkin ja toivon että siitä olisi apua:)
Eläinlääkäri antaa mielellään nivelkipu
vanhuksille kipupiikin jonka jälkeen se
homma hoituu kotona. Myös b- vitamiini
on todella tärkeä vanhan koiran päivässä.
Minua oikein suututtaa kuinka ihmiset unohtavat
tavan konsteilla hoitaa koiraansa. B- vitamiini
auttaa tulehduksien paranemisessa (mitä yleensä
tulee nivelkivuista) ja auttaa pitimään lihaksia
timmissä. Elikkäs ensimmäisenä menet el.kauppaan
ostamaan biorion fortea (en muista ihan tarkkaan
kuinka kirjotettiin, mutta myyjät kyllä tietävät)
tai saatat saada sen myös klinikalta. El.lääkäri
kertoo mielellään tästä tuotteesta. Kipupiikki
auttaa pienen ajan..
ja akupunktio ja cartrophen ja suun kautta annettavat ravintolisät joissa aineita jotka "rasvaavat" niveliä. myös seniori ruoka!